Kirjoittaja eli kuka toi muija on?

Janica Brander Hungry for Tampere

(Kuva: Laura Vanzo/Visit Tampere)

Jaa mää vai?

Savusuolaa on Janica Branderin (minä, ks. kuva, kukaan ei varmaan tajunnut) blogi, jonka väljä yleisteema on ruoka.

Kirjoitan ravintolakokemuksistani ja kokkailuistani, mutta myös elämästä. Teatterista, matkustelusta, viineistä, kirjoista, freelance-työstä ja Matlockista. Taustalla välkkyy kotikaupunkini Tampere, joka on Suomen kiinnostavimpia ruokakaupunkeja: täynnä luovuutta ja kiinnostavia ilmiöitä.

Tykkään kokata ja syödä kaikkea, paitsi säilykelihaa. Lukijoissani on sekä vegaaneja että sekaaneja. Testaan ennakkoluulottomasti monenlaisia ruokia ja ravintoloita, jotta vinkeistäni olisi apua erilaisille ihmisille.

Välillä homma lähtee kierroksille. Minulle tärkeintä ei ole napata kuvaa täydellisestä smoothiekulhosta, vaan pitää hauskaa. Kirjoitan myös lattialle pudonneista kakuista, naapurikyttäyksestä, ensikänneistäni Keskustorin McDonald´sin nurkalla ja nolonsuloisista 70-luvun ruokalehdistä.

Millä oikeudellä päden?

Olen vapaa toimittaja, ja olen työskennellyt myös copywriterina, tiedottajana ja pr-suunnittelijana. Uusin aluevaltaukseni on Pernod Ricard Finlandin tuottaman Viinivieraissa-podcastin houstaaminen. Teen myös muuta juomiin ja ruokaan liittyvää sisällöntuotantoa Pernod Ricardin Juomavinkki-sivustolle.

Olen ollut mukana Hungry for Tampere -projektissa ruokakulttuurilähettiläänä. Olen aktiivisesti mukana tamperelaisessa ruokakeskustelussa ja ruokakulttuurin kehittämisessä.

Journalistisia juttujani voi lukea esimerkiksi Tampereen korkeakouluyhteisön Unit-lehdestä, Kotiliedestä, Annasta, Kaksplussasta ja Voimasta. Olen työskennellyt myös Aamulehdessä, Radio 957:ssa, Iskelmässä ja MTV3:n vaalibloggaajana.

Pääosin siis kirjoitan ja syön. Mitä nyt ihmisten vakoilulta ja Astral-tv:n toljottamiselta ehdin. Olisi myös kivaa olla rikas perijätär tai selvännäkijä.

Sen lisäksi, että rakastan ruoanlaittoa ja ravintoloita, olen kirjallisuusihminen henkeen ja vereen. Esikoisteokseni, novellikokoelma Lihakuu (Otava) näki päivänvalon syksyllä 2011.

Ooksää joku huuhaa-humanisti?

Koulutukseltani olen filosofian ja yhteiskuntatieteiden maisteri, mutta osaan vaihtaa lampun itse. Ei kuitenkaan puhuta mitään siitä, kuinka monta kertaa olen polttanut sormeni. Tai kainaloni (senkin voi polttaa keittäessään pastaa).

Opiskelin Tampereen yliopistossa puheviestintää ja tiedotusoppia. Kahden gradun lisäksi yliopistosta tarttuivat mukaani terävä kynä ja sujuva puhetaito. Olin kesävaihdossa Shanghaissa Fudanin yliopistossa, missä opiskelin yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä. Lauloin myös huonosti karaokea ja olin aina vatsataudissa.

Voit lukea lisää ammatillisesta osaamisestani LinkedInistä. Instagramista löytyy nättejä kuvia, yhteiskunnallista pauhausta ja analyysiä sipseistä.

Pätevien tyyppien sanomaa:

”Esikoisnovellisti Janica Brander ei kysele, missä menee genren raja, vaan latoo tasan sellaista tekstiä, jota haluaa. Kun lause on työkalu näin suvereenilla tavalla eikä kuviteltavan raja tule vastaan, syntyy mahtavaa tekstiä. — Lihakuu jättää väkevän olon. Kirja on kapoinen, mutta sisällöltään iso. Kun tai jos Brander tempaisee romaanin, siitä tulee tapaus.”(Juhani Karila, Helsingin Sanomat)

”Minähän olen uutistoimittaja ja viihdyn reaalimaailmassa, silti tämä novellikokoelma kiehtoo minua kovasti. En pysty analysoimaan lukemaani, annan periksi. Sanon vain, että tämä on hyvä, tämä toimii.” (Saara Rantanen, MTV3)

”Janica Branderin esikoisnovelliteos Lihakuu on karskia mutta taidokasta luettavaa. Branderin (s. 1983) tekstiä hallitsee usein lapsen näkökulma. Erityisen taitavasti se on tavoitettu niminovellissa, jossa lapsi joutuu vastuunkantajaksi.” (Eija Komu, Keskisuomalainen)

”Hetket Janica Branderin kanssa ovat aina jättehärliga, hän on niin intresantti. Teki vielä hyvät naimakaupatkin, se jos mikä on tärkeää. Kun Janica oli pieni, jag sade att Jannis, parasta, mitä nainen voi tässä elämässä saavuttaa, on päästä diplom-insenjöörin rouvaksi ja oppia kiillottamaan hopeat molemmin puolin.” (Isotäti Hyllen-Gyggel pienissä sherrysievissä)

”Mä en oo koskaan nähnyt kenenkään syövän salamipizzaa jäätyneestä maasta sellaisella intohimolla. Se oikeesti vetäs sen kahdella hotkaisulla.” (Eräs pirun pätevä tyyppi Näsilinnanakdulla uudenvuodenyönä 2007 klo 05.05 nollaviish. Olemme nykyään naimisissa.)

Kaunokirjallinen CV:

Bären und Wölfe, saksaksi käännetty novelli Der Herbst kommt jedes Mal zu früh -kokoelmassa, Wallstein Verlag, 2014

El Peso de la Nieve, espanjaksi käännetty novelli Suomen espanjanopettajien Boletín-lehdessä, 2013

Lumen paino, novelli Opettaja-lehdessä, 2013

Tampereen kaupungin luovien alojen stipendi, 2012

Tiiliskivi-kirjallisuuspalkintofinalisti, 2012

Novellikokoelma Lihakuu, Otava, 2011

Otavan ja Suuren suomalaisen kirjakerhon Suuri rakkaustarina -kilpailun voitto novellilla Aaprahamin taakka, 2007

Valtakunnallisen nuorisonäytelmäkilpailun voitto, 2006

Pirkanmaan kirjoituskilpailun novellisarjan voitto, 2006

Jaksoitko lukea? Onnittelut! Minä en.