Arvostelu: Bengol Curryssa on rauhallinen tunnelma, mutta kastikkeissa on potkua

Olin kuullut lupaavia kehuja Tullintorin Bengol Currysta, mutta testasin ravintolan sattumalta. Tullintori ei ole kovin viihtyisä ostoskeskus, mikä lienee suurin syy siihen, etten ole poikennut Bengoliin. Pari viikkoa sitten lauantaina ravintolassa oli tilaa ja rauhallinen tunnelma, nälkä kaihersi sisuskaluja. Päätös lukittu, nyt mennään tänne.

Ravintola mainostaa tekevänsä intialaista ja bangladeshilaista ruokaa suomalaiseen makuun sovellettuina. Mietin, tarkoittaako tämä sitä, että mausteiden kanssa himmaillaan. Pidän melkoisen mausteisesta ruoasta, ja kaikki suomalaiseen makuun sävelletty tuottaa useimmiten pettymyksen.

Bengol Curryn miljöö ei ole intialaisista intialaisin, vaan enemmänkin moderni. Ei paksuja punaisia ja violetteja kankaita, ei kultauksia. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä pelkistetty tyyli sopii ympäristöön. Sali on siisti ja avara. Kaipailin suureen tilaan muutamaa intiimiyttä tuovaa sermiä. Puhe ei onneksi kaikunut naapuripöytiin. Tullintorin ollessa kiinni sisälle pääsee terassinovesta kauppakeskuksen edestä. Meillä kesti hetki hoksata, missä ovi on.

Bengol Curry Tampere

Bengol Curry Tampere
Meitä ensimmäiseksi palvellut tarjoilija puhui suomea aika vähän, ja englantiakin niukasti. Tulimme kuitenkin ymmärretyiksi, ja tilauksen teko hoitui mallikkaasti. Pienelle ruokailijalle tuotiin pyytämättä värityskynät ja paperia. Olimme varanneet omaa viihdykettä mukaan, mutta tämä oli todella mukava ele. Ruoan odottelu sujui ilman kitinää ja hermot lepäsivät.

Tilasimme kanaa ja ananasta kermaisessa hunaja-currykastikkeessa (15 e), kikherneitä ja paneer-juustoa tomaattikastikkeessa  korianterin ja sipulin kera (12 e), naan-leipää (2 e), tamarindi-chutneyn (1,5 e) ja mintturaidan (1,5 e). Tyttö sai lastenlistalta oman kanakorman (muistaakseni 8 e). Kyytipojiksi yksi maito ja aikuisille Cobrat (5 e).

Blogiani lukeneet tietävät, että olen kipuillut intialaisen ruoan kanssa. Pahimmillaan ruoka on mausteista mössöä, jonka raaka-aineista on vaikea ottaa selvää. Totesin pelkoni turhiksi heti, kun ruoat tuotiin pöytään. Kastikkeet olivat sakeita ja pitkään hautuneita, mutta niissä oli suutuntumaa. Hunajainen currykastike oli mukavan mausteinen, mutta ei varsinaisesti tulinen. Joukossa ollut ananas oli ilokseni tuoretta. Vain kana olisi voinut olla vähän pehmeämpää. Tämä on aina kanan, etenkin pitkään haudutetun kompastuskivi. Mehevä kastike onneksi paikkasi tilannetta mallikkaasti.

Lapsen kana-annos oli hyvin samantyylinen. Kermainen, mutta miedompi. Kikherne-juustokastikkeessa oli listan mukaan potkua yhden chilisymbolin verran. Omaan makuumme kastike oli aika mieto, ja pieninkin maisteli sitä. Pidin erityisesti kastikkeen suurista sipulirenkaista, joita oli paljon. Juustoa olisi kaipaillut hieman enemmän, ja se oli osittain kuivaa. Syön paneerin mielelläni aika isoina paloina, ja tämä oli suht pientä murua.

Molemmille annoksille annan erityistä plussaa erinomaisesta rakenteesta. Joukossa oli kokonaisia maustesattumia, ja oli hauska nähdä, millä kastike oli höystetty. Myös mausteriisissä oli makua ja kokonaisia mausteita koristeena.

Entäs sitten se naan-leipä, joka on monen mielestä intialaisen ruoan mittari? No ainakaan meillä ei ollut mitään valittamista. Suuri, sopivan suolainen, tuore ja hyvin paistettu. Pidin myös voimakkaasta chutneysta ja raidasta.



Illallisesta jäivät mieleen hillityt, mutta huomioivat tarjoilijat. Meitä laskuttanut tajoilija jäi juttelemaan kanssamme kiireettömästi. Tunnelma oli kaikkiaan seesteinen. Mausteet tuoksuivat houkuttelevasti ilmassa, mutta käryt eivät häirinneet. Oli mukavaa, että lastenlistalla oli ravintolan linjan mukaista ruokaa.

Testasin ravintolan vielä toisen kerran lounaalla. Monista etnisistä poiketen Bengol Curryssa ei ole lounasbuffetia, vaan linjasto, jonka takana tarjoilija tekee valmiin annoksen. Pieni annos maksaa 8,20 euroa ja iso 9,20. Pieni annoskin on todella iso. Ja se iso, no. Se on iso. Vaihtoehtoina on neljä eri kastiketta, joista kaksi on kasvisvaihtoehtoja, loput lammasta ja kanaa. Tarjolla on pari miedompaa ja pari tulista kastiketta. Annokseen kuuluu myös pieni salaatti, raita, naan-leipää, chutney sekä kahvi tai tee.

Lounasaikaan tunnelma oli paljon hetkisempi. Taustalla soinut Goa-trance sai sydämen pamppailemaan. Annokset koottiin kiitettävän nopeasti. Asiakas saa valita, haluaako maistella yhtä vai useampaa kastiketta. Lounaskastikkeet olivat arkisempia, mutta maut olivat kohdillaan. Lampaassa ja toisessa kasviskastikkeessa oli kunnolla potkua, eli kyllä ne tulisetkin kastikkeet taidetaan täällä. Harmikseni naan-leipä oli tällä kertaa turhan tummaa. Chutneyssa oli ehtaa habaneroa. Vedet valuivat silmistä, kun söin salaatinlehden, joka chutneyn lähellä, siis ei edes kunnolla koskettanut sitä.

Tullintori ei ole kovin tunnelmallinen ympäristö, ja illastajia ajatellen liiketila on hieman syrjässä. Tunnelma oli kuitenkin illallisella kutsuva juuri rauhallisuutensa vuoksi. Muutamalla tilanjakajalla voitaisiin luoda intiimejä nurkkauksia. Rauhallisesta tyylistä voisi pitää kiinni lounaallakin, joka on monelle tärkeä hengähdyshetki.

Tuomio: Siisti ja helppo ravintola, jossa suomalaiseen makuun muokattu ruoka ei onneksi tarkoita mauttomuutta

 

 

2 kommenttia

  1. Bengon lounaalla lihavaihtoehdot vaihtelevat ja joskus on kalaa tai katkarapujakin. En edes syö katkarapuja normaalisti mutta tuolla niitä oli vain pakko saada.

    • Kivaa, jos lounasvaihtoehtonakin on äyriäisiä. Nehän ovat monissa paikoissa listan kalleimpia, ja jätän siksi väliin. Olen niin kauhean nirso kalan kanssa muutenkin, pitäisi aina hypätä suoraan vedestä lautaselle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*