(*Maistelin osan ruoista ilmaiseksi)
Keskustorin McDonald´sin tilalle alkuvuodesta tullut Friends & Brgrs kutsui kesäkuussa bloggaajia maistelemaan tuotteitaan ja antamaan niistä palautetta. Kävin tuolloin FB:ssä ensimmäisen kerran. Pikamaistelimme pieniä palasia listan kaikista hampurilaisista. Tuosta tilaisuudesta mieleeni jäivät maukas kasvis- ja vuohenjuustoburger, loistavat ranskalaiset ja elämäni ensimmäinen hyvä vegaaninen majoneesi.
Tuolloin pääsin myös kurkistamaan ravintolan leipomoon. Yksi Friends & Brgrs:in valttikorteista on se, että leipä tehdään itse paikan päällä, ja raaka-aineiden tuoreuteen ja kotimaisuuteen satsataan.
Halusin käydä Friendsissa myös tavallisena maksavana asiakkaana, joten sovimme viime perjantaina kaverini kanssa lounastreffit purilaisten merkeissä. Salissa on mielestäni nyt vähemmän asiakaspaikkoja kuin Mäkkärin aikaan. Ensimmäisellä käyntikerralla moitin miljöötä karuksi. Eihän se mikään maailman kotoisin ole, mutta toisella kerralla avara tila osoitti etunsa. Vaikka jouduimme vähän kikkailemaan saadaksemme vaunut ja rattaat rappusia pitkin sisälle, ravintolassa oli helppoa vankkureiden kanssa. Emme tukkineet väyliä ja saimme järjesteltyä revohkamme mukavasti pöytään.
Ruoka tilataan tiskiltä samaan tapaan kuin pikaruokapaikoissa. Ateria myös noudetaan itse toiselta tiskiltä, kun pöytään annettu summeri alkaa hälyttää. Ruoan laadun luvataan kuitenkin olevan parempi kuin Heseissä ja Mäkkäreissä. Myös hinnat ovat ravintolatasolla. Esimerkiksi vuohenjuustohampurilainen maksaa 9 euroa, ranskalaisten ja juoman kera 12,50 euroa. Jos hampurilaiseen haluaa kaksi pihviä, aterian hinta on 15,50 euroa. Burgeriaan voi tuunata myös lisätäytteillä, jotka maksavat 0,5−1 euroa.
Muistan, että maisteluiltamissa petyin chipotle-burgeriin, joka oli omaan makuuni liian mieto. Sen sijaan vegaanihampurilainen mehevine pihveineen oli iloinen yllätys. Kerrankin kasvispihvi, joka ei ole kuiva! Illan herkullisin hampurilainen oli vuohenjuustolla ja paholaisenhillolla täytetty, joten tilasin sen nytkin. Yleensä en pidä kauheasti vuohenjuustosta, mutta tämän burgerin juusto on raikasta, ei haiseva vahamainen kiekko.
Myös imetysdieetillä oleva kaverini tilasi vuohenjuustohampurilaisen, tosin gluteenittomana. Pikkuväelle tilasimme lasten hampurilaiset (hampurilainen 4,5 euroa, ateria 6,5 euroa), ja ranskalaisia maustoimme vegaanisella aiolilla (1 e). Tilasimme lapsille myös ison maidon ja Innocent-täysmehun (2 e ja 3,5 e).
Gluteenittomat leivät ovat usein jo ulkomuodoltaan ankeita lättyjä. Kaverini gluteeniton sämpylä näytti kuitenkin niin mehevältä, että hänen hampurilaisensa oli jopa vähän houkuttelevampi kuin normiversio. Vasemmanpuoleinen burgeri on siis gluteeniton. Vuohenjuustohampurilaisessa oli ihanan paljon paholaisenhilloa. Ekstra-listan makeaksi paahdettu sipuli tekisi makumaailmasta täydelisen.
Kokonaisuus oli mehevä, joskin läpikypsäksi paistettu pihvi jäi harmittamaan. Huomautin asiasta kesäkuun maistelutilaisuudessa, ja pihvien kypsentämistä perusteltiin Eviran suosituksilla. Toisaalta ymmärrän, että satoja hampurilaisia päivittäin myyvä paikka ei halua ottaa sitä riskiä, että joku sairastuu. Toisaalta taas en ymmärrä, koska raa´an jauhelihan aiheuttamat ruokamyrkytykset eivät ole Suomessa tietääkseni mikään vakava ongelma.
