piparkakkutalo muumi

5 jouluihmistyyppiä perinnepirkosta pahantuuliseen perskankeen

Sain eilen viimeiset lehtijutut kirjoitettua ja päätin pyhästi, että tämä journalisti lähtee nyt joululomalle. Tänä aamuna sain kuitenkin puhelinsoiton AJP:lta (Akuutin joulustressin poliklinikka). Klinikan johtaja, ylilääkäri W.G. Örafjäll kertoi, että klinikalle on hakeutunut tänä vuonna ainutlaatuisen kattava joukko klassisia joulunviettäjätyyppejä. Näin rikasta ja lajityypillisesti puhdasta valikoimaa tapaa harvoin – haluaisinko tulla haastattelemaan?

Koska olen lehtinainen henkeen ja vereen, huitaisin kiehuvan glögin ykkösellä alas ja syöksyin kurkkutorvi tulessa poliklinikalle. Ja kas, Örafjäll ei liioitellut. Näin puhdaspiirteisiin joulutyyppeihin törmää harvoin.

Purin ja litteroin haastattelunauhoitukseni kiiruusti. Tämän materiaalin julkistamista maailma ei voi odottaa.

Tyyppi 1: ”Luhistumisen kautta voittoon”

”Mun koko syksy on ollut jotenkin tosi vaikee. Kaikki on kasautunut ja elämän kipupisteet tuntuu tosi paljailta etenkin kaamosaikaan. Kun mä katselen sitä kaikkien muiden onnellista joulunviettoa, mulle tulee niinku riittämätön olo. Musta ei vaan oo siihen, tekeen niitä laatikoita itse ja koristeleen kotia ja soittaan kaikkia lauluja, vaikka ne on mun lapsuuden parhaita joulumuistoja. Vaikka mä haluaisin antaa sen saman mun omille lapsille, niinku ne kaikki muut jotka jaksaa.”

JB: Anteeksi, että keskeytän. Mutta siis, kaikki muut? Mehän olemme nyt Akuutin joulustressin poliklinikalla, jonka aula on täynnä ihmisiä, jotka kärsivät jonkinlaisista joulunvietto-ongelmista. Eikö tämä todista, että ei ole mitään mystistä ”kaikkien muiden joukkoa”, vaan joulu hiertää aika montaa muutakin?

”No kun somessa kaikilla on kaikki niin täydellistä. Ja Lidlin mainoksissa. Ja mun lapsuusmuistoissa. Jotka on tosin vähän sekavia, kun mä muistan et mä olisin ratsastanut Korkeasaaressa dinosauruksella, mut eihän se varmaan oo totta. Mutta some on. Sit mä luhistuin Sokoksen jonossa, kun se bonuskortti ei mennyt läpi ja aloin itkee vollottaa sen kassan nähden. Ja tajusin, et mun joulu on ihan yhtä hyvä kun kaikkien muidenkin, eikä niillä muilla oikeesti oo merkitystä. Kun tää on mun elämä ja mä oon sen projektipäällikkö ja me voidaan syödä Saarioisten valmislanttulaatikkoo ja se on ihan ok.”

JB: Jos kaikki on nyt siis hyvin, mitä te teette täällä?

”Mä ajattelin, et tää ois silleen puhdistava kokemus. Tuntee tää yhteisöllisyys ja jakaa nää kipupisteet. Puhuu muiden kaa siitä, että eineslaatikoista tulee tosi hyviä, kun niiden päälle sulattaa voisulaa”

JB: Mitä haluaisitte sanoa muille joulustressistä kärsiville?

”Et se on ihan tosi ok ja tää on tosi ok ja mä oon tosi ok ja sä oot tosi ok. Kannattaa keskittyä hengittämiseen ja elämän pieniin kiitollisuudenaiheisiin. Kasvisruoka on tosi maadoittavaa. Etenki punajuuret.”

Tyyppi 2: Poronpersessaatana!!!&&%¤¤&&%¤¤¤¤

”Perkeleen vittu mää vihaan joulua! Ei vois vähempää kiinnostaa vittu jumalauta! Kinkkua ja lanttulaatikkoo ja Wiener Nougatia vaan 24/7 alkaa tulla korvista ulos kirveellä töitä saunan taakse mullekkaan lapsena mitään lahjoja kenenkään kakaralle sulle mulle kenellekään mitään perkele!”

JB: Tuota, oletteko miettinyt, että joulunvietto on täysin vapaaehtoinen valinta? Teidän ei ole pakko osallistua siihen, eikä kenekään toisen joulunvietto uhkaa teitä. Voitte yksinkertaisesti jättää kinkun ostamatta, vaihtaa radiokanavaa ja vältellä joulutapahtumia.

”Saatanan perkele vois vähempää kiinnostaa kun joka paikasta tungetaan! Mää en voi sietää kinkkua tai niitä yrjöttäviä laatikoita! Kaikki paikat kiinni ja kukaan ei lähde minnekään niitä vitun joululauluja ja kakaroita ja krääsää joka paikassa tunkee oikeelta ja vasemmalta, eilen yritti saatana kampata mut ja tunkee sidottuna sinne rekeen perkele kanki porolle perseeseen!”

