Inezin maurilainen lounas on kaupungin parhaita

Intoilin viime viikolla Inezin maurilaisesta lounaasta, ja testasin sen välittömästi Emmin ja Hetan kanssa. Ensivaikutelmani: lumoutunut. Tällaista lounasta ei saa Tampereella mistään muualta. Tämä olkoon siis sokean ihastunut fiilistelypostaus, ei ryppyotsainen arviointi.

Tarjolla on kolme vaihtoehtoa: 6 euroa maksava keitto, 10 euroa maksava keitto+salaattipöytä sekä kaikki edellä mainitut ja lämmin lihalisuke hintaan 13 euroa. Heta ja minä päätimme pärjätä ”pelkällä” keitolla ja mezepöydällä. Emmi tilasi myös mausteisen broilerin rintafileen. (EDIT: Väitin aluksi, että lihalisuke tehdään keittiössä ja tuodaan pöytään, sitä ei siis säilytetä lämpöastiassa. Emmi korjasi, että broileri tuotiin lämpöastiasta, mutta lihat eivät siis ole tarjolla salaatti- ja keittopöydässä, vaan tarjoilija antaa sen.)

Näin runsasta ja monipuolista salaattipöytää en ole nähnyt tässä kaupungissa missään. Maurilaisessa keittiössä kohtaavat espanjalaiset ja pohjoisafrikkalaiset maut; siis makeus, mausteisuus ja tuoreet yrtit. Tarjolla oli esimerkiksi couscousia, rusinoita, taateleita, viikunoita, pähkinöitä, salaatteja, marinoitua vuohenjuustoa, pikkelöityjä vihanneksia, minttuporkkanoita, tulista harissa-tahnaa, punajuurta kanelikastikkeen kera, paprikatahnaa, hummusta, chilillä ja valkosipulilla maustettuja oliiveja, you name it.







Kaikkien, joilla on ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan, pitäisi testata tämä lounas. Muistaakseni vain yhdessä salaatissa oli katkarapua. Buffetissa oli runsaasti myös vegaanisia vaihtoehtoja. Ruoka oli niin hyvää, etten ajatellut kertaakaan, että kappas, syönpäs nyt kasvislounaan. Ajattelin vain syöväni todella hyvää, kekseliästä, monipuolista ja rohkeasti maustettua ruokaa.

Sen verran sekosin buffetin ihanuudesta, että lätkäisin lautaselleni jotain punaista paprikan tapaista, ja ulvoin tuskasta tajuttuani, että söin kokonaisen chilin yhdeltä istumalta. Emmi sitten vienosti muistutti, että niin, ne olivat chili-valkosipulioliiveja. Mutta minkäs yli-innokas lorppasuu itselleen voi. Omia suosikkejani olivat mausteinen porkkanasalaatti, paprikatahna, pikkelöidyt vihannekset, minttu-hunajaporkkanat ja makea manteli-taatelicouscous. Pikkelöidyt vihannekset näyttivät hieman kuivilta, mutta olivat maukkaita, vaikkeivät liemessä uineetkaan.

Salaattien ja kastikkeiden lisukkeena oli durumvehnästä tehtyjä pieniä tortillalettuja. Ne sai paistaa itse lämpölevyllä. Emmi onneksi opasti tässäkin. Käytännön ihminen kun olen (köh köh köh), en olisi varmaan ymmärtänyt, että lettu laitetaan levyn päälle. Paistolevy muistuttaa kasarin kantta, mutta älä hyvä ihminen vain koske siihen ja yritä siirtää kantta pois paikoiltaan. Muuten tulee pipi. Mulle melkein tuli.



Suhtauduin hiukan skeptisesti porkkana-juustokeittoon. Pelkäsin, että se on tylsähköä Koskenlaskijalla höystettyä sosekeittoa. Maku oli kuitenkin iloinen yllätys, sopivan mausteinen, olisikohan tässä ollut jeeraa. Keiton maissinjyvät olivat toisaalta mukavia sattumia, mutta toisaalta hiukan tarpeettomia. Paksu keitto olisi toiminut hyvin sellaisenaankin. Keiton kanssa tarjottu valkosipulileipä oli maukasta ja ihanan pehmeää.

Nautiskelimme Emmin kanssa lämmikkeeksi pienet lasilliset talon punaviiniä. En ottanut merkkiä ja rypälettä ylös, mutta tämä lähes täyteläinen punkku oli edullisten talonviinien parhaimmistoa. Ei siis sellainen litku, jonka juot ja unohdat.



Lounaspöytään kuului myös kahvi tai minttutee. Inezin maurilainen lounas on hieman kalliimpi kuin kaupungin lounaat keskimäärin, mutta tämä onkin aivan eri maailmasta kuin suurin osa. Suosittelen tulemaan rauhassa ja hyvällä porukalla. Vaikka santsasin pari kertaa, jäi monta ihanaa makua vielä kokeilematta. Olo oli jälkeenpäin sen verran täyteläinen, ettei illalla kauheasti tarvinnut syödä.

Emmi heittikin jo idean Inezin viikonloppubrunssista. Tällaiselle brunssille ryntäisin oitis. Inezissä on hyvin tilaakin, kun alakerta otetaan käyttöön. Keväällä rankkasin Inezin tapakset hieman alle neljän tähden arvoisiksi. Päätin syksyllä luopua tähdityksestä. Lounaskokemuksena tämä oli kaupungin kärkeä. Olisi mukavaa, jos osa maurilaisista mauista löytäisi tiensä myös tapaslistalle. Siellä on nyt aika paljon perinteisiä, suolaisia ja rasvaisia ruokia. Esimerkiksi pieni mintulla maustettu salaatti ja pikkelöidyt kasvikset piristäisivät ja keventäisivät listaa.

Lounasta tarjoillaan kello 11-14. Menkää, hus!



 

 

 

 

 

 

 

4 kommenttia

  1. Haha, mää oon varmaan tosi miellyttävää seuraa, kun oon jatkuvasti neuvomassa.. 🙂

  2. Itse olen käynyt Inezissä brunssilla mutta siitä on jo hetki aikaa. En muista oliko se vain jonkun kesän erityistarjontaa vai jatkuvaa toimintaa.

    • Ahaa, siellä on siis ollut sellainen? Pitääpä selvittää asiaa ja olla tarkkana, jos brunsseja järjestettäisiin jatkossakin. Sopisi mielestäni hyvin paikan konseptiin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*