”Viini on fiinien ihmisten harrastus” – myth busted!

(*Juomat saatu ilmaiseksi Pernod Ricard Finland Oy:ltä)

”Valitse sää meille viini, kun sää oot tommonen guru, enkä mää näistä mitään tajua”.

Aloitettuani ruokabloggaamisen ja saatuani jonkinlaista nimeäkin olen kuullut tämän lauseen entistä useammin. Se esitetään joskus vähän nolostelevaan, anteeksipyytelevään sävyyn. Minun tekee mieli sanoa, että voi hyvä ihminen, minä olen kaukana viiniasiantuntijasta. Jos haluat oppia oikeasti jotain viineistä, lue Katrin ja Heikin Pullon henkeä tai kysele suosituksia Arto Koskelon Viinipiru-yhteisössä. Kun emmääkään oikeesti mitään osaa.

Hyvin usein sanonkin näin, yhtä anteeksipyytelevällä ja nololla sävyllä kuin keskustelun aloittaja.

Ja se on tyhmää.

Juuri tällainen asenne ylläpitää sitä käsitystä, että viinien maailma on vaikea. Että sinulla ei ole oikeutta avata suutasi, jos et tunnista rypälelajikkeita etkä ymmärrä, mistä tarjoilija horisee selittäessään sen ja sen italialaisen pikkukylän vulkaanisesta maaperästä. Jos häpeät sitä, että pidät Alkon ihan kivasta kympin valkkarista, joka tuo mieleen mukavia muistoja elämäsi kesästä.

Arvostan valtavasti sitä, että joku ymmärtää niin viininvalmistuksen kemiallista prosessia kuin maaperän vaikutusta rypäleen ominaisluonteeseen. Hihkun innosta aina, kun löydän erikoisen viinin, joka laajentaa makumaailmaani. Kuten se turpeen makuinen ranskalainen valkkari Tampereen viinikylässä tai lähes öljyinen Pinot Noir Pikkubistro Kattilassa. Yritän kovasti opetella viinialueita ja miettiä uusia sanoja, joilla voin kuvailla maku- ja tuoksuaistimuksiani.

En kuitenkaan pyörittele silmiäni, jos joku ei tiedä, mikä on Spätburgunder. Vaikka makuni on kehittynyt, minullakin on Alkossa tietyt edulliset suosikit, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja tietenkin ne viinit, joihin liittyy muistoja, jotka jyräävät nahkaisuuden, tammituksen, pippurisuuden ja hilloisuuden yli.

Kävin elämäni ensimmäisessa viinitastingissa viisi vuotta sitten. Kokemus oli innostava ja helpottava. Illan aikana opin, että viinien maailma on leikkisä, jännittävä ja hauska. Tastingin vetäjä rohkaisi meitä maistelemaan myös Alkon alahyllyjen halvimpia viinejä. Sekin kehittää makuaistia ja auttaa hahmottamaan, miksi pidämme jostakin, ja miksi jokin maku tai tuoksu voi olla luotaantyöntävä.

Halvimmissa viineissä piirteet ovat usein ylikorostuneita. Makea on imelää, kuiva santapaperia. Saatetaanpa viineihin lisätä keinotekoisia esanssejakin. Mokkaiseksi kuvailtu punaviini siis maistuu todellakin kahville. Kun tietyn aromin on oppinut tunnistamaan, siitä on helpompi saada kiinni myös vivahteikkaammissa laatuviineissä.

Pernod Ricard Finlandin pyörittämä Juomavinkki-sivusto järjestää tänä torstaina 15.6. Facebookissa live-tastingin. Tasting alkaa kello 18, ja siihen voi osallistua vaikka kotisohvalta Facebookin kautta. Minulta kysyttiin, haluaisinko puffata tapahtumaa, ja suostuin, koska tässä on kyse siitä, mitä yritän jankuttaa sekä itselleni että niille, jotka häpeilevät vähäistä viinituntemustaan minun seurassani.

Kuka tahansa voi harrastaa viinejä, omalla tavallaan.

Jos tasting-tilaisuuteen tai viinitilalle meneminen jännittää, maistelun voi aloittaa Juomavinkin live-tastingeista tai vapaamuotoisesti kavereiden kanssa. Riittää, kun sinulla on:

1. Maisteluporukka

2. Kyniä ja paperia

3. Samaan teemaan sopivat viinit

4. Erilaista suolaista ja makeaa syötävää

Viiniä kannattaa maistella vähintään kahden hengen voimin, koska kaikilla on hieman erilainen maku ja mieltymykset. Yksi haistaa Sauvignon Blancissa mustaherukanlehtiä, toinen kissanpissaa. Havaintoja on hauska vertailla, ja joskus toinen osaa pukea sanoiksi aistimuksen, jota et osaa kuvailla. Ilman Katrin ja Heikin sparrausta en olisi saanut esimerkiksi Pinot Noirista niin paljon irti kuin taannoisessa maistelussamme. Aikaisemmin tuomitsin Pinot litkuksi, nykyään se on yksi suosikkirypäleistäni, jonka hienostuneisuudesta erotan monia ulottuvuuksia.

