Arvostelu: Törkeän ylihintainen Arthur

Löysin sunnuntaina siivotessani Holiday Clubin lahjakortin, josta oli vielä muutama kymppi käyttämättä. Päätimme lähteä ex-tempore syömään Lapinniemen kylpylän ravintola Arthuriin, jossa tuskin tulisi muuten käytyä. Valitettavasti lähes kaikki kokemukseni suomalaisten hotellien ja kylpylöiden rafloista ovat olleet pettymyksiä. Hotelli tai kylpylä ei houkuttele miljöönä muutenkaan. Kiirettä, kloorinhajua, hässäkkää, taistelua aamiaismuroista, pätkivä netti, karaokebaari ja Eini. En tajua, kuinka joku voi pitää yötä suomalaisessa hotellissa rentouttavana luksuksena.

Arthurissa oli sunnuntaina todella hiljaista. Meidän lisäksemme vain kahdessa pöydässä oli asiakkaita. Tyhjä sali näytti kolkolta ja oli kovin pimeä. En usko, että ravintola olisi täytenäkään kutsuva. Se sijaitsee kulmassa, jonka ohi ramppaa koko ajan kylpylän asiakkaita. Kaikista pöydistä on suora näköyhteys kylpylän kauppaan, vastaanottoon ja tarjoilijoiden kassakoneelle. Jopa viereisessä Classic Pizza -ravintolassa on intiimimpi tunnelma ja näkymät Näsijärvelle. Ehkä jonkinlaiset sermit rajaisivat tilan paremmin, mutta samalla ne voisivat pimentää salia entisestään.

Alkupalalista oli todella perinteinen. Kermaista tatti- ja kuhakeittoa, etanoita, salaattia ja niin edelleen. Saimme odottaa melko tovin ennen kuin tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme. Tämä ihmetytti, koska yritimme luoda häneen useasti katsekontaktia, eikä salissa todellakaan ollut ruuhkaa. Tilasimme Suomalaisia alkupaloja Kehräämön tapaan (13 e) ja tattikeiton (12 e). Mainittakoon, että kylpyläosakkaat saavat ravintolassa alennusta. Pyysimme tarjoilijalta kaksi lusikkaa, koska halusimme molemmat maistella keittoa. Tämä onnistui ongelmitta.

Tattikeitto oli ihan hyvää. Miten siinä nyt voisi epäonnistua, jos käyttää kermaa, voitaa ja hyviä sieniä. Kermalla läträäminen on kuitenkin näin kalliissa ravintolassa aika laiska vaihtoehto. Sienikeittoon olisi voinut kehittää jotain persoonallista. Kermaisuutta olisi esimerkiksi voinut taittaa vaikkapa tilkalla valkoviiniä. Annos oli koristeltu herneenversoilla ja paahdetuilla punajuurilastuilla. Lastut olivat maukkaita ja piristivät kulunutta ideaa. Saimme tosin seuralaiseni kanssa aikaan pienen väittelyn näistä perinteisistä ruokalajeista. Hän ei kuulemma kaipaa sienikeittoonsa mitään eksoottista, vaan kerma on hyville sienille paras kaveri. Olen tässä kuitenkin vastarannan kiiski.

Alkupalalautasen poro oli loistavaa, mehevää ja kosteaa. Kylmäsavustettu hauki oli korvattu graavatulla lohella, mikä oli aika tylsä vaihtoehto. Vilho Appenzeller -juusto oli hyvää, joskin vähän turhan voimakas hennon punasipulihillokkeen kanssa. Lista oli jo viety pois, emmekä muistaneet, miten annoksen poro oli valmistettu. Kysyimme tätä tarjoilijalta. Vastaukseksi saimme epämääräistä mutinaa tyyliin ”se on niinku kuivattu mut ei sillain kuivaamalla”. Ööö, selvä….tarkistimme listan jälkikäteen ja kuten arvelimme, poro oli graavattua eli kypsennetty kuumentamatta. Graavauksella ei ole mitään tekemistä kuivaamisen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, tämäkin annos oli koristeltu herneenversolla.

Pääruoiksi tilasimme molemmat tylsästi härän sisäfileepihvin (150 g/200 g, 32 e/35 e), toisen salaatilla ja toisen annokseen automaattisesti kuuluvilla friteeratuilla perunoilla. Annos oli pahimpia pettymyksiä pitkään aikaan. Pihvit olivat nippa nappa mediumeja, osittain liha oli lähempänä kypsää. En tajua vieläkään, missä annokseen kuuluva maustevoi oli. Ehkä se oli unohtunut tai sulatettu kermaisen juureskastikkeen joukkoon. Voi olisi antanut pihville ehkä vähän makua.

Pihvi ja etenkin kastike olivat harmi kyllä täysin mauttomia. Kastike oli oikeastaan vain kuumennettua kermaa. Oman annokseni salaatti oli keskinkertainen, joukossa oli pari mustunutta lehteä. Salaatinkastike oli ilokseni erilainen ja piristävä, kuulemma tyrnistä tehty. Seuralaisen annoksen kohokohta olivat yllättäen makeat kuoriperunat. Ne eivät olleetkaan paksun rasvakerroksen peitossa, vaikka friteeraus antoi niin ymmärtää. Ja pihvien päällä oli jälleen kasa kuumuuden latistamia herneenversoja.

