Tänä vappuna emme päässeet katsomaan teekkarikastetta, piknikille tai brunssille. Sen sijaan saimme kokea paljon suuremman, elämän jokaista osa-aluetta ravistelevan elämyksen. Nimittäin tällaisen.
Pieni perheemme sai myöhään vapunpäivän iltana kolmannen kulinaristin. Tällä hetkellä tutustumme toisiimme ja ihmettelemma maailmaa Vammalan aluesairaalan perhehuoneessa. Ruokapalvelu pelaa täällä moitteettomasti – ainakin vanhempien mielestä. Tässä on nyt hiukan paineita niskassa, koska kolmannen henkilön ruoan laadusta ja tarjoilun tyydyttävyydestä olemme vastuussa me. Vähän jännittää, millaiset tähdet tässä tulee itse ansaittua…
Savusuolassa saattaa siis olla lähiviikkoina vähän hiljaisempaa. Riippuu ihan siitä, miten toipuminen, kotiutuminen ja arjen opettelu lähtee pyörimään. Ihan lähiaikoina ei siis ole mahdollisuutta vetää ravintoloissa tuntikausia kestäviä, useiden ruokalajien illallisia. Uusi tulokas tuo kuitenkin ruokaharrastukseen alkurajoitteiden lisäksi varmasti ihan uudenlaisia näkökulmia. Vauvansoseblogia tästä ei tule, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten kahviloissa ja ravintoloissa suhtaudutaan perheisiin ja pikkuasiakkaisiin, ja miten lapsen totuttelu eri makuihin tästä alkaa.
Vammalassa on muuten tosi hyvää sapuskaa ollakseen sairaalaruokaa. Pelkäsin joutuvani syömään monta päivää pelkkää vetistä jauhelihakeittoa, mutta ruoka on yllättänyt iloisesti. Itse tehtyä, sopivan suolaista muusia, kermaperunoita, kasvispyöryköitä, salaattia, kalaa. Aiheesta on tulossa postaus heti kun jaksan ja ehdin 🙂
Hurjasti onnea sinne!
Kiitos 🙂