Jokaiselle kannattaa varata mielellään niin monta lasia kuin maisteltavia viinejäkin on. Kun lasit asettaa vierekkäin, esimerkiksi viinien sävyjä on paljon helpompi vertailla. Älä kuitenkaan hätäile, jos omistat tasan yhden lasin per nokka. Sitten mennään niillä ja huuhdellaan laseja.

Jos tastingista haluaa oppia – ja muistaa – jotain, siitä kannattaa kirjoittaa muistiinpanoja. Tähän ei ole mitään oikeaa kaavaa. Meikäläinen sutii ylös dadaistista siansaksaa, tyyliin ”katajanmarja, saunan tuoksu, kuin olisi mummolassa talvella, kirpeä, vadelman sävy, tartarin kanssa?”.

Maistelusta saa eniten irti, kun ei osta sokkona vähän sitä sun tätä viiniä, vaan keskittyy esimerkiksi vain puna- tai valkoviineihin, yhteen rypäleeseen, alueeseen tai tietynlaisille ruoille suositeltuihin viineihin. Esimerkiksi tuon Juomavinkin Facebook-tastingin teema on grilliviinit. Juomat on valittu sillä ajatuksella, että mukana on sekä tuhdeille lihoille että kevyemmälle kalalla ja lisukesalaateille sopivia viinejä.

Syötävää kannattaa varata siksi, että ainakin minun suolaisenhimoni herää, kun juon lasillisen. Lisäksi viineistä saa elämyksiä ihan eri tavalla ruoan kanssa. Oikea ruoka voi nostaa hieman mitäänsanomattoman viinin seuraavalle tasolle, väärä ruoka taas pilaa hyvänkin juoman. Hitit ja hudit oppii vain maistelemalla.

Jos et jaksa kokata, osta erilaisia hedelmiä, juustoja, suolaisia ja makeita keksejä, leikkeleitä, graavattua kalaa ja kasviksia. Tällainen setti auttaa hahmottaamaan ja ideoimaan, miten viinejä kannattaa yhdistää ruokiin. Viinien välissä kannattaa juoda vettä, ja suuta voi puhdistaa myös vaalealla, vähäsuolaisella leivällä.

Juomavinkin live-tastingin viinit ovat Alkon edullisia ja keskihintaisia viinejä:  Jacob’s Creek Organic Chardonnay  (9,99 e), Castillo de Molina Reserva Sauvignon Blanc (10,79 e), Thandi Shiraz Rosé (8,99) ja Jacob’s Creek Double Barrel (17,99). Jos hankit yhden pullon jokaista viiniä, setti maksaa yhteensä alle 50 euroa. Viiden kaverin poppoossa tastingille tulee halvimmillaan hintaa 10 euroa per osallistuja, ellei ruokakuluja lasketa mukaan.

Sain tastingin viinit etukäteen testattaviksi, ja olen ehtinyt maistaa niistä kaikki, paitsi Sauvignon Blancin. Aloitetaan kuitenkin siitä. Minä rakastan Sauvignon Blancia, vaikka tiedän, että moni viinihifistelijä vihaa tätä ylitsepursuavan aromikasta rypälettä. Tuoksussa on usein runsaasti kypsiä eksoottisia hedelmiä, kuten mangoa, persikkaa ja aprikoosia, usein myös hunajaa. Joskus Sauvignoneissa on hurjasti herukkaisuutta. Saint Clair Vicar´s Choice on Sauvignon Blancista tehty kuohuviini, joka jakaa mielipiteet, koska se tuoksuu ja maistuu lähes Louhisaaren juomalta. Sytyn!

Chardonnay on ollut ja on edelleenkin vaikea rypäle minulle – ja sitä taas moni todellinen viini-ihminen rakastaa. Tylsimmillään Chardonnay on kuiva ja helppo, mutta kapea ja tylsä seurusteluviini. Parhaimmillaan sen mineraalisuus kiusoittelee ihanasti suun jokaista sopukkaa, ja viini ilmentää ranskalaista yksinkertaista eleganssia.

Näin halpa Chardonnay saa minut yleensä epäluuloiseksi. Vuoden viinit -kisassa hopeaa voittanut Jacob´s Creekin luomu-Chardonnay oli kuitenkin yllättävän luonteikas. Siinä on kevyttä paahteisuutta, voisulaa ja pähkinää, joka tekee viinistä kiinnostavan. Mielestäni hinta-laatusuhde on mainio. Kokeilisin viiniä kalan ja salaattien lisäksi vaalean lihan ja siivekkäiden kanssa.

Seuraavaksi rosee, tuo rakas murheenkryynini. Metsästän joka kesä sitä yhtä täydellistä roseeta. Thandin rosee on tehty Shiraz-rypäleestä, ja maussa onkin potkua. Väri on ihanan marjaisa, enkä meinaa raaskia tyhjentä lasiani. Kaunista viiniä on niin mukavaa katsella ja peilata valoa vasten. Viini on kuiva ja raikas, mutta ei suppea. Erotan tästä punaherukan ja vadelman makua.

