Mokkamestareiden uusi kahvila teki pitkään tuloaan Verkatehtaankadulle. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Pidin kovasti Mokkamestareiden edellisestä, pikkuruisesta kahvikauppa-kahvilasta, joka lopetti kuusi vuotta sitten. Mokkamestareiden tuotteita on löytänyt onneksi kaupoista, mutta paikan päällä valittu ja jauhettu tuore kahvi on aivan oma elämyksensä.
Uusi liiketila on reilusti edellistä suurempi, aika iso oikeastaan. Salin etuosassa on sekä pöytä- että ikkunapaikkoja. Takaosassa on kahvilatiski ja jauhatuspiste. Suuren tilan seiniä kiertävät lattiasta kattoon yltävät kahvi-, tee- ja tarvikehyllyt. Tämä on Tampereen kahvi- ja teeintoilijan mekka. Etsitpä sitten espressokuppeja, mutteripannua, makusiirappeja, maitovispilää, teesihtejä tai harvinaisia kahvilajikkeita, täältä luulisi jokaisen löytävän jotain.
Liikkeen sisustus on vähintään yhtä suuri elämys kuin ilmassa leijaileva kermainen kahvipapujen tuoksu. Vai mitäs tuumaatte tästä.
Jep, hirvihän se siinä – siis se, mitä eläimestä on jäljellä. Eipä heti tule mieleen toista paikkaa, jonka sisustuksen toteemieläimeksi olisi valittu hirvi. Lapinkrääsää myyvät turistikodat ovat toki asia erikseen. Mutta miettikääpä tätä yhdistelmää: krouvi tummanharmaa seinäpinta, paljaat metalliputket katonrajassa, 50-lukua henkivät siniset astiat ja Mariskoolit, vinyylilevyt ja -soitin, eläinaiheiset suuret tyynyt. Taustalla soi vanhaa jazzia ja soulia, ja kahvittelun lomassa voi penkoa kahvilan levyhyllyä.
Jos joku kertoisi minulle aikovansa sisustaa tähän tapaan, pyörittelisin päätäni ja odottaisin melkoista sekametelisoppaa. Mutta tämä todellakin toimii. Mokkamestareiden sisustus on aivan omaa luokkaansa. Se ei noudata mitään vallitsevaa tyyliä, vaan lainailee industrialista, Twin Peaksista ja entisaikain kahvikesteistä. Lopputuloksensa on tila, joka on itsessään elämys. Tässä kahvilassa ei tarvitse lukea lehtiä aikaa tappaakseen. Jokaisesta nurkasta löytyy jotain yllättävää, hauskaa ja hätkähdyttävää. Tavaranpaljoudesta huolimatta vaikutelma on avara, toimiva yhdistelmä rauhoittavaa tummuutta ja skarppia loft-henkeä. Nyt ymmärrän, miksi kahvilan avaamisessa kesti niin kauan. Sisustussuunnittelija on kerrankin saanut tehdä työnsä pieteetillä, ja lopputulos on vaivan väärti.
Kahvilan leivonnaisvalikoima on suppea, mutta hyvä. Tarjolla on täytettyjä sämpylöitä, kahta erilaista kakkua sekä artesaanisuklaata. Leivonnaiset tehdään itse, ja sen näkee ja maistaa. Tiramisu-mukaelman täytteenä oli banaaniviipaleita. Pala oli niin iso, että se riitti hyvin kahdelle. Myhäilimme Emmin kanssa, että tästä tuli mukavalla tavalla lapsuus mieleen. Silloin täytekakkuun oli tapana laittaa banaania kermavaahdon alle, ja kakku koristeltiin marengeilla tai viinirypäleillä.
Toisella käyntikerrallani myynnissä oli ihan näköistä vaaleanpunaista kuningatarkakkua. Kahvila käyttää luomumunia, -maitoa ja -sokeria. Valikoimassa on useita erikoiskahveja, ja pannukahviakin on saatavilla tavallisena ja makukahvina. Hinnat eivät kuitenkaan ole tyyreimmästä päästä, vaan jopa hieman halvemmat kuin raakapakasteita myyvissä ketjupaikoissa.
Emmi pääsi/joutui taas kuvausuhrikseni. Rouvalla kun on niskassaan sellainen instant shiny smile -nappi, joka pärähtää automaattisesti pohjaan, kun kaivat kameran esille. Minussa taas on sellainen instant ass face -nappi, minkä vuoksi välttelen kameraa. Mutta katsokaa nyt, minkäs teet, kun tyypin vaatteetkin sopivat miljööseen ja väritykseen.
Tänään kävimme ostamassa isänpäivän aamukahvipöytään paketillisen kahvia. Myyjä suositteli kahta lajiketta. Toinen oli perinteisempi Kenya AA Karugiro, jossa on hapokkuutta ja hedelmäisyyttä. Toinen papu oli Cup of Excellence -palkinnon voittanut Brasil Fazenda Sertãozinho, jota ei ole aina saatavilla. Valinta oli hankala, joten päätimme ottaa pienen paketin molempia. Pienessä paketissa on 200 grammaa kahvia. Ostokset kustansivat yhteensä 17 euroa. Peruskahvina juon Parisiennea, mutta viikonloppu- ja vieraskahvitteluihin on mukava satsata. Kun kahvista maksaa hieman enemmän, sitä ei tule juotua pannukaupalla – tai kaadettua pahimmassa tapauksessa viemäriin.
Mokkamestareiden palvelu on luonnollisesti todella asiantuntevaa. Kyseessä ei ole vain paahtimo ja kahvila, sillä Mokkamestarit on järjestänyt omia baristakurssejaan vuodesta 2006 lähtien. Mokkamestareiden henkilökuntaa on ollut Cup of Excellence -raadissa valitsemassa maailman parhaita kahveja. Lisätietoa baristakursseista löytyy täältä.
– Et halua vain kahvia, vaan elämyksen, jossa saat valita kahvisi pavusta, jauhatuksesta ja paahtoasteesta lähtien itse. Älä hätäänny, jos jauhatus ja paahto eivät sano sinulle mitään. Henkilökunta opastaa näissä asioissa. Riittää, kun sanot, että ”haluaisin sellaista aika vahvaa, mutta kuitenkin pehmeää laatua”.
– Olet teenystävä. Ilmassa leijailee vahva kahvintuoksu, mutta Mokkamestareiden teehylly on huikea.
– Tarvitset mitä tahansa välineitä tai astioita kahvin- tai teenkeittoon. Täältä löytyy kaikkea, myös hauskoja ja käytännöllisiä lahjoja ja matkamuistoja.
– Olet kiinnostunut sisustuksesta ja designista. Paikan persoonallisuus hakee vertaistaan.
– Syöt mieluummin itse tehtyä suklaakakkua kuin tuontimuffinsseja.
– Pidät jazzista, soulista ja roots-musiikista.
– Kaipaat rauhallista hetkeä. Kahvilassa ei ole nurkkia ja soppia, mutta sijainti pikkukadulla tekee tunnelmasta mukavan intiimin.
Mitä enemmän blogiasi lukee sitä enemmän kaipaan Tamperetta 🙂
Tämä uutinen varsinkin toi mieleen nostalgisia muistoja. Niin monet kerrat kävin ostamassa kiinalaista valkoista teetä tai japanilaisia vihreä tee -lajikkeita Mokkamestareiden edellisestä myymälästä verkatehtaankadulla. Siihen aikaan se tuntui olevan ainoa paikka, mistä sai hyvää japanilaista vihreää teetä. Ja vastajauhettu espresso oli toki omaa luokkaansa. Myymälän lopetettua harvemmin jaksoin lähteä Teivon suuntaan tehtaanmyymälään, eikä joka paikassa osattu jauhaa papuja oikein, missä mokkamestareiden tuotteita myytiin.
Nyt tiedän minne suunnata seuraavan kerran Tampereelle suunnistaessani 🙂
Tänne todellakin kannattaa piipahtaa. Tässä yhdistyivät nyt täydellisesti kaikki, mitä kaipaan, kun yritän löytää itselleni ja läppärilleni sopivan rauhallisesta, sopivasti aktivoivaa koloa, jossa hengähtää hetki. Tuo sisustus oli niin mahtava, että lähetin siitä vielä erikseen kehut kahvilaan ja utelin, kuka mahtaa olla designin takana.
Nyt sain vastauksen vielä sisustuskysymykseenkin. Mokkamestareilta viestiteltiin, että uuden sisustuksen on suunnitellut Mokkamestareiden toimitusjohtaja Reija Paakkinen yhteistyössä suunnittelutoimisto Muotoa:n kanssa.
Nuo mokkamestareiden tuotteet on ihania. Kerran käynyt tuossa kahvilassa ja pitää kyllä mennä piakkoin uudestaan.
Nepalilainen ravintola Katmandu muuten näkyi muuttaneen Hämeenkadulle, Nanson viereen.
Jep, huomasin myöskin tuon Katmandun. Se miljöö ei vain houkuttele yhtään, kovin sekava ja tumma. Silloin, kun alakerrassa oli se meksikolaisrafla, paikka toimi. Mutta ympäristö on ollut viime vuodet jotenkin krääsäinen.
Uusi meksikolaisrafla olisi kyllä todella tervetullut tänne!
Sitä odotellessa Inezin maurilainen lounas on hyvä korvaaja, vaikka kyse onkin eri ruokakulttuurista. Mieltä lämmittää edelleenkin, kun muistelen kaikkia niitä kasvisherkkuja, mausteisia tahnoja, punajuurten kanssa tarjottua kardemummakastiketta ja makeaa mantelicouscousia. Pelkällä salaattipöydällä ja keitolla pärjää kevyesti iltaan asti, jos santsailee ja istuskelee ajan kanssa.
Se Tabun vieressä ollut meksikolaispaikka, taisi olla Esperanza, oli muuten ihan hyvä. Muistelen, että kaverini taisi olla siellä hetken kokkina – tosin tämä paljastui minulle vasta jälkeenpäin, kun olin jo ihmetellyt, että ai tämä on ihan oikeasti meksikolaista eikä texmexiä.
Hei tosta sisutuksesta on vielä mainittava, että tuolit ja sohvan tuonne on valmistanut Nooran verhoomo! Se sama Noora, joka antoi meidän prinsessasohvalle uuden elämän. 🙂
Tykkäsin kovasti sisustuksesta, vaikka yleensä karsastan yhdistelmää pieni tila + tummat ja räikeät värit. Mutta tästä tuli semmoinen ihan oikea ranskalainen fiilis. Mieleen tuli aika, jolloin sisätiloissa sai vielä tupakoida, ja thaitheilijat kiskoivat bistroissa absinttia.