Hävikkiravintola Alpha

Arvostelu: Hävikkiravintola Alpha keksi kaalilaatikon uudelleen

Muutama vikko sitten vietimme miekkosen kanssa yhteistä aikaa. Teatteriliput oli ostettu, ja ajatuksena oli mennä jonnekin syömään esityksen jälkeen. Olin suunnitellut terassi-iltaa, mutta alakerran ravintolamme Hellan ja Huoneen kokki Roni huuteli roskia vieneelle miehelle, että koskas tulette taas meille syömään. Päädyimme siis ex tempore alakertaan, vaikka aluksi vähän purnasinkin, että olisin halunnut syödä jotain vähän mätömpää fine diningin sijaan.

Nyt olen kuitenkin todella iloinen, että menimme. Hella ja Huone ei nimittäin ole tänä kesänä perinteinen Hella ja Huone. Valkoiset pöytäliinat, pianomusiikki ja minimalismi on heivattu sivuun. Tilalla on räsymattoja, yrttilaatikoita ja juhannusfiilistä, nimittäin pop up -ravintola Alpha. Ideana on luoda tasokasta ruokaa nollahävikillä.

Alphassa kaikki raaka-aineet käytetään alusta loppuun. Esimerkiksi juuresten kuoria ei heitetä biojätteeseen, vaan niistä paahdetaan vaikkapa sipsejä. Kahvinporoissa voidaan kasvattaa sieniä, ja ravintolan kellarissa on isot kasviviljelmät ikkunalaudalla olevien yrttilaatikoiden lisäksi. Pop up -ravintola Alpha toimii 1.9. asti, ja tämän jälkeen Hellan ja Huoneen konseptia on ymmärtääkseni tarkoitus uudistaa.

Ravintola Alpha Hella ja Huone

 

Ravintola Alpha Arto Rastas

Kuten kuvista näkyy, sisustusta on muutettu melkoisesti, vaikka ravintolan kiinteät rakenteet, ikkunan teippaukset ja markiisi ovat ennallaan. Olin kieltämättä aika hämmentynyt, kun näin ravintolan eteen tehdyn kantoterassin. Vielä pari vuotta sitten Hellan ja Huoneen tyyli oli lähempänä klassista ranskalaista. Ihastuin tuolloin ravintolan ruokataiteeseen, mutta todella pieni annoskoko jäi harmittamaan. Etenkin viimeisen vuoden aikana ravintolan tyyliä on hiottu maanläheisemmäksi, skandinaavisemmaksi ja luomummaksi. Keväällä maistelemani olutmenu oli jo Hellan ja Huoneen mittakaavassa todella rento, mutta Alpha on vielä pidempi harppaus suomalaiselle kukkakedolle.

Tarjoilijamme ote oli huomattavan rento ja kaverillinen. Hän kertoi, että Alphan tyyli on ärsyttänyt osaa nistä, jotka ovat tulleet illastamaan Hellaan ja Huoneeseen tietämättä pop up -kokeilusta. Minä taas pidin siitä, että tarjoilijan kanssa saattoi jutustella mutkattomasti. Henkilökunta oli tennareissa ja taustalla soi sekopäinen potpuri Thomas Lediniä, Frederikiä ja vanhoja kesähittejä. Ihan ympäri vuoden idea ei kantaisi, mutta parin kuukauden kesäirrotteluna tässä on sopivasti punkia.

Arto Rastas Alpha Tampere
Ravintola Alpha arvostelu
Ravintola Alpha pop up

 

Ravintolan menu elää koko ajan sen mukaan, mitä on tarjolla ja millaisia jämiä raaka-aineista jää. Tarjolla on kaksi kolmen ruokalajin menuta: kasvismenu Alpha (32 e) ja eläinkunnan tuotteita sisältävä Omega (36 e). Molempiin kokonaisuuksiin on suunniteltu myös oma viinipaketti (25 e). Jos haluaa syödä pitkän kaavan mukaan, keittö loihtii seitsemän ruokalajia sisältävän Alphasta Omegaan menun (58 e, viinit 36 e).

