Arvostelu: Ihana Hoa Xuan vie Twin Peaksin tunnelmiin

Rautatieaseman kupeessa sijaitsee monessa mielessä yksi Tampereen eksoottisimmista ravintoloista, vietnamilais-intialainen Hoa Xuan. Tässä ravintolassa kaikki on viehättävän häiritsevällä tavalla ristiriitaista. Vietnamilainen ja intialainen ruoka eivät ole aasialaisista kaikkein itsestäänselvin makupari. Lisäksi Hoa Xuan muuttuu iltaisin karaokepaikaksi, joka on erityisesti yliopistohippien ja indiejengin suosiossa. Täällä takkutukat kiskovat halpaa keskaria ja hoilaavat koko ironian täyttämästä sydämestään AC/DC:tä ja Anna Erikssonia. Ja jotta yhdistelmä olisi mahdollisimman hämmentävä, mainitaan vielä, että muun muassa Moog Konttinen on keikkaillut täällä. Keikkalippun hintaan sisältyi kaksi kevätrullaa.  Ja paikan ruoka on kaiken lisäksi hyvää.

Hoa Xuanin teippaukset houkuttelevat (tai yrittävät houkutella) vietnamilais-intialaisen karaoke/keikka/kaljaravintolan ihmeelliseen maailmaan.
Hoa Xuanin teippaukset houkuttelevat (tai yrittävät houkutella) vietnamilais-intialaisen karaoke/keikka/kaljaravintolan ihmeelliseen maailmaan.

Olen testannut Hoa Xuanin take awayn ja à la carten. Noutoruoka on muistaakseni 20 prosenttia edullisempaa kuin ravintolassa syötynä. Noutoannokset ovat yllättäneet positiivisesti. Muovibokseihin pakattu ruoka jaksetaan koristella korianterilla, ja annokset ovat todella isoja. Yksi alkupala ja yksi pääruoka jaettuina tyydyttävät mainiosti kahden nälkäisen aikuisen tarpeet.

Salaatti pakataan erikseen, mikä on mukavaa, koska se ei sotkeennu pääruokaan ja säilyy raikkaana. Salaatinkastikkeet ovat maukkaita, etenkin kevyt mintturaita. Alkupaloista paras on ehdottomasti vietnamilainen kevätkääryle. Ohuessa riisikuoressa on kasviksia ja tofua, ja rulla tarjoillaan makean, hitusen savuisen dipin kanssa. Oikein mukavaa vaihtelua iänikuisille friteeratuille rullille ja palleroille.

Joskus olemme saaneet annosten mukaan intialaista leipää ja pari karkkia. Tällaiset pienet ekstrat lämmittävät mieltä. Meille on myös myyty ruokaa mukaan, vaikka keittiö on jo ollut kiinni, mutta koska hella on ollut vielä tarpeeksi kuuma, kokki on tehnyt annokset. Hyvä merkki on se, että myös noutoannoksia joutuu odottelemaan jonkin aikaa, eikä keittiöstä kuulu mikron kilahduksia.

Ohut kasvisrulla ja tahmea dippi. Syntisen hyvä mutta hieman kevyempi pikaruoka.
Ohut kasvisrulla ja tahmea dippi. Syntisen hyvä mutta hieman kevyempi pikaruoka.
Noutoruoasta on vaikea saada esteettistä. Hoa Xuanissa kuitenkin yritetään. Värikäs riisi ja korianteri tekevät vakuumin yli pursuilevasta annoksesta vähemmän ankean.
Noutoruoasta on vaikea saada esteettistä. Hoa Xuanissa kuitenkin yritetään. Värikäs riisi ja korianteri tekevät vakuumin yli pursuilevasta annoksesta vähemmän ankean.
Salaatin minttukastike ei maistu einekseltä.
Salaatin minttukastike ei maistu einekseltä.

Testasimme à la carten kaveriporukalla, kun CityDealiin tuli tarjous kolmen ruokalajin illallisesta puoleen hintaan. Kahden ihmisen menu kustansi muistaakseni 25 euroa. Samalla näin ravintolasalin ensimmäistä kertaa valaistuna. Sisustus on samantyyppinen kuin muissakin aasialaisissa paikoissa; hämmentävä sekoitus halpaa ja ylitseampuvaa.

Paperiservietit, pinkki seinä ja karaokenurkkaus. Myöhemmin illalla sali pimennetään ja koristellaan sinisillä valoilla.
Paperiservietit, pinkki seinä ja karaokenurkkaus. Myöhemmin illalla sali pimennetään ja koristellaan sinisillä valoilla.
Baarista saa peruspunkkua ja halpoja hanajuomia.
Baarista saa peruspunkkua ja halpoja hanajuomia.

