Vaalea siskonmakkarapasta ja mansikka-juustosalaatti

Löysin talvella uudelleen lapsuuteni inhokin, siskonmakkaran. Jotain kehitystä lienee tapahtunut, sillä tajusin, että siskis on oikeastaan aika hieno makkara. Lihaisa, aromikas, mutta pehmeä. Yrttinen siskonmakkarapasta onnistui niin hyvin, että päätin kehitellä makkarasta myös vaalean pastakastikkeen. Ranskalaisen keittiön klassiset maut, kerma, voi, valkoviini ja sitruuna sopivat loistavasti vaalean makkaran maustajiksi.

Vaalea siskonmakkarapasta:

400 grammaa siskonmakkaraa
2/3-pussillista ohutta tagliatelle-nauhapastaa (noin 350 grammaa)
4 kevätsipulia
2 valkosipulinkynttä
0,5 desiä valkoviiniä
2 desiä kermaa
2 desiä vettä
1 teelusikallinen dijonsinappia
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
1,5 teelusikallista vehnäjauhoa
pari ruokalusikallista voita (kastikkeeseen ja kuullottamiseen)
öljyä kuullottamiseen
suolaa
1 reilu ruokalusikallinen rouhittua viherpippuria

Murskaa valkosipuli ja paloittele kevätsipuli pieneksi silpuksi. Kuumenna pannulla voin ja öljyn seosta. Pursota makkaramassaa pannulle tasaisiksi palleroiksi (ks. kuva toimituksesta). Pyörittele makkaraa korkeahkolla lämmöllä, kunnes se on kypsynyt rakenteeltaan kiinteäksi. Vähennä lämpöä keskilämmölle ja lisää pannulle sipulit. Kuullota, mutta varo polttamasta valkosipulia.

Kaada valkoviini ja kerma pannulle. Sekoita vehnäjauho haaleaan veteen ja kaada seos ohuena nauhana pannulle, jotta kastike saostuu hieman. Mausta kastike sitruunamehulla, voinokareella, sinapilla, viherpippurilla ja suolalla.

Kuumenna runsaasti vettä suuressa kattilassa. Lisää pasta kiehuvaan veteen. Jätä pasta hieman al denteä raaemmaksi, sillä kuuman kastikkeen lisääminen pastan joukkoon jatkaa kypsentämistä. Valuta pasta lävikössä ja sekoita makkarakastike huolellisesti joukkoon.

Mies osti summamutikassa ruoanlaittoviiniksi halvan italialaisen valkkarin, Pinot Bianco Botterin. Väri oli niin hailakka, että ajattelimme tämän olevan mitäänsanomatonta litkua. Yllätys oli suuri, sillä pulloon kätkeytyi yllättävän hedelmäinen ja hintaansa nähden luonteikas viini. Mainio kesäviini piknikille. Maistelimme jälkiruoaksi tätä ja persikoita, toimi todella hyvin. Ei mikään ikimuistoinen viini, mutta todella paljon parempi kuin lukuisat Chardonnayt. Chardonnay on minulle jostain syystä aina enemmän tai vähemmän pettymys. Se on sellainen Henry Lloydiin pukeutuvien, polkkatukkaisten espoolaisrouvien rypäle. Aina varma, aina nuiva, aina kuiva.

Kaverimme oli askarrellut alkupalaksi omien sanojensa mukaan ”yllärileipiä”. Oli kuulemma ”vain pyöräyttänyt pari erilaista täytettä”. Leipiin kätkeytyi ainakin täydellisen roseeksi paistettua nautaa. Lisää tällaisia ”ihan-ohimennen-vaan-nopeasti-pyöräytin” -tuliaisia, kiitos!

Minä puolestani pyöräytin alkupalaksi mansikka-juustosalaatin. Tämän salaatin oikeasti vain pyöräyttää. Salaatti kannattaa nauttia samana päivänä, jotta mansikat eivät vety.

Juusto-mansikkasalaatti:

1 litra mansikoita
250 grammaa kotijuustoa
2 teelusikallista hunajaa
vajaa ruokalusikallinen rouhittua roseepippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
balsamicosiirappia

Paloittele mansikat puolikkaiksi ja juusto kuutioiksi. Sekoita mansikat, juusto, hunaja ja roseepippuri varovasti suuressa kulhossa (liika sekoittaminen pilaa mansikoiden ja juuston rakenteen). Anna vetäytyä hetki. Koristele annos tuoreella basilikalla ja tilkalla balsamicosiirappia.

Moni muukin juusto sopii hyvin mansikoiden kanssa. Feta, mansikat ja hunaja on loistava yhdistelmä.

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*