Friendsin hampurilainen on pienempi kuin Mäkkärin ja Hesen mätöt, mutta oma lounasnälkäni taittui tällä mainiosti. Olin paljon kylläisempi kuin isomman höttöaterian jälkeen. Rahoilleen saa siis ravinteikkaampaa vastinetta kuin bullkigrillillä.
Friendsin ranskalaiset tuntuvat jakavan mielipiteet todella rajusti. Olen kuullut valitusta höyrytetyistä lötköpötköistä ja ylistystä kaupungin parhaista ranuista. Kahden kokemukseni jälkeen liityn jälkimmäiseen leiriin. En voi sietää mauttomia, kuorettomia ja suuta raapivia kiviperunoita. Nämä ranskalaiset sen sijaan maistuvat oikeasti perunalta. Rapeusaste ja suolaisuus olivat kohdillaan, eivätkä ranut olleet mielestäni lötköjä. Otin mielipiteiden jakaantumisen esille maistelutilaisuudessa. Ravintolapäällikön mukaan ranskalaisten laatu vaihtelee vuoden aikana, koska talven yli säilötty peruna on aivan erilaista kuin tuore kesäperuna.
Kuten muistinkin, vegaaninen aioli oli taivaallista. Valkosipulia oli reilusti, ja kastike oli sopivan kirpsakka ja täyteläinen. Sen sijaan maistelutilaisuudessa testaamani yrttiaioli oli turhan mieto, vaikka vihreä väri olikin kaunis.
Lapset jaksoivat odotella ruokiaan nätisti, koska naperoille annetaan tiskiltä puuhavihot ja värikynät. Ranskalaiset ja aioli maistuivat meikäläisen muksulle, hampurilainen sen sijaan ei. Vika oli kuulemma siinä, että ”isän hampurilainen on parempi, koska siinä on kastiketta eikä pihvi ole musta”. Maistoin lasten burgeria, ja se oli myös minun suuhuni kuiva. Hampurilainen kaipaisi ketsupin lisäksi majoneesia tai muuta kastiketta, joka kostuttaisi sämpylää.
Maistelutilaisuuden jälkeen fiilikseni olivat aika ristiriitaiset. Syötävää oli tuolloin niin paljon, että kohokohdat hukkuivat runsauteen. Toisella kerralla pääsin keskittymään makuihin ja olin annokseeni todella tyytyväinen. Tämä on varmaan ensimmäinen vuohenjuustoburger, josta olen pitänyt. Myös ranskalaiset ja aioli kolahtivat todella kovaa.
Friends & Brgrs:in miljöö ei ole kovin kotoisa, vaikka sitä on yritetty pehmentää ikkunalaudoille sijoitetuilla sipulikoreilla. Mutta kuten sanottu, lasten kanssa tilavuus oli plussaa. Ei ahdistanut, eikä kukaan taatusti häiriytynyt vaunukaravaanistamme.
Annoskoko oli minulle lounasaikaan ihan ok. Isokokoisen miehen tai sudennälässä kieriskelevän kannattaa tilata burgerinsa suosiolla tuplapihvillä. Tämä tietenkin kohottaa myös aterian hintaa. Jos hampurilaistaan täydentää useilla lisukkeilla, hintataso on samaa luokkaa kuin viihtyisämmissä ravintoloissa. Maksan mielelläni laadukkaista raaka-aineista, kotimaisuudesta ja tuoreudesta. Kun hampurilaisaterian hinta alkaa lähennellä kahtakymppiä, sen pitää kuitenkin olla todella hyvä ja miljöön kutsuva.
Toisella käyntikerrallamme asiakaspalvelu oli hyvin samantyylistä kuin missä tahansa lounasravintolassa. Siis nopeaa ja pirteää, mutta ei mitenkään erityistä. Maisteluillassa henkilökunta otti kritiikin mallikkaasti vastaan. Moitimme esimerkiksi sitä, että dipit tarjoillaan muoviastioista, ei pahvi- tai posliinikipoista. Ärhäkän puolustelun sijaan ravintolan väki kysyi, millaisia parannusideoita meillä olisi, koska asiakkaillehan he ruokaa tekevät, eivät itselleen. Siitä lähtökohdasta on hyvä ponnistaa.
Tuomio: Kliininen miljöö, mutta kaupungin parhaat ranut
PS. Keskustorin McDonald´sin lopettaminen oli meikäläiselle kova paikka. Lue teinihien katkuinen tilitykseni täältä.