Tarjousmenussa oli kaksi vaihtoehtoista alkuruokaa, kolme pääruokaa ja jälkiruokana erilaisia lasseja. Jotta kaikki saisivat maistella kaikkea, tilasimme neljään pekkaan yhden kala-annoksen, yhden kasvisaterian ja kaksi kana-annosta. Annokset oli kuvailtu tarkemmin CityDealin kupongissa, jota minulla ei valitettavasti ole enää tallella. Tarjoilija ei tarkemmin esitellyt annoksia, vaan kuvaili vaihtoehdot vain tyyliin ”tarjoukseen kuuluu kana-, kala- tai kasvisannos”. Ruokien tarkka koostumus, oikeat nimet, ainesosat ja mausteet jäävät siis omien muistikuvieni ja makuaistini varaan.

Aluksi maistelimme tomaatti-pinaattikeittoa ja friteerattuja kalapullia salaatin kera. Keitto oli hyvää, koska aika harvoin kermalla ja rasvalla terästetty ruoka nyt pahaakaan on. Mitään kovin eksoottista sopassa ei ollut, vaikka tavalliseen pinaattikeittoon olikin sekoitettu tomaattia. Kalapullat olivat aika tylsiä. Salaatti oli samaa alkusalaattia samoilla kastikkeilla kuin noutoannoksissakin.

Kana-annokset tarjoiltiin tirisevältä valurautapannulta. Tilasimme toisen kanan tulisena ja toisen mediumina. Tulisuusasteet pitivät kerrankin paikkansa. Monissa etnisissä paikoissa tuliseksi mainostetut ruoat aika aika lällyjä, koska suomalaisten makumieltymyksiä kai pidetään todella laimeina. Nyt tulinen annos potki vatsalaukussa, ja mediumkin nosti hien otsalle.

Kala-annos näytti kanan rinnalla pieneltä ja vaatimattomalta. Kala oli lohta, mikä yllätti, koska kuvittelin, että intialaisen curryn kanssa tarjoiltaisiin vaaleaa kalaa. Currykastike oli hieman makeaa  ja sopivan mausteista. Se oli suosikkini kaikista annoksista, koska mausteisuus ei turruttanut makuaistia.

Kasvisannos oli perinteinen intialainen kotijuusto pinaattimuhennoksessa. Kastikkeessa oli käytetty oikeaa lehtipinaattia, ja sitä oli todella reilusti. Myöskään rasvassa ei oltu säästelty. Olen syönyt tämän annoksen aika harvoin, joten en osaa kovin hyvin arvioida juuston laatua. Mielestäni kastikkeessa olisi voinut olla reilulla kädellä jotain raikastavaa yrttiä, kuten minttua tai korianteria. Rasvaisen kastikkeen ja juuston yhdistelmä on sellaisenaan aika tuhti ja tasapaksu, vaikka kyseessä onkin kasvisruoka.

Lisukkeena oli suuri kulhollinen keltaista riisiä. Tilasimme myös kaksi naanleipää, koska emme tienneet, kuinka valtavia leivät ovat. Yksi leipä riittää hyvin neljälle ihmiselle, kahdesta tai yhdestä puhumattakaan. Pöydässämme oli ruokaa reilusti yli tarpeidemme. Safkaa jäi syömättä hävettävän paljon, vaikka yritimme nautiskella hitaasti, pitää pieniä pausseja ja seurustella ruokailun lomassa.

Valkosipulilla maustetut naanleivät. Joo tiedän kyllä, mikä tästä kuvasta tulee mieleen...
Valkosipulilla maustetut naanleivät. Joo tiedän kyllä, mikä tästä kuvasta tulee mieleen…

Ruokajuomaksi tilasimme vettä, olutta ja talon punaviiniä. Viiniä tilannut kaverini vakuutteli, että punkku oli ihan kelvollista, ehkä J.P. Chenetiä tai vastaavaa. Mikään viinihifistelijän paikka Hoa Xuan ei kuitenkaan ole, vaan sisäänheittotuote on halpa bisse.

Jälkiruokavaihtoehdot olivat ananas-, mango- ja banaanilassi. Oma suosikkini oli pehmeän samettinen mango. Banaanilassi muistutti banaanipirtelöä eli oli kovin makea. Myös ananaslassi oli hieman makeampi kuin kuvittelin. Lassit tarjoiltiin kunnon kitsch-hengessä värikkäiden huiskujen ja härpäkkeiden koristamina – kaljastobeista tietenkin.

Palvelu oli ystävällistä, hymyilevää ja hiukan ujoa, kuten monissa aasialaispaikoissa. Olisi ollut mukava tietää tarkemmin, mitä aineksia tarjotuissa annoksissa oli. Tarjoilija huolehti kuitenkin oma-aloitteisesti vesikannun täyttämisestä ja selvästi tsekkaili pöytämme tilannetta taka-alalta. Laskun jälkeen saimme vielä kiitokseksi makeisia.

Karaokelaitteiden virittely alkoi, kun teimme lähtöä. Emme jääneet seuraamaan, missä vaiheessa ensimmäinen Aikuinen nainen kajahti ilmoille, mutta olen kuullut, että parhaimmillaan meno Hoa Xuanissa on villiä. Seuraavan kerran, kun tarjolla on Moog Konttisen keikka ja kevätrullia, aion olla paikalla.

