Katuruokamatkalla uudistuneessa Armas Kuppilassa

(*Join ja söin ilmaiseksi)

Tampere Food Clubin bloggaajien tutustuminen Mansen makumaailmaan jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oli Tuomiokirkonkadun uudistunut Armas Kuppila. Alun perin tilassa toimi Heikki Ahopellon luotsaama Armas Maitokauppa, joka muotoutui hiljalleen enemmän ravintolaksi kuin kaupaksi. Rakastuin pari vuotta sitten Armaan mahtaviin kebabeihin, joita myytiin tämän puodin lisäksi kauppahallissa, Hervannan Armas-ravintolassa ja muistaakseni myös Kluuvin kauppakeskuksessa Helsingissä.

Jossakin vaiheessa maitokaupasta tehtiin viinibaari, ja kebabit taisivat surukseni kadota listalta, myös kauppahallin ravintola lopetti. En oikein pysynyt muutoksissa mukana, ja ehkä sen vuoksi Armaassa ei ole tullut käytyä. Nykyään Heikki Ahopelto työskenteleen Saarioisilla, ja lempiravintolani C:n pitäjät Ilkka Isotalo ja Christina Suominen vetävät Armas Kuppilaa uudella konseptilla.

Armaan kolmannessa tulemisessa on kyse katuruoasta. Ravintola on virittänyt omat versionsa esimerkiksi Heikin kehittämästä possukebabista (6 e) ja korealaisesta kanakeitosta (8 e). Raaka-aineissa yhdistellään suomalaisia ja kansainvälisiä makuja, ja hintataso on varsin kohtuullinen. Kotiruokalounasta tarjoillaan arkisin kello 11-15, ja katuruokaa on tämän jälkeen tarjolla iltayhdeksään asti. Lauantaisin tarjolla on brunssia kello 11-15, ja kuppilassa järjestetään kerran kuukaudessa myös viinikursseja.

Pääsimme maistelemaan koko menun porukalla, ja Ilkkakin istahti viettämään kanssamme iltaa. Aloitimme aherruksen tilaamalla hieman kurkun kostuketta. Maistoin ensimmäistä kertaa jyväskyläläisen Hiisi-panimon tummaa olutta, Kyyttö milk stoutia. Tästä oluesta erityisen tekee se, että se on maustettu kevyesti lakritsijuurella ja maitosokerilla. Mietin ensin, että mitäs hittoa menin tilaamaan hauskan nimen houkuttelemana. Onko tämä nyt sellainen tumma, ylimakea mämmi, joka suurin piirtein kiipeää ulos lasista ja paloittelee itse itsensä?

No ei onneksi ollut. Kyytössä oli kivasti pientä makeutta, mutta myös ryhtiä ja raikkautta, eikä se jyrännyt ruokia. Armaan juomalista on muutenkin kiinnostava ja laadukas; tarjolla on muun muassa erilaisia shyrryjä ja pientuottajien siidereitä.

Alkuruoaksi maistelimme korealaista kanakeittoa ja leipää. Armaasta muuten saa myös gluteenitonta leipää, ja keitonkin voi tilata kasvis- tai kalaversiona. Keitto oli mukavan mausteinen, mutta kuitenkin raikas. Joukossa oli tuoretta punaista chiliä, ja tulisimmat sattumat saattoi siis jättää syömättä. Annos sopii hyvin pakkas- ja loskakelien lämmittäjäksi, mutta tästä ei tullut raskas olo toisin kuin monista kermalla höystetyistä sopista.

Pisteet myös siitä, että kana oli keitossa isoina paloina ja se tarjoiltiin nahkoineen. Nahka on mielestäni kanan paras osa, enkä ymmärrä, miten joku voi pitää sitä ällöttävänä ja kaapii siivekkään mehevimmän osan pois. Kasviksissa ja nuudeleissa oli hyvin suutuntumaa, sillä niitä ei oltu keitetty veteliksi.

Seuraavaksi siirryttiin hieman tuhdimman ruoan pariin, nimittäin pizzaan (6 e). Kyseessä on Armaan oma versio pizzasta, sillä pohjana käytetään hieman yllättäen makeahkoa perunarieskaa. Maistelimme sekä liha- että kasvispizzoja, joissa oli täytteenä ilmakuivattua kinkkua ja Ahlmanin Gabriel-juustoa.

Pakko myöntää, että olin hiukan ennakkoluuloinen, vaikka annos näyttikin ihanalta. Mietin, mennäänkö tässä nyt hieman liian finskiin suuntaan, voiko perunarieska muka toimittaa pizzapohjan virkaa? No kuulkaa kyllä voi. Yhdistelmä oli suorastaan häkellyttävän hyvä. Voimakas juusto sai rieskan makeudesta tasapainoa, ja pohja oli ohut ja sitkoisa, ei liian pullava.

Juustosta tuli mieleeni syksyinen käyntini Ahlmanilla. Ostin tuolloin sekä Ahlmanin sinihomejuustoa että kermajuustoa, siis tätä Gabrielia. En tiedä, pääseekö Gabriel paremmin oikeuksiinsa ruoanlaitossa, koska syksyllä olin pettynyt sen mietouteen. En olisi uskonut tämän pizzan päällä ollutta juustoa samaksi, ellen olisi varmistanut asiaa, joten ehkä annan Gabrielille vielä tilaisuuden.

