Arvostelu: Cafe Pispalassa unohtaa ihanasti olevansa Suomessa

Olen kuullut jumalaisia huhuja Cafe Pispalan brunssista, ja useampikin lukija on kysellyt, olenko testannut paikan. Tämän kätketyn helmen testaaminen on lykkääntynyt kahdesta syystä. Ensinnäkin, en tunne Pispalaa kovin hyvin. Ajatus Pispalassa autoilusta on yhtä houkuttelevaa kuin liian pienien sukkahousujen pukeminen kiireessä. Olen kysellyt bussireittiä paikkaan, mutta edes kukaan Cafe Pispalassa käyneistä ei ole osannut neuvoa kovin selkeästi, miten tänne pääsee. Lisäksi olen kuullut, että aamiaista ja brunssia joutuu parhaimmillaan (tai pahimmillaan) jonottamaan, koska kahvila on niin suosittu.

Nyt päätimme ryhdistäytyä ja onnistuimme kuin onnistuimmekin navigoimaan paikkaan. Se ei ollut ihan helppoa edes dippainssille, joka ei tunne Pispalaa ja kammoksuu pienillä kujilla autoilua yhtä paljon kuin minä. Jätimme auton Rajaportin saunan nurkille. Sitten vain 12-kiloinen muksu harteille ja Pispalan portaat ylös asti. Moro pohkeet, nähdään joskus ensi vuonna. Kahvilan edessä on muutama parkkiruutu, mutta en luottaisi sen varaan, että ne ovat viikonloppuna vapaina.



Odotin jonkinlaista sympaattisen nuhjuista lähiökuppilaa. Hämmästyin astuttuani punaisen puutalon kivijalkaan. Tämähän…. tämähän on ihan kuin ulkomailla olisi.






Listalla oli hyvä valikoima brunssidrinkkejä ja viinejä. Ja ruokalista, pelkästään sen lukeminen sai suuni vettymään. Tilasimme Whole works -annoksen (22 e) ja jamaikalaista lohta (16 e). Whole works koostui hedelmäsalaatista, marjaparfaitista, munakokkelista, kasvispaistoksesta, skonssista ja hillosta sekä amerikkalaisista pannareista. Lisäksi annokseen sai valita joko pekonia tai makkaraa. Jamaikalaisessa annoksessa oli mausteista lohta, kasvispaistosta, munakokkelia ja skonssi. Pienempiin annoksiin saa muutaman euron lisäpanostuksella myös pannarit.

Ruokaa odotellessamme aloittelimme kahvilla. Lämpimiä juomia saa santsata tarjoilukärrystä niin paljon kuin maistuu. Tarjoilija toi meille ensin Whole worksiin kuuluvan hedelmäsalaatin ja parfaitin. Salaatin hedelmät olivat hitusen liian viileitä, mutta parfait. Oih ja voih. Ihana. Täyteläinen. Raikas. Annos, joka jo yksinään kohottaisi  brunssin kaupungin keskimääräisen tarjonnan yläpuolelle.


Lämpimät annokset tulivat pöytään yllättävän nopeasti, vaikka jännitin, ehdimmekö syödä rauhassa ennen seuraavaa pöytävarausta. Whole works oli nimensä mukainen annos. Munakokkelin koostumus oli todella hyvä, ei lainkaan kuiva ja murumainen. Pidin myös siitä, että raskaaseen annokseen oli ujutettu kasviksia. Pikkumakkarat olivat niin hyviä, että olisin syönyt mielelläni vaikka yhden lisää.

Jamaikalainen lohi oli paistettu erittäin hyvin, ja annoin tästä kiitosta keittiöön. Lisäksi kala oli tuoretta. En tiedä mitään tympeämpää kuin kuivaksi paistettu, käyttöpäivänsä ohittanut rasvainen kala. Suolaa ja mausteita olisin kaivannut vähän enemmän, jotta olisin saanut kiinni annoksen jamaikalaisuudesta.


En ole oikein päässyt sisälle brittiläiseen skonssikulttuuriin. Suhtauduin kovakuoriseen leivonnaiseen hieman epäillen. Kasvoilleni levisi tyytyväinen virne haukattuani skonssia; leivonnassa ei ollut säästelty voita.

Eniten ihastuin kuitenkin pannukakkuihin. Niiden koostumus oli kuohkea, ja päällä suli suuri kuutio oikeaa voita. Pannarin kera tarjottu siirappi oli hiukan suolaista, mikä toimi todella hyvin. Mietin ensin, menevätkö maut liikaa sekaisin, kun samalla lautasella on makkaraa ja pannukakkuja, mutta suolaisen ja makean liitto toimi kieron hyvin.


Cafe Pispalan takaa löytyvät Vesa ja Yvonne Leppälä. Vesa Leppälä on työskennellyt liki 30 vuotta kokkina ja ravintolapäällikkönä esimerkiksi Bostonissa, Genevessä, Fidzi-saarilla ja Mexico Cityssa. Nyt perhe asuu samassa talossa, jonka alakerrassa Cafe Pispala on. Brunssin ja kahviherkkujen lisäksi paikasta saa ravintolaruokaa, johon on haettu vaikutteita useista ruokakulttuureista. Olen kuullut kehuja esimerkiksi ravintolan meksikolaishenkisistä ruoista.

Pieni sali ja takakabinetti ovat samaan aikaan siistejä ja vaaleita, mutta siellä täällä on kauniita yksityiskohtia. Vessakuvaaja iski taas. En voinut olla ihastelematta koristeellista lattiaa.



En ole pitkään aikaan ilahtunut näin kovasti uudesta ravintolasta. Tai no, uudesta ja uudesta. Cafe Pispala perustettiin viime kesänä, ja se on ollut hitti alusta lähtien. Suosittelen pöytävarausta etenkin, jos olette liikkeellä isommalla seurueella.

Käynti oli portaiden tarpomisen ja etsimisen arvoinen. Vaikka ravintola oli lähes täynnä, kaikki sujui todella sutjakkaasti. Saimme annokset nopeasti, mutta palvelussa ei ollut hoputtamisen tuntua. Oli todella mukavaa huomata, että ruoka tulee suoraan keittiöstä pöytään. Brunssien heikkous on yleensä se, että ruoka nuupahtaa noutopöytään, ja kun se loppuu, uutta ei tuoda tilalle tarpeeksi nopeasti. Pöytään tarjoiltu, runsas brunssiannos ei todellakaan hävinnyt yhdellekään buffet-kilpailijalle.

Oivoi. Aloin taas haikailla, että Pispalassa olisi aika ihanaa asua. Tänne haluan syntymäpäiväbrunssille.

Tuomio: Pieteetillä tehtyä ruokaa, joka kohottaa arjen yläpuolelle. Hinta-laatusuhde kohdillaan.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*