Hoa Xuanin ruoka on selvästi parempaa kuin monissa etnisissä, joissa ruoka vain sulatetaan ja lämmitetään mikrossa. Yksityiskohtiin, kuten noutoannosten estetiikkaan ja lisukkeiden kiinnostavuuteen, kiinnitetään huomiota. Mikään Tomi Björckin fine dining -aasialaisten veroinen iltaravintola tämä ei kuitenkaan ole. Miljöö on kukertava, ei omaan makuuni. Toisaalta pidän siitä, että Hoa Xuan on outo paikka. Ihan kuin pääsisi hetkeksi Twin Peaksiin.

Tuomio: 3,5 tähteä.

 

 

 

5 kommenttia

  1. Mä oon ollu siellä kerran karaokessa, oikealla porukalla aivan hulvatonta meininkiä! 😀

  2. Täytyy mennä kokeileen ruoka, kiitos vinkistä! 🙂

    • Savusuolaa

      Kuulemma myös paikan lounasbuffet on hyvä, vaikka ruokalajit vaihtuvat aika harvoin. Etenkin kasvissyöjät ovat kehuneet hyvää, monipuolista lounaspöytää.

  3. Berliinissä oikeaa vietnami-namia

    Kävin Hoa Xuanissa pari kertaa joskus aikoja sitten. Kannattaa välttää vietnamilaisravintolaa, jonka pöydissä ei ole kalakastiketta eikä ruoissa tuoreyrttejä. Kalakastikkeestä ravintola on kuulemma luopunut asiakkaiden valituksen vuoksi. Uskomatonta!

    Berliinissä on aivan mahtavia vietnamilaispaikkoja; minttu, aasialainen basilika ja korianteri lainehtivat lautasilla.

    Se ”kevätkääryle” on muuten nimeltään kesäkääryle.

    • Eihän Hoa Xuan olekaan mikään puhdas vietnamilaispaikka, vaan aika erikoinen sekoitusaasialainen. En yhtään ihmettele, jos ovat luopuneet kalakastikkeesta suomalaisten valitusten vuoksi. Tavoite taitaa olla vain saada mahdollisimman paljon asiakkaita. Ja kun suomalaisten lempimauste on ”yleismauste”, aromisuola ja liemikuutiot, en jaksa yllättyä siitä, että kalakastikkeesta on valitettu. Vaikka surulliseltahan se tuntuu. Löysin Kalevasta yhden kinskipaikan, joka maustaa talon erikoisen grillimausteella ja kurkkusalaatilla. En oikein tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa…

      Suomen aasialaispaikoista todella harva on puhdas kiinalainen, intialainen tai vastaava. Esim. kiinalaisravintoloitahan täällä pyörittävät lähinnä filippiinit ja malesialaiset. Ruokakulttuurien sekoittumisessa ei olisi mitään pahaa, ellei lopputulos usein olisi niin hampaaton kuin Suomen etnisissä. Kiinassa asuessani en koskaan syönyt sellaisia ”sössösooseja”, jotka täällä mielletään kiinalaiseksi ruoaksi. Kiinassa kaikki raaka-aineet tarjoillaan usein erikseen omista astioistaan, ruoat jaetaan, ja ruokailijat voivat itse tehdä elementeistä makunsa mukaisia lautasellisia. Kiinan jälkeen en ole juurikaan syönyt suomalaista kinskiä, koska pliisusti maustetut malesialaismössöt herne-maissi-paprikalla eivät enää nappaa. Ja niitä tuli varmaan syötyä liikaa teininä.

      Tampereella ei ole mielestäni yhtään todella hyvää etnistä ravintolaa. Tarjontaan suhteutettuna Hoa Xuan on kuitenkin ihan hyvä paikka, ja mielestäni sympaattinen juuri tuon omituisuutensa vuoksi (ravintola+karaoke+Moog Konttinen+hipsterit, whaaattttt…..). Minulle kolahtavat joskus sellaiset hieman nuhjuiset, oudot paikat, jotka eivät istu yksiselitteisesti mihinkään lokeroon. Tämän paikan ruoassa pidin siitä, että se on kunnolla maustettua. Pidän todella paljon chilistä ja voimakkaista mausteista. Olen kymmeniä kertoja saanut kokea suomalaisissa etnoravintoloissa sen, että minua varoitellaan jonkin annoksen tulisuudesta, mutta voimakkuus on samaa luokkaa kuin ripauksessa cayannepippuria.

      Heh, tuli noista rullista mieleeni, että teimme juuri kasviksilla, nuudeleilla ja lihalla täytettyjä, riisipaperiin käärittyjä rullia ja tulista soija-limedippiä. Tapani mukaan ideoin täytteet aika lailla omasta päästäni, eikä minulla ole mitään hajua, ovatko nämä nyt kiinalaisia, vietnamilaisia vai japanilaisia rullia, saati sitten mitään tietoa siitä, olivatko ne kevät- vai kesärullia. Ehkä kutsun niitä jatkossa vain rulliksi 😀

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*