Pizzan jälkeen oli vuorossa eniten odottamani annos, nimittäin kebab, siis possukepap, Mansessa kun ollaan (6 e). Olen kaivannut Heikin Armas-kebsua niin paljon, että oli ihanaa päästä syömään tätä. Ilkka paljasti, että reseptiä on hieman muutettu. Alkuperäisessä Armas-kebabissa nyhtölihan joukossa oli papukastiketta, mutta nyt papuja ei ole. Possukebabin lisäksi kasvissyöjille järjestyi juureksilla täytetty vegeversio.

Pidin todella paljon molempien annosten makeasta punasipulista, jugurttikastikkeesta ja possukebabin lihan pehmeydestä. Annos oli ehkä hiukan pienempi kuin Heikin Armas-kebab, ja jäin kaipaamaan juuri sitä papukastiketta, joka teki alkuperäisestä kebsusta tosi ruokaisan, vaikka tämäkin oli ihana. Santeri liputti kasvisversion puolesta, mutta minä rankkaan lihan ykköseksi. Kaipaan kasvisannoksiin aina proteiinia, eli vaikka kasviskebab oli makujen puolesta todella hyvä, siinäkin olisi voinut olla palkokasveja.

Suolaiset ruoat huipentuivat annokseen, joka taisi olla kaikkien suosikki, Armaan versioon vietnamilaisesta Bánh mì -leivästä (6 e). Tässä kokonaisuudessa oli hinta-laatusuhde niin kohdillaan kuin vain voi. Aloitetaanpa sokerisuolatusta lohesta. Se oli täydellisesti kypsennettyä ja suussasulavaa, mutta napakkaa. Ei lainkaan sellaista tikkuiseksi paistettua mössöä kuin harmillisen monessa paikassa.

Toisekseen, kala oli tuoretta. Sekään ei valitettavasti ole enää itsestäänselvyys, ja vanhentumisen maistaa etenkin lohessa tympeänä mutaisuutena. Leivän täytteenä oli myös pikkelöityjä juureksia, jugurttikastiketta, tuoreita yrttejä ja aivan mieletön punajuurikastike. Minä pidän punajuuren multaisuudesta, mutta tiedän, että kaikki eivät syty sille. Tämä kastike oli raikastettu sitruunalla ja piparjuurella, ja se oli todella kevyt ja fressi.

Vaikka yritin maistella kaikkea vain pieniä paloja, olin tässä vaiheessa taas aika tikissä. Jälkiruokaa odotellessamme tein pienen jaloittelukierroksen ravintolassa, valokuvasin valokuvaavia ruokabloggaajia ja kurkistelin hauskoja pieniä yksityiskohtia, joita on siroteltu sinne tänne. Salin haaste on sen pitkä ja kapea muoto, joka asettaa rajoitteita sisustukseen. Mielestäni yksinkertainen tila on koristeltu hyvällä maulla. Muistan erään kaverini valitelleen joskus, ettei hän halua käydä mukamas vanhanaikaiseksi sisustetuissa sympaattisissa kahviloissa, koska pelkää aina pudottavansa jonkun retromaljakon tai posliinikippoasetelman maahan.

Salin takaosasta löytyi useita teelaatuja ja makeita herkkuja pursuileva kahvipöytä. Itse tehdyt marengit ja leivonnaiset näyttivät muhkeilta eivätkö olleet hinnoilla pilattuja. Armaaseen voi siis poiketa myös kahville ja makeannälkää tyydyttämään.

Aterian päätteeksi pöytä kannettiin täyteen makeita herkkuja, esimerkiksi glögikakkua ja raakasuklaabrownieita. Maistoin pienen palan brownieta ja se oli todella hyvää. Raakaleivonnaiset ovat joskus liian äiteliä, jos taatelin ja hunajan kanssa innostutaan läträämään liikaa, mutta tämä oli mukavan täyteläinen. Sanoisinko, että aikuiseen makuun.

Keskityin kuitenkin enemmän juustolajitelman naposteluun ja oluen hörppimiseen. Ilkka kertoi illallisen lomassa, että Armaassa satsataan edelleen lähituottajiin, mutta kaikkien raaka-aineiden ei ole pakko olla Pirkanmaalta. Tämä on hyvä asia esimerkiksi juustovalikoiman kannalta. Niin hyviä kuin Mouhijärven juustot ovatkin, olen syönyt Vilhot ja Hilmat nyt niin moneen kertaan, että kaipaan jotain muuta. Armas Kuppilan juustot tulevat tavallaan läheltä, mutta kuitenkin kaukaa – Hämeenkadun toiselta puolelta Stockmannin juusto-osastolta. Lajitelmasta jäi parhaiten mieleeni St. Agur-sinihomejuusto ja juustojen kanssa tarjoiltu päärynähilloke.

Summa summarum, tänne todellakin kannatti poiketa. Toivottavasti tieto Armas Kuppilan uudesta tulemisesta ja katuruokakonseptista kiirii muidenkin korviin, ja mahdollisimman moni löytää paikan. Mielestäni tämä paikka on taas loistava osoitus siitä, että niin sanottua pikaruokaakin voidaan tehdä hyvin, eikä sen tarvitse maksaa maltaita.

Suosittelen maistamaan listalta useamman annoksen. Budjetti pysyy kurissa, vaikka ottaisit sekä keiton, pizzan, jälkkärin ja pari olutta. Kannattaa tsekata myös kotiruokalounas, sillä lounasaikaan ruokaa voi ostaa myös mukaan hintaan 1,49 e/100 grammaa.

Pitkän sairasteluni vuoksi ennätin kirjoittaa Armas-reissustamme viimeisenä. Lