Jörn´s Döneriä kannattaa jonottaa, satoi tai paistoi

Olen kärsinyt. Vuosia.

Tuskissani, turhaan ja tarpeettomasti. Ulissut kipuani tienposkeen viskattuna, kuunnellut yksinäistä tuskanhuutoani autiomaassa. Antakaa minulle kebabia, hyvää sellaista! Kebsukkaa, jossa on hyvää lihaa, tuoreita yrttejä, muitakin vihanneksia kuin kaaliraastetta ja raaka tomaattilohko. Maukkaampia kastikkeita, joita on juuri sopivasti, eivätkä närästys ja jano herätä minua aamuyöllä (no okei, usein kebabia syödessäni siihen aamuöiseen heräilyyn on saattanut olla muitakin, liemeviä syitä).

Viime vuonna tuskani yltyi sietämättömäksi. Rääkäisin sen ilmoille ensimmäistä kertaa keväällä 2014 vaatiessani parempaa pikaruokaa. Syksyllä vaatimukseni kiteytyi ja tarkentui: Tehkää nyt jumalauta joku hyvää kebabia tässäkin kaupungissa! Itku kurkussa lueskelin juttuja snadilaisten täydellisistä kebsuloista ja falafeleista. Nyyhkäisin suruani Facebookissakin ja sain kuulla, että ei täällä ole markkinoita paremmalle kebabille. On kuulemma liian kallista laittaa leivän väliin vähän minttua ja persiljaa, ja käyttää ihan oikeaa pitaleipää vetisen höttösämpylän sijaan.

Sitten.

Jumalani jumalani, et minua sittenkään hylännyt! Nysse on täälä nysse on täälä on on on on on on on on on on on!

Maailman ihanin pieni koppi Laukontorilla. Sen edessä tuskallinen jono, jonka hännillä taistelet kohti luukkua, sillä sinua kannattelee voima: tarinat Jörn´s Dönerin makuhermoja hivelevästä kebabista. Ajattelet kuvauksia kastikkeesta, joka on levitetty tasaisesti rapeaksi paahdetulle leivälle. Lupauksia pehmeästä kanasta ja siitä, että ei, tämän paikan kasvispita ei ole kuiva. Siinä on muutakin kuin porkkanaraastetta, sämpylä ja hyvien päivänjatkojen toivotukset.

Ainoa este tuon unelman luokse pääsemisessä vain tuppaa olemaan tämä.


Jörn´s Döner on ollut täystyöllistetty avajaisistaan lähtien. Ruoka on loppunut useampana päivänä kesken, ja Jörkka joutui rajaamaan aukiolonsa välille klo 11-16, jotta illalla olisi aikaa valmistella seuraavan päivän annoksia. Yrittäjä ei tietääkseni ole markkinoinut muualla kuin Facebookissa, ja viidakkorumpu on pauhannut. Kymmenen minuutin jono on vielä lyhyehkö, reilut 20 minuuttiakin inhimillinen.

Tarjolla ei ole perinteistä lihakebabia, vaan kasvis- ja kanaversiot. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdillaan. Kanadöner maksaa 6 euroa ja kasvis 5. Limun ja maidon hinta pyörii euron kieppeillä. Että ihan tiedoksi niille, joiden mukaan kebabravintola ei voi tehdä Tampereella kunnon tiliä hyvillä raaka-aineilla ja maltillisella hintatasolla. Toki tilanne saattaa muuttua, jos Jörkka löytää sopivat liiketilat talveksi, ja menoja alkaa tulla myös kiinteän tilan vuokrasta. Pidän kuitenkin käsiä ristissä, että Jörkan taival jatkuisi syksyllä sisätiloissa, ja yrittäjällä olisi mahdollisuuksia kehitellä maistuvaa liikeideaansa.

Nyt loppuu se jorina, en jaksa kuunnella houreita liiketilojen vuokrista ja katteista. Se kebab, puhu siitä.

No minäpä puhun. Näkemieni kuvien perusteella pelkäsin, että mahtaakon kebsu olla hieman kuiva. Kastike kun on sivelty leivän pintaan ja jemmattu täytteiden alle. Leipä ei ole perinteinen pita, mutta varsin maukas, rapeaksi paahdettu sämpylä. Kasvisversio on täytetty mehevillä uunikasviksilla, sipulilla, salaatilla, yrteillä ja fetalla. Kanaversiossa on kaikki samat täytteet, mutta lisäksi kanaa, jota vuollaan suuresta kebabtangosta.



Ravintolan Facebook-sivulla kanajörniin toivottiin enemmän kanaa. Liekö toivetta kuunneltu, sillä minun mielestäni sitä oli annoksessa riittävästi. Uunikasvikset tekivät kanaversiosta niin ruokaisan, että tällä pärjäsi kevyenä kesäpäivänä helposti iltaan. Kasvisdöneriin on toivottu jotakin proteiinilisuketta, esimerkiksi falafelia. Minäkin toivoisin listalle myös tällaista versiota, mutta eipä tuo nykyinenkään ollut pettymys. Hyvin harvoin olen syönyt näin mehevää kasvispikaruokaa. Kasvishampurilaiset ja vastaavat ovat yleensä mautonta ja kuivaa höttöä. Nyt kastiketta oli passelisti, ja uunivihanneksista tihkui vielä lientä kostukkeeksi.

Jonottaessani ehdin kiinnittää huomiota myös hygieniaan, mikä on itselleni tärkeä juttu katukeittiöissä. Simppeli myyntikoju oli erittäin siisti, ja kaikilla työntekijöillä oli suojahansikkaat. Pieni juttu, johon kiinnitän nykyään huomiota, kun katuruokapaikkoja on enemmän.

Mutta kuka heistä mahtaakaan olla Jörn?


Jonotimme Jörnille 25 minuuttia. Lähistöllä kebabiaan mussuttavien huokailusta päättelin, että valtaosa asiakkaista oli erittäin tyytyväisiä. Itse kaipaisin tuon falafelin lisäksi perinteistä lihakebabia. Olisi hienoa, kun joku näyttäisi, miten se voidaan tehdä kunnolla. Kokonaisuus oli kuitenkin jo nyt omaa luokkaansa. Vai milloin olet syönyt kebabin, josta voit sanoa, että se oli täyttävä, mutta raikas. Kiitosta myös siitä, että yrittäjä on ottanut valikoimaan kukkokastikkeen asiakkaiden kyseltyä tulisempaa soosia. Purkista saa halutessaan lisäpotkua annokseensa.

Pakko vielä sanoa pari sanaa toriyrittäjyydestä, asiakaspalvelusta ja säästä. Ehdimme juuri saada kebabit, kun rankkasade iski. Päätimme sekunnissa ottaa vielä jälkiruokakahvit ja pullat toisesta, katetusta torikujusta, jotta emme kastuisi. Ja kyllä se kuuma kahvikin alkoi tuntua kivalta ajatukselta viileässä sateessa. Meidän kohdallamme tämä onnistui, mutta paria kebabin ostanutta nuorukaista ei päästetty katokseen, vaikka se ei ollut edes täynnä. Pojat lupasivat, että hekin ottaisivat kahvit eivätkä tulisi ilmaiseksi istuskelemaan terassille. Heille kuitenkin toivoteltiin, että syökää ruokanne ensin muualla, ja sitten voitte tulla kahville markiisin alle.

Ööö.

Siis me ja todella moni muu poikkesi katettuun kojuun sateen ajamana, mutta päätyi ihan oikeiksi, maksaviksi asiakkaiksi. Ymmärtäisin periaatteen, jos terassi olisi ollut aivan täynnä, ja muualta ruokansa ostaneet olisivat vieneet paikkoja pelkästään kahvilaan tulleilta. Mutta tässä oli siis tarjolla asiakkaita puolityhjään kahvilaan. He olisivat tuoneet kahvilayrittäjälle ex tempore -asiakkuudellaan rahaa ainakin sen vitosen, joka taitaa olla ensisijaisten asiakkaidenkin keskimääräinen ostossumma. Pelisilmä ei nyt ollut oikein kohdillaan. Lisäksi kuulostaa aika hassulta patistaa aikuiset ihmiset ”syömään ensin ruokansa muualla ja tulemaan vasta sitten kahville”. Eiväthän he tule, ja ostavat kahvinsa jatkossa varmasti torin muista kojuista.

Varaa Jörnin jonoon mukaasi siis pitkää pinnaa, hyvää mieltä ja säästä riippuen joko aurinkorasva tai sateenvarjo. Huomennakin näky Alarannassa on todennäköisest tämä.

 

 

 

7 kommenttia

  1. Mä en ole koskaan maistanut kebabia. En hyvää enkä huonoa. 20 vuoden kasvissyönnin aikana se ei ollut vaihtoehto ja sen jälkeen yleisetnisen syöttölän kebab ei ole houkutellut. Jörnin kebabbia maistaisin kyllä mielelläni.

    • Savusuolaa

      En yhtään ihmettele, ettet ole syönyt kebsua, sillä kaikki Suomessa ja etenkin Tampereella maistamani falafelit ja soijakebabit ovat olleet aika kauheita. Olen säännöllisesti tilaillut ihan tarkoituksella kasvishampurilaisia, hodareita, falafeleja ja vastaavia vain todetakseni, että varsinkaan tässä ruokailun alalajissa en kadehdi kasvissyöjiä. Teille on tarjolla aivan uskomatonta kuraa. Kasvispihvien ja falafelien kunnollinen maustaminen ja kostea, mutta napakka koostumus, se tuntuu olevan täällä jotenkin mahdotonta.

      Harmi, että Vegemesta-ketjukin jotenkin kuivui kokoon. Se niiden ensimmäinen ravintola Kalliossa oli kiva. Söin siellä yhden harvoista todella hyvistä soijapurilaisista, jossa oli mahtavat kastikkeet ja mehevä pihvi. Tampereen versio Puutarhakadulla oli harmikseni jotain aivan muuta. Tuo Jörnin kasviskebabhan ei siinä mielessä ole oikea kebab, kun siitä puuttuu se lihamainen elementti, esimerkiksi soijasuikaleet. Mutta pidin kyllä annoksesta tuollaisenaankin todella paljon. Sen sijaan Kerubin kasvisburgeri Ilosaaressa oli surullinen pettymys. Kova kauraleipä, kuiva hernepihvi, todella vähän kastiketta ja siinä se. Lisukkeena kuivaa jäävuorisalaattia ja porkkanaraastetta. Mums.

  2. Soijasuikaleita inhoan aivan erityisesti! Olen niitä syönyt ja valmistanutkin kilotolkulla, mutta melkoisen vaikeaa niistä on mitään maukasta saada aikaiseksi. Mikään määrä mausteita tai marinointia ei peitä alkuperäistä makua.

    Montakin kertaa olen saanut ihan kelvollisia falafeleja. Parhaat toki omasta keittiöstä, kun koostumusta voi säätää mielinmäärin paistaen yhden kerrallaan.

    • Savusuolaa

      Jos tiedät, mistä Tampereella saisi hyvää falafelia, otan kiitollisena vinkit vastaan! Olen niin monta kertaa antanut mahdollisuuden ja pettynyt karvaasti. Tosin marokkolaishenkisessä Zeytuunissä on kuulemma oikeasti hyvää faffea.

      Mä tykkään jollain kierolla tavalla niistä soijasuikaleista! Niitä tuli vedettyä aika paljon opiskeluaikoina yliopiston salaattibaarissa. Ehkä suikaleisiin liittyy lämpimiä muistoja ajalta, jolloin kaikki oli vielä mahdollista, vaikka mihinkään ei ollut varaa. 🙂

  3. Pingback: Jörn’s Döner on saanut kebabkansan polvilleen Laukontorilla | Kohokohdat.fi (Tampere)

  4. Vihdoin ja viimein itsekin pääsin maistelemaan Jörn’s Döneriä… puolen tunnin jonotuksen jälkeen 🙂 …omasta mielestäni ei kyllä ollut jonotuksen arvoinen! ..hyvää kylläkin.

    Lisää blogissani!

    • Savusuolaa

      Mä taas tykkäsin juuri tuosta sämpylän rapsakkuudesta, joka ei sinuun niin iskenyt. En itse voi sietää sellaista vetistä höttösämpylää, joka ei ole oikea pita, vaan ranskanleipämänen mössö. Ja hintaansa nähden annoskoko oli omiin tarpeisiini tosi hyvä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*