JB: En ole nyt ihan varma, mistä puhutte. Korjaisin kuitenkin sen väärinkäsityksen, että kaikki paikat olisivat jouluna kiinni. Esimerkiksi monet ravintolat ja kuntosalit ovat aattona auki. Tehän voitte syödä aattona vaikka pizzaa, askarrella Tiffany-lasitöitä tai harjoitella mongolialaista kurkkulaulua.

”Kankee perkele! Saatana vittu helvetti sitä krääsää ja ulinaa!”

JB: Tämä selvä. Siirryn nyt seuraavan haastateltavan pariin, mutta muistuttaisin, että olette tulleet vapaaehtoisesti tälle poliklinikalle, jonka aulassa soi tauottomalla repeatilla Whamin Last Christmas. Monissa asioissa kyse on vain omista valinnoistamme.

”Tuli perkele vasemmalta tosta vaan ja tunki rekeen saatana!”

Tyyppi 3: Perinnepirkko

”Meillä on ollut 1700-luvulta lähtien tapana hapattaa itse piimä, josta teemme hämäläisen munajuuston. Hapattumista odotellessamme värjään villasukkalangat iso-esi-isä-tädin ohjeen mukaisesti keskiaikaiseen tyyliin uutetuilla kasviväreillä. Pieni kuolio tuli tuohon vasemman käden pikkurilliin kun kaivoin puolukanvarpuja roudasta, mutta oli se perinteen arvoista.”

JB: Siis teillä on vasemmassa kädessä enää neljä sormea perinteiden vuoksi?

”Aaton aloitamme perinteisellä alahärmänrähmäläisellä vatkulipuurolla, joka on tekeytynyt itse kaadetuista hirsistä rakennetun saunan lauteiden alla lokakuusta lähtien. Aivan helvetin pahaahan se on ja johtaa joka vuosi tappeluun lasten kanssa, mutta minun suvussani on aina kunnioitettu perinteitä.”

JB: Onko teillä käynyt mielessä, että voisitte luoda itse uusia, mielekkäämpiä perinteitä? Sellaisia, jotka eivät aiheuta teille ruumiinvammoja ja vaadi kolmen kuukauden hapattamista?

”Nuoret ovat nykyään niin ikävän irti juuristaan. Meidänkään lapsemme eivät enää tule kotiin joulunviettoon ja aina, kun yritän soittaa, linja tuuttaa varattua. Kyllä minun mielestäni kansalaistaitoihin kuuluu se, että jokaisen pitäisi osata askarrella metrin korkuinen himmeli ja valaa kynttilät itse. Ei ole muuten joulussa valoa. On musta joulu, haudoilla ja sydämessä.”

JB: Entä millaisia terveisiä haluaisitte lähettää muille joulunviettäjille?

”Isoisäni hiihti paljain päin tulipalopakkasella 72 kilometriä joulukirkkoon. Alla voitelemattomat puusukset, joissa oli vielä oksanpätkiä. Koskaan ei valittanut ja ihan hyvin oli aina kaikki.”

Tyyppi 4: Kyläluuta

”Huh huh, huh huh. Tuli vähän kiire, kun olin Anitta-tädin luona joulunaluskahvilla. Toivottavasti täällä ei nyt mene koko iltaa. Pitää ehtiä vielä jouluhalaukselle Runar-enon luo ja moikata naapurin Mikan kissaa ennen vuorokauden vaihtumista. Huomenna olisi aamuglögit jumppaporukan kanssa ja lounas Salmen luona. Miian lapset tulevat meille aatonaaton iltapäiväaskarteluun ja Veksi yöpalalle. Pikkutunneilla pitää soittaa Amerikan-sukulaisille, kun ne ovat eri aikavyöhykkeellä.”

JB: Kai te nyt jossain vaiheessa nukutte?

”No siksi minulla on tämä kätevä kenttäfuton mukanani. Otan vähän väliä vartin power napeja. Ne virkistävät ja kirkastavat ajattelua itse asiassa enemmän kuin perinteinen nukkuminen. Pitää käydä kaikki aikavyöhykkeet läpi. On entinen vaihto-oppilasperhe Sidneyssä, miehen opiskelukaverit Tokiossa, lasten kielikurssiporukka Brasiliassa. Ja pitäisi tosiaan jossain vaiheessa keittää kahvit Pasin perheelle.”

JB: Oletteko miettinyt, että teidän velvollisuutenne ei ole kyläillä jouluna kaikkien tuttavienne luona? Teidän ei myöskään tarvitse kahvittaa jokaista serkunkumminkaimaa, vaan voitte viettää joulun kotosalla keskenänne?

”Mahdotonta. Täysin mahdotonta. Joulu on perhejuhla. Joulu on läheisyyden ja rakkauden juhla. Tulee paha joulu, jos ei ole ihmisten parissa. Masentaa. Tulee ihmisen ikävä toisen luo. Pitää soittaa kriisipuhelimeen.”

JB: Mutta eikö ajatus joulusta perhejuhlana ole paljolti median viljelemä myytti? Ihmiset ostavat ajatuksen kyseenalaistamatta sitä ja tuntevat tarpeettomasti pahaa mieltä, jos heidän joulunsa ei ole täynnä sukulaisia ja ystäviä. Joulussahan on kyse vain parista mielikuvilla ladatusta päivistä, jotka voi viettää miten huvittaa, vaikka yksin. Ja joulu voi silti olla hyvä joulu.

”Kestääkö tämä haastattelu vielä pitkään? Pasin perhe tulee ihan just.”

Tyyppi 5: Kaikkia muita viisaampi tietäjä

”On hupaisaa, että länsimaissa joulua juhlitaan 24.12. Jos Jeesus on todella ollut historiallinen hahmo, hänen arvioidaan syntyneen niin sanotun juutalaisten lehtimajajuhlan aikaan eli lokakuussa. Mahdollinen Jeesus eli hyvin alkeellisissa oloissa, joten nykyjoulun kaltaisella makaaberilla kulutusjuhlalla ei ole mitään tekemistä joulun historiallisen ytimen kanssa.”

JB: Mutta eikö ole kivaa, että meillä on juhla pimeimpään kaamosaikaan? Ja onhan kaikki tämä kimallus, ruoka ja vastaava mukava tapa päättää vuosi.

”Koko aikakäsitys on vain länsimaisen, lineaarisen ja teknokraattisen maailmankuvan heijastuma. Buddhalaisessa maailmankuvassa aika kiertää. Eräs saksalainen taiteilija elää omassa aikakäsityksessään. Hän on palkannut itselleen assistentin myös yövuoroon, koska hän kokee, että silloin on päivä ja hänen luova tuottavuutensa on huipussaan.”

JB: Okei. Mites tämä liittyy jouluun?

”Kaikki liittyy kaikkeen, everything is everything, sinussa on pala minua, minussa pala avaruutta. Voi tätä turhuuksien roviota, tätä muovikrääsää ja kulutusjuhlaa. Voi kaikkia näitä uskontoja ja satuolentoja. Joulupukki on todellisuudessa Coca-Cola Companyn kehittämä pulleaposkinen markkinointikikka, jonka tarkoitus on motivoida ihmiset ostamaan jääkylmää limonadia pakkasilla. Oikealla nuuttipukilla on sarvet ja se pelottelee lapsia humalassa.”

JB: Se olisi sitten oikea tapa viettää joulua? Pelotella lapsia kännissä sarvet päässä?

”Oi oi, en edes oleta, että kykenisit mitenkään ymmärtämään tätä kapitalismin perikatoa, jonka liekeissä itsekin palat kirkkaasti. Toimittajat työskentelevät todellisuudessa ylikansallisten yritysten kätyreinä ja yrittävät myydä meille tarpeetonta tavaraa.”

JB: Minä olen siis freelancer. Edustan ennen kaikkea itseäni enkä ole vielä myynyt tätä juttua minnekään.

”Hollolassa on salainen torni. Siellä painellaan nappeja. Säädellään aikavyöhykkeitä ja ohjaillaan ihmisten ostoliikkeitä. Joulupukilla on yhteyksiä Hiihtoliittoon. Olen nähnyt papereita. Voi teitä yhteiskunnan mädättäjiä.”

JB: Tuota, minun pitää hakea nyt lasillinen vettä.

”Hollolan torni. Kirjoita siitä juttu sihen lehteesi jos uskallat, sopuli”

joulu piparkakkutalo

Vuoronumero vaihtui, kyyninen tietäjä kutsuttiin sisään. Kyläluuta oli kadonnut aikaa sitten vastaanottamaan Pasin perhettä. Perinnepirkko huomasi, että poliklinikan vessassa oli tyhjiä vessapaperirullia, joista voi askarrella perinteisiä nekkukuppeja. Jouluahdistuja mätki omissa puheissaan kangella Jouluradion ärsyttävää mainosääntä.

Valaistunut jouluihminen katseli tätä kaikkea lempeä hymy huulillaan, kyynel silmäkulmassa kimaltaen. Tietoisena siitä, että se eineslaatikko on ihan tosi jees ja riittävä ja läsnäolevasti tässä. Tietäjä kiipesi Hollolan torniin.

Minä pakkasin nauhurini ja muistiinpanovälineeni laukkuuni kullan ja mirhamin joukkoon. Kävelin kotiin lumihiutaleiden leijaillessa kasvoilleni. Mietin kaikkea näkemääni ja kokemaani, tätä ihmeellistä tunteiden ja perinteiden juhlaa, kaikki näitä kohtaamisia, oivalluksia ja läsnäoloa.

Mietin ja yritin oivaltaa, mutta pystyin ajattelemaan ainoastaan sitä, että toivottavasti ehdin taloyhtiömme saunavuorolle.

Ja lumi satoi ja tähdet olivat kirkkaat. Kaikki elivät oman joulunsa onnellisesti juuri sellaisena kuin halusivat, sillä näin nämä asiat koetaan.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*