Tilasimme Alphan ja Omegan viinipaketteineen ja päätimme jakaa annokset, jotta molemmat saisivat maistella kaikkea. Minä aloitin oman urakkani kasvismenun kaaliruoasta, joka viritti odotukset huikean korkealle. Kyseessä oli siis keittiön oma versio kaalilaatikosta. Runsaan alkupalan pohjalla todellakin oli perinteistä, pitkään haudutettua kaalilaatikkoa ja kermaisia ryynejä. Niiden päällä olikin sitten kaikkea, joka keikautti idean viehättävästi ympäri, esimerkiksi pikkelöityä kukkakaalia ja lehtikaalisipsejä. Puolukkahilloa ei kuitenkaan unohdettu!

Jännitin, mitä mahtaa olla tiedossa, kun kaalin suositusviini on punkku, Avis de Vin Fort 2015. Valinta oli kuitenkin oivallinen. Kepeän viinin maussa ja tuoksussa oli marjaisuutta ja mineraaleja. Puolukkahillo sitoi viinin hienosti ruokaan. En olisi millään halunnut vaihtaa annoksia, sillä kaalilaatikossa oli kaikkea, mitä kaipaan kiinnostavalta ravintolaruoalta. Oli otakin perinteistä ja jotakin hullua. Oli kermaisuutta, happamuutta, rapeutta ja pureksittavaa. Itse tehdyn suolaisen voin kera tarjottu mallasleipä oli kaalin kanssa itkettävän hyvä yhdistelmä.

 

Ravintola Alpha Tampere arvostelu
Toisessa alkupalassa oli raikkaasti marinoitua silliä, jugurttikastiketta ja perunaa. Annos herätti nostalgisia muistoja Berthan ravintolavaltauksesta. Tuolloin me amatööribloggaajat suunnittelimme ja toteutimme kokonaisen menun yhdessä Suomen parhaimmista ravintoloista. Innovoimme alkupalaksi kehutut limemarinoidut silakat, jotka tarjoiltiin pikkelöityjen vihannesten ja jugurtin kera.

Alphan silli on oiva annos kalakammoiselle. Ruodot olivat sulaneet unelmanpehmeiksi, ja kala oli todella puhtaan makuista. Kevyt, kesäinen ja kirpeä annos, joka maistui myös hyvin makean leivän ja voin kanssa. Sinapinsiemenet toivat ruokaa pureksittavuutta ja ytyä. Pidin myös siitä, että perunoihin oli jätetty kuorta.

marinoitu silakka

Täydellisen alkupalan jälkeen pääruoan tulo jännittää aina. Pidän muutenkin enemmän kylmista ruoista, ja pääruoka on monesti pettymys.

Kasvismenun pääruoka tarjoiltiin käärepaperista. Pakettiin kätkeytyi fermentoitua porkkanaa, joka tarjoiltiin vuohenjuuston ja voi-rakuunakastikkeen kera. Kastike oli todella hyvää, mutta porkkanat olisivat saaneet olla vielä happamempia. Olisin myös kaivannut annokseen jotakin, johon kastiketta olisi ollut helpompi imeyttää. Porkkana-annos olisi sopinut mielestäni paremmin alkupalaksi ja fantastinen kaalilaatikko pääruoaksi. Raikas vuohenjuusto oli kuitenkin iloinen yllätys, sillä emme kumpikaan ole tämän juuston ylimpiä ystäviä.

Lihamenun pääruoka oli kunnon lohturuokaa. Glaseerattu possu oli pehmeää ja mehevää, perunamuusi hykerryttävän suolaista. Neulapavut oli jätetty al denteiksi, ja niiden väri oli kirkkaanvihreä. Ei siis tunnelman ja annoksen latistavaa papumössöä. Konstailematonta, mutta laadukasta ruokaa.

