Arvostelu: La Fiestan brunssi on runsas ja kotoisa

Keskusta totisesti siirtyy itään. Tammelassa on jo niin hyvin palveluja, että eipä täältä tarvitse kovin usein lähteä kosken väärälle puolelle. Sen sijaan Kalevalla on pitkään ollut maine hieman uneliaana mummojen ja opiskelijoiden kaupunginosana. Lounasravintoloita on pompsahdellut sinne tänne hiljalleen, ja nyt Kalevassa voi jopa illallistaa meksikolaisittain.

Uudehkon kerrostalon katutasoon Sammonkatu 50:een avattiin jonkin aikaa sitten itseään katuruokapaikkana markkinoiva La Fiesta. Ravintolasta saa maanantaista perjantaihin lounasta, ja sunnuntaisin herkutellaan texmex -brunssilla. Lounaslista vaikuttaa nakkikeittoineen ja risottoineen perinteisen suomalaiselta. Tarjolla on 9,30 euroa maksava buffet sekä 8 euroa maksava salaatti ja keitto. Ravintolalla on à la carte -lista, jonka pääruokien hinnat ovat parinkympin tuntumassa. Viikonloppuisin La fiesta on avoinna puolilleöin. Juomalista on laaja ja mielenkiintoisempi kuin monessa saman hintaluokan ravintolassa. Listalta voi koota myös 12 euroa maksavan tastingin neljästä eri viinistä.

Testasimme ravintolan sunnuntaibrunssin. Muutama muukin oli keksinyt idean, sillä tupa täyttyi nopeasti. Liiketilasta huomaa, että sitä ei ole alun perin suunniteltu ravintolaksi. Naulakot eivät ole ravintolasalissa, vaan takahuoneessa. Takaa löytyi myös hiukan kummallinen, jouluvaloilla koristeltu pimeä kabinetti, jossa on lisää asiakaspaikkoja. Ravintola on koristeltu meksikolaisrekvisiitalla, kuten sombreroilla ja pochoilla. Siellä täällä on muovikukkia, ja löytyypä telineestä kokoelma samppanjapullojakin.

Ravintola La Fiesta Tampere
Ravintola La Fiesta Tampere
Ravintola La Fiesta Tampere
Ravintola La Fiesta Tampere
Ravintola La Fiesta Tampere
Ravintola La Fiesta Tampere

La Fiestan brunssi maksaa 24 euroa, ja alle 10-vuotiailta veloitetaan yksi euro per ikävuosi. Kuohuviiniä voi ostaa hintaan 3 euroa lasi tai 20 euroa pullo. Valitsimme holittoman version, sillä buffetin virvokejuomapöytä oli runsas. Tarjolla oli erilaisia mehuja, vettä, maitoa ja pariakin erilaista jääteetä. Runsautta tosin voitaisiin karsia ja satsata hiukan enemmän laatuun. Yksi itse tehty jäätee olisi mukavampi vaihtoehto kuin kaupan valmiit sekoitukset.

Buffet oli erittäin runsas. Tänne kannattaa tulla tyhjin vatsoin ja maistella kaikessa rauhassa. Jo pelkistä kylmistä alkupaloista saa koottua melkoisen keon, vaikkei ottaisi joka sorttia. Alkupaloissa oli sekä texmex-tyylisiä ruokia että tutumpia brunssi- ja salaattipöytien antimia, kuten keitettyjä munia ja graavilohta. Erityinen kiitos siitä, että munia ei ollut keitetty liian koviksi.

Ilahduin huomatessani erilaiset kylmät salaatit ja tahnat, kuten guacamolen, coleslawin ja kanasalaatin. Guacamole vaikutti itse tehdyltä, ja siinä oli yllättävän paljon potkua. Sen sijaan kaalisalaatti olisi kaivannut enemmän etikkaa ja tsatsiki huolellista valutusta. Osan ruoista eteen oli nähty vaivaa, mutta osa oli selvästi tukkutavaraa.

Ravintola La Fiesta Tampere
Ailahtelu jatkui myös lämpimien ruokien puolella. Papumuhennoksena mainostettu ruoka maistui kaikkien suuhun lämmitetyiltä tölkkipavuilta. Koostumus olisi kaivannut sakeutta ollakseen muhennos, ja mausteita olisi voinut käyttää reilummin. Meksikolainen uunimunakas sen sijaan oli makoisa tuttavuus. Pidin munakasrullan koostumuksesta ja suolaisenmakeasta täytteestä.

Nyhtökana nosti lämpimien ruokien pisteitä huimasti. Blogiani pidempään lukeneet varmasti tietävät, että valitan aina kanasta. Kahdeksassa paikassa kymmenestä se on kuivaa ja mautonta, jopa kalliissa iltaravintoloissa. Tämä kana oli ihanan pehmeää, ja mehukkuutta antavaa kastiketta oli riittävästi. Pidin myös ratatouillen tyylisestä vihannesmuhennoksesta. Lämpimät lisukkeet sai koota tortillaksi, mutta kastikkeet olivat sen verran nestemäisiä ja jugurtti valuttamatonta, etten viitsinyt sotata, vaan käytin suosiolla aterimia.


