Sen takia kannatti paastota koko sunnuntaiaamu. Sen takia kannatti sinnitellä edellinen iltapäivä ja ilta leivällä ja hedelmillä. Siitä kannatti pulittaa 28 euroa. Sinne kannatti raahautua, vaikka harmaa taivas ja takatalvi ketuttivat. Sen vuoksi kannatti luopua periaatteistaan ja ajaa auto sinne pirun Hämpin Parkkiin, jonka vuoksi Tullin alue on vieläkin kuin Tshernobyl.
Se on ihana, ylellinen ja runsas Hotelli Tammerin brunssi. Kaupungin paras.
Brunssit aloitettiin kuukausi sitten, ja niitä on tarkoitus jatkaa ainakin tämän kevään ajan. Täpötäysi kattaus näytti, että kiinnostusta ja kysyntää on. Toivon hartaasti, että tästä tulisi tamperelaisille pysyvää luksusta. Tiedoksi siis brunssia suunnitteleville: pöytävaraus on tehtävä, muuten ei ole toivoakaan päästä syömään.
Brunssin teema on nyt trendikäs lähiruoka. Laajasta menusta löytyy niin hevosenlihaa, Sastamalan lohta, särkitartaria, lohenmätiä, Mouhijärven juustoja kuin Tapolan ylikypsää kylkeäkin. Buffetin suunnittelu on onnistunut mielestäni hyvin. Seisova pöytä on yksi keittiöhenkilökunnan suurimpia haasteita. On luotava maukas ja kekseliäs ruokalista, joka miellyttää mahdollisimman suurta joukkoa. Ruokien on säilyttävä hyvinä tarjoiluastioissa. Noutopöytien pitäisi näyttää loppuun asti houkuttelevilta, mutta hävikkiä ei saisi tulla. Tammerin brunssi sisälsi perinteisempiä ruokalajeja, mutta myös ilahduttavia, tavallisesta poikkeavia makuyhdistelmiä.
Aluksi seurueellemme tarjottiin raikkaat tyrnishotit, ja tarjoilija otti juomatilauksemme. Tarjolla olisi ollut kuohuvaakin, mutta päätimme elää tänä sunnuntaina tervehenkisesti. Valitsimme kahdesta kahvipaahdosta tummemman sekä vihreän teen.
Aloitimme kylmistä kaloista. Särkitartar, lohenmäti ja jokiravunpyrstöt nousivat kaikkien suosikeiksi. Kylmä- ja lämminsavustettu lohi oli valmistettu perinteiseen tapaan. Söin tapahtumahotelli Huoneen avajaisissa parasta graavilohta so far. Se oli niin pehmeää, että kalan leikkaaminen onnistui kevyellä haarukan painalluksella. Tammerin lohi oli sitkeämpää, kuten graavilohi melkein aina on. Kalat olivat kuitenkin tuoreita ja raikkaita. Kylmistä leikkeleistä suosikkini oli mehevä hevosen suolaliha.
Lämmintiskissä oli Tammerin versioita hotelliaamiaisen klassikoista eli munakokkelista, lihapullista ja makkaroista. Munakokkeli on monessa paikassa hapanta, kuivaa tai murustunutta. Tämä tryffelillä viimeistelty kokkeli oli ihanan pehmeää ja kiinteää. Tryffeli korostaa munan ja maidon hempeää makuyhdistelmää hyvin.
Hevosenlihapullat olivat tuhteja, ja niissä oli reilusti lempiyrttiäni rosmariinia. Vaaleat fenkolilla maustetut täyslihamakkarat olivat nappiveto. Raikas, makeahko ja voimakas fenkoli sopii lihaisaan makkaraan loistavasti. Tapolan ylikypsä kylki näytti aika härskiltä paksun rasvakerroksen vuoksi. Kylki oli leikattu sopivan pieniksi maistelukuutioiksi. Makuelämys oli kutkuttavan tuhma, ihanan läskinen ja suussasulava. Menussa mainittua siikaa ei harmikseni ollut pöydässä, vaikka kävin pari kertaa kurkkimassa.