Thandi ei ole sykähdyttävin maistamani rosee, mutta oivallinen kesäviini, joka pääsee oikeuksiinsa ruokapöydässä. Maistelin Thandin kanssa noita kuvissa näkyviä marjoja, hedelmiä ja Cheddaria. Etenkin kirsikka ja persikka täydensivät viiniä mainiosti. Tarjoaisin tätä kesäisessä buffet-pöydässä, jossa on pikkusuolaista, salaatteja, kasvisruokia ja makeaa. Toimii myös pizzaviininä.

Lopuksi vielä Villen suosikki eli Jacob´s Creekin Double Barrel. Tässä viinissä Shirazin luumuisuus ja karhunvatukkaisuus pääsevät kunnolla esille. Jyhkeä viini kypsyy ensin toista vuotta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä, sen jälkeen vielä vanhoissa skotlantilaisissa viskitynnyreissä. Tässä on grilliviini raskaille, tummille ja mausteisille lihoille, jopa porolle. Loistava lämmittäjä ja lohduttaja myös sateisiin kesäiltoihin brittidekkarin kera.

Joku toinen voisi olla ja varmasti onkin aivan eri mieltä näistä viineistä. En kuitenkaan nolostele omaa makuaistiani ja mieltymyksiäni, vaikka haluan oppia ja kehittyä. Ajattelin itsekin napsauttaa tuon live-tastingin päälle torstai-iltana, ellen mene Taste of Helsinkiin. Se on nyt vähän auki, koska tässä on ollut kaikenlaista, töitä, miehen matkoja, lapsen ikävää ja koiran sairautta. Pitää katsoa, jaksanko ja voinko lähteä. Ellen lähde, lipitän lasillisen Shirazia kotisohvalla. Roseeta vai viskitynnyrissä käynyttä jynkkypunkkua, en tiedä vielä. Ehkä vähän molempia.

Viiniblogeja seuraavat ehkä tietävätkin, että alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista positiivia hehkutuskommentteja näistä viineistä. Joku lapsiparka saattaisi innostua ja joutua mieron tielle. 😀

Viineistä ja makuaistista saa onneksi puhua yleisellä tasolla, ja se minuakin kiinnostaa. Mitä mieltä te olette: liittyykö viiniharrastukseen mielestänne samanlaista mystiikkaa ja elitismiä kuin joidenkin mielestä golfiin tai shakkiin? Onko jokin ”ei niin fiini viini” jättänyt teille ikuisen tunnemuiston, koska viinin maku ja tuoksu liittyvät tärkeään hetkeen? Entä aktivoiko jokin viini mielikuvia, jotka haluaisit unohtaa?

Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen El Tiempo Blanco. Oujjeah. Ysäriteinien klasari. Kun olimme kahdeksannella luokalla, pari kaveriani onnistui hankkimaan pullollisen tätä viiniä vapuksi. Siitä piisasi koko porukalle moneksi päiväksi, ja olimme ”siis ihan hirveessä jurrissa” suurin piirtein korkkia nuuhkaistuamme.

Tuona vappuna jokainen meistä onnistui iskemään itselleen poikaystävän Koskipuistosta tai legendaariselta Mäkin kulmalta. Iskurepliikki oli yksinkertainen ja tehokas ”alaks oleen”. Suhteet eivät valitettavasti kestäneet arjen haasteita vappuhulinan jälkeen, ja kaikki erosivat kypsästi ystävinä. Öhm.

Kaikki italialaiset kuohuviinit, myös vähän tylsemmät proseccot taas maistuvat minulle, koska ne tuovat mieleen kesän, jolloin kihlauduimme. Ville oli käynyt messumatkalla italiassa ja ostanut kuoharipullon. Se nökötti keittiömme viinitelineessä, ja nappasin pullon mukaani sen kummempia ajattelematta, kun lähdin luokkakokoukseen.

Ville meni myrtsiksi kuultuaan, että olin kiskonut puolilämpimän viinin parilla kulauksella kaverini keittiössä. Ihmettelin, että mikä hitto tässä nyt en, sehän oli vain viinipullo. Totuus paljastui kuukauden kuluttua, kun lähdin Kiinaan kesävaihtoon. Siippani tuli katsomaan minua Pekingiin, ja eräänä iltana hotellihuoneessamme vaihdettiin tunteikkaita sanoja. Dialogin päätteeksi vastasin itkien ja nauraen ”joo joo, haluun mää”, ja Ville haki respan jääkaapista pullon kuohuvaa, joka oli odottanut siellä oikeaa hetkeä.

Viiniä maistellessamme tuleva aviomieheni paljasti, että hänen oli pitänyt kosia minua jo ennen matkaa. Kallis italialainen viini, jonka kulautin huolimattomasti matkalla Sedulaan, oli tarkoitettu tuohon hetkeen.

Ups.