Jälkiruokapöydässä oli pannacottaa, mustikka-tuorejuustokakkua sekä limerahkaa. Logistiikka oli hieman hankala, koska pöydässä oli vain lusikoita, ja lautaset piti hakea koko buffetlinjaston alkupäästä. Pannacotta ehti juuri loppua, kun ehdin apajille, joten lapoin lautaselle rahkaa ja kakkua. Jälkiruoan kanssa oli tarjolla kahvia ja teetä.

Rahka oli mukavan raikasta. Sopiva jälkiruoka niillekin, jotka eivät makeasta perusta. Annosmaljan alla olisi kuitenkin ehdottomasti pitänyt olla kylmäkallella viilennetty alusta. Nyt rahka oli ehtinyt lämmetä, ja jäin miettimään maitotuotteen säilyvyyttä. Kakussa oli reilusti mustikkaa, mutta myös jotakin todella makeaa ja esanssista, joka ei kolahtanut minulle.


La Fiesta on tunnelmaltaan ja miljööltään erikoisimpia paikkoja, joissa olen käynyt hetkeen. Minulle tuli täällä hieman twinpeaksmainen olo, mutta älkää käsittäkö tätä nyt väärin. Minä jotenkin pidän hieman oudoista paikoista, joissa kotiruoka kohtaa muovikukat, ja valonauha välkehtii mystisessä takahuoneessa. Kuuntelen mieluummin 60- ja 70-lukujen musiikkia, kuten The Zombiesia ja Neil Youngia kuin otsasuonta raastavaa latinorämpytystä. Tosin niukka valaistus ei kohottanut mielialaani harmaana ja sohjoisena päivänä. Vähäinen valo yhdistettynä tummuuteen ja kirkkaanpunaiseen tekee vaikutelmasta helposti tunkkaisen. Toisaalta muu seurueemme piti hämyisyydestä. Vaikka istuimme keskellä salia, emme kokeneet olevamme näytillä.

Tämä ravintola ei ole sliipattu, eikä sitä voi kutsua tyylipuhtaaksi meksikolais- tai texmex-paikaksi. Samaan buffetiin on naitettu niin lohta ja munia, tortillasipsejä kuin lihapulliakin. Valikoimaa voisi hiukan karsia ja tehdä vähemmän, mutta kunnianhimoisemmin. Erinomaisesti kypsennetty kana osoittaa, että keittiöstä löytyy kyllä osaamista, ja yleensä sitä löytyy vielä enemmän, kun ei tarvitse tehdä pariakymmentä ruokalajia.

Palvelu oli aluksi melko kiireistä, koska asiakkaita oli henkilökuntaan nähden paljon. Tarjoilija pahoitteli kiireisyyttään, kun maksoimme laskuja, ja lopuksi turisimme pitkätkin pätkät uunimunakkaasta ja ravintola-alan tilasta taantumassa. Käynnistä jäi lopulta lämmin fiilis. Tämä on mutkaton ja kotikutoinen paikka, joka sopii hyvin istuskeluun perheen ja kaveriporukan kanssa. Heiluttelen peukkuja, että iltaravintola menestyisi Kalevassa.

 

Tuomio: Runsas ja sympaattinen brunssi. Turhia rönsyjä voisi karsia, ja hinta on laatuun nähden pari euroa liian korkea.

 

2 kommenttia

  1. Jäi mietityttämään, että kannattiko? Menisitkö uudelleen? Mää en jotenkin yhtään syty konseptille..

    • Konsepti, sinäpä sen sanoit. Nyt ravintola yrittää miellyttää vähän liikaa kaikkia. Kuten tuossa edellä jo pohdinkin, karsisin listalta ne ruoat, jotka saa sadoista muista lounaspaikoista. Keskittyisin texmexiin ja veisin sitä rohkeammin meksikolaiseen suuntaan. Uskon, että Tampereelta löytyy jo tarpeeksi asiakkaita selkeästi konseptoiduille paikoille. Ei joka ravintolassa tarvitse olla sekä makkarakeittoa että ribsejä että hampurilaisia.

      Tällä hetkellä brunssi on mielestäni liian kallis laatuun nähden. Voisin maksaa uudelleen tuon 25 euroa niukemmasta, mutta mietitymmästä tarjonnasta. Vertaan hintaa Tammerin brunssiin. Se maksaa muistaakseni hieman yli 30 euroa, S-etukortilla noin 27 euroa. Voisin syödä tämän brunssin edullisempaan hintaan, tai vaihtoehtoisesti tähän hintaan, mutta selkeästi meksikolaisen ja mietitymmän.

      Vaikka konseptin hajanaisuus häiritsi minuakin, en tyrmää tätä heti alkumetreillä. Minun tekisi mieli käydä testaamassa paikka vielä joku ilta, kokeilla vaikka ribsejä ja testailla viinilistaa. Ja konseptin ja valikoiman hiomisella en tarkoita sitä, että ravintola pitäisi puunata kliiniseksi. Vaikken ole muovikukkien ylin ystävä, kotikutoisuus ja eriparisuus viehättivät jotenkin.

      Jorinat tiivistettynä: En nyt ihan heti ryntää uudelleen, mutta varmasti testaan vielä toistamiseen. Toivon, että ravintolalla on intoa kehittää linjaansa. Olisi todella kiva, että Kalevassa olisi muitakin paikkoja kuin pizzeriat, kebsulat ja pari kahvilaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*