Buffetin leipäpöydässä oli vehnä- ja täysjyväcroissanteja, bageleita, makeaa limppua, ruisnappeja, sämpylöitä ja briossia. Croissantit olivat vielä koreissakin lämpimiä. Niiden sisus oli pehmeä ja sitkoisa. Tällaisia croissanteja saa Suomessa harvoin. Sipaisu tomaattihilloa ja valkohomejuusto täydensivät elämyksen.
Jälkiruokapöydässä oli tasapainoisesti makeaa ja raikasta: smoothieita, tuoreita hedelmiä, raikkaita juustokakkuja ja täyteläistä tiramisua, täytettyjä tuulihattuja sekä pannukakkuja hillon ja kermavaahdon kera. Tässä vaiheessa aloin olla aika naatti, joten kokosin lautaselleni raikkaita vaihtoehtoja. No joo, ja yhden pannukakun (tosin se ei ollut kovin makea, olisi saanut olla hiukan makeampi ja rasvaisempi). Ja yhden tuulihatun myös kiristin mieheltä…
Tammeria ei ole modernisoitu liian ronskilla kädellä. Bertel Strömmerin suunnittelema rakennus on Museoviraston suojelema, joten sisustusta ei edes saa nykyaikaistaa mustavalkoisella, peilipinnoilla ja rosterilla. Aulan seinille ja vitriineihin on koottu valokuvia ja esineitä hotellin historian varrelta. Synkän juhlavasta miljööstä tulevat mieleen Agatha Christien Poirot-kirjat. Kristallikruunujen alla virittäytyy odottamaan teekupposen ääressä tapahtuvaa arsenikkimurhaa.
Tammerin brunssi on onnistunut yhdistelmä hotelliaamiaisen tuttuja ja turvallisia elementtejä, laadukkaita raaka-aineita ja totutusta poikkeavia makuyhdistelmiä. Kasviksia olisin kaivannut enemmän. Nyt salaattipöytä oli turhan niukka, ja lämpimissä ruoissa paahdetut kasvikset halloumin kera oli ainoa kasvisvaihtoehto. Lohta oli tarjolla niin monessa muodossa, että kalapöytään voisi kehittää jonkun yllätysmomentin. Murot, papanat ja naksut oli rajattu kokonaan pois, mikä oli hyvä veto. Enpä usko, että niitä kukaan edes kaipasi. Terveellinen, itse tehty mysli ja Armas-jugurtti voisivat jatkossa sopia listalle.
Palvelu oli ystävällistä, ja tarjoilijoilla oli aikaa heittää pientä small talkia asiakkaille, vaikka salissa oli koko ajan melkoinen kuhina. Laivoilta ja bulkkihotelleista tuttua tönimistä ja älytöntä hamstraamista en huomannut. Välillä ruoat ehtivät loppua, eikä tilalle tuotu heti täydennystä. Tämän vuoksi missasin esimerkiksi siian ja lämpimät kasvikset. Lähiruoasta olisi ollut kiva tietää vielä tarkempia yksityiskohtia. Nyt vain muutamien raaka-aineiden alkuperä oli mainittu.
Tampereen ja koko Suomenkin mittakaavassa Tammerin brunssi on kärkikastia. Se on hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että Tammer kuuluu monesti parjaamaani S-ketjuun. Menu huomioi todella erilaiset ja eri ikäiset ihmiset kiitettävästi. Michelin-pipertely tuskin vetäisi salia näin täyteen. Nyt liikkeellä oli sekä lapsiperheitä että vanhempaa väkeä. Hyvän buffetin luominen näin heterogeeniselle joukolle on vaikeampaa kuin à la carte -ruokien tekeminen iltaravintolassa.
Tuomio: 4 tähteä