Ravintola Alpha arvostelu

alpha_possu

Annoskoko leipineen oli hyvä, sillä jälkiruoan tullessa oloni oli sellainen, että voin syödä vielä tämän, mutta mitään voileipiä ei kotona enää tarvitse tehdä. Kasvismenun alkuruoka oli niin kesäinen ja pelkistetty kuin vain voi: mansikoita, sokerissa paahdettua ohraa ja pihasauniolla maustettua jäätelöä.

Mansikat olivat täydellisen kypsiä, eikä niitä oltu pilattu voimakkaalla marinadilla. Pihasaunion maussa on jännä sekoitus ananasta, kamomillaa ja anista. Se sopi hienosti yhteen mansikan kanssa ja oli yllättävä veto. Paahdettu ohra maistui ja naksui suussa samalla tavalla kuin riisimurot. Yllättävänä elementtinä annoksen päällä oli suolaheinää. Makumaailma oli raikas, ja suola puhdisti suun. Ei todellakaan mitään sokerilla mässäilyä.

Toinen jälkiruoka oli yhtä hieno. Se oli ravintolan versio klassisesta blueberry crumblesta. Mustikoiden päällä oli murukeksiä ja hapan, mutta täyteläinen maitojäätelö. Nuolimme molemmat annokset viimeistä murua myöten ja ihmettelimme, miten tässä näin kävi. Mehän emme pidä erityisemmin makeasta.

alpha_mansikka

Kuten seinällä olevassa olevassa kyltissä lupailtiin, saimme ilmaiset kahvit ja teet, kun kävin vähän heilumassa keittiön kulmilla kameran kanssa. Aveciksi Roni tarjosi meille supisuomalaista Koskenkorvaa. Ou jea! Se oli marinoitu jossakin erittäin katkerassa yrtissä, ja makuelämys muistutti ruotsalaisten akvaviittiä.

Olen erikoistunut vastentahtoisen mieheni pakkokuvaamiseen nöyryyttävissä tilanteissa. Olin taas sormi laukaisijalla, kun Ville hörppäsi yrttikossua Pohjanmaan kautta. Ai että on hyvää! Siis eksää usko?
alpha_ville1

alpha_ville2

Illan päätteeksi Roni johdatti meidät vielä salaisista salaisimpaan, nimittäin ravintolan kellariin. Siellä kasvatetaan jos jonkinmoisia yrttejä ja kasviksia Alphan tarpeisiin. Kasvustot voivat näyttää epäilyttäviltä, mutta ihan retiisiä siinä on. Siis näin minulle vakuuteltiin. 😀
alpha_kellari2

Olen syönyt Hellassa ja Huoneessa tänä vuonna pari kertaa ilmaiseksi, mutta nyt olimme siis maksavia asiakkaita. Tästä illasta maksoin varsin mielelläni. Annokset ideoinut Roni Toivari on aivan käsittämättömän lahjakas nuori kokki. Sanoinkin Ronille, että kymmenen vuoden kuluttua kokkailet varmaan omassa tv-ohjelmassasi. Kaikki ruoat olivat tasaisen varmoja esityksiä, mutta kaalilaatikko kaikkine kulmineen niin hyvä, että jään haikailemaan annosta pitkäksi aikaa. Tämä olisi hyvä ruoka esimerkiksi Taste of Helsinkiin. Tarpeeksi fiini ja yllättävä, silti sympaattinen ja tuttu.

Palvelu oli rentoa tarjoilijan tennareita myöten. Juttu lähti luistamaan lennokkaasti, ja illan aikana tulimme käyneeksi läpi niin lastenhoitoasiat kuin kesäfestaritkin.

Nyt on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Hellaa ja Huonetta aletaan syksyllä viedä. Finnjävelin tyylinen tinkimätön, mutta hauska suomalainen keittiö tuntuu olevan nyt fine dining -rintamalla the juttu. En panisi pahakseni, vaikka Hella ja Huone painelisi tämän kokeilun jälkeen vielä syvemmälle suomalaiseen metsään.

Tuomio: Jos ravintolalla on pokkaa soittaa Frederikiä, se ei voi olla huono

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*