Tyrnikastike pelasti suht tylsän lisukesalaatin.
Kermaa, kermaa ja vähän enemmän kermaa. Ja vaikka kiva kasa herneenversoja tuomaan vähän väriä annokseen, eiks je?

Pääruoka harmitti sen verran, että emme kokeilleet, olisiko jälkiruokienkin koristeena ollut sama versonippu. Tilasimme laskun ja päätimme suunnata kotiin. Nautimme ruokajuomana pelkkää vichyä, ja leipäpöytä kuului hintaan. Meinasin silti lentää takalistolleni, kun saimme laskun. Rapiat 95 euroa. Saimme onneksi kuitattua lahjakortilla kolmanneksen, mutta silti ketutti ja raskaasti.

Vertailun vuoksi: loistavassa Ravinteli Berthassa kolmen ruokalaijn menu maksaa 41 euroa per lärvi. Olisimme siis selviytyneet vesilinjalla tästä huippuravintolasta halvemmalla kuin Arthurista. Viinilasillistenkin kanssa Berta-reissu olisi maksanut suurin piirtein saman verran.

Berthan yrittäjät avasivat viime kuussa pihviravintola Huberin. Katsokaa sen hintoja. Olisimme selvinneet jopa parikymppiä halvemmalla, vaikka olisimme alkupalojen lisäksi tilanneet Huberissa puolen kilon kylkipalan jaettavaksi, molemmille omat lisukkeet ja voit ja vielä jälkiruoatkin.

Perinteisemmän pihviravintola Saludin hinnat ovat samaa tasoa Arthurin kanssa. Tosin Saludissa pihvien koot alkavat 200 grammasta. Saludin sekä perinteistä että hevosenlihasta tehtyä pippuripihviä maistaneena voin sanoa, että molemmat ovat pirun paljon maukkaampia kuin nämä annokset. Alkuruoat ovat kekseliäämpiä, ja niiden hinta-laatusuhde on miljoona kertaa parempi. Eikä alku- ja jälkiruokaa edes tarvitse tilata, koska pääruoan tilaajat saavat hakea noutopöydästä salaattia, leipää, oliiveja, hedelmiä ja juustoja. Eli fiksu selviytyy Saludistakin edullisesti.

Mitä tästä nyt voi sanoa. Kalsea ympäristö, hidas palvelu, tylsät pääruoat, herneenversot. Tarjoilija kuunteli kauniisti, kun huomautimme annosten mauttomuudesta, mutta mitään hyvitystä oli turha odottaa. Illan kohokohta oli viereisen pizzerian tiskillä mouhonnut vanha herra, joka kertoi niin kovaan ääneen seikkailuistaan kaverinsa Manen kanssa, että mekin saimme nauttia tarinoista. Lopulta mies yritti päästä ulos pöytämme vieressä olleesta ovesta, joka vei vissiin hotellihuoneisiin. Mies huusi ja sadatteli ainakin pari minuuttia, koska ovi ei auennut. Kaksi tarjoilijaa kuunteli mekastusta pitkän tovin ennen kuin toinen meni avaamaan oven. Kun asiakas repii oven lähes karmeineen irti, pitäisi vieressä seisovan työntekijän reagoida heti.

Tähdet: Plussaa mukiinmenevistä alkupaloista, porosta ja tyrnikastikkeesta eli niukasti 2 tähteä.

 

4 kommenttia

  1. Totta!
    Kävimme tänään samaisessa paikassa-seisova pöytä a 27 eur -suppea valikoima,nihkeitä,mauttomia ruokia-korkeintaan kympin arvoinen
    PETTYMYS
    Henkilökunta välinpitämätöntä(=uupunutta)

    • Ikävää kuulla vielä näin monen vuoden jälkeen, että kokemus oli pettymys. En ole tosiaan aikoihin käynyt Arthurissa tämän ainoan, nihkeän kokemuksen jälkeen, mutta olen kuullut, että siellä on ollut viime vuosina pätevää jengiä töissä. Juurikin tuo laimea palvelu oli se, joka aikoinaan vesitti meidänkin iltamme.

      Kävin tutustumassa keväällä Laukon kartanoon, jossa tarjoillaan myös lounasta seisovasta pöydästä öbaut tuohon samaan hintaan. Kokemus oli niin mahtava, että aloin taas uskoa siihen, että Suomessakin voi saada todella tasokasta buffet-ruokaa.

  2. jälkiviisaus

    Sisäfileen hinta on 42e kilo,
    joten 90 euron ravintolalasku ei ollut paljon tuohon aikaan.
    – Ulla

    • Oli lihan hinta mikä tahansa, tähän suoritukseen ja palveluun nähden lasku oli aivan liian korkea. En maksa ravintolassa vain lihasta, vaan siitä, että se valmistetaan hyvin, annoksessa on kaikki menussa luvatut ainesosat, tarjoilija on asiantunteva ja mukava ja osaa vastata kysymyksiini ruoan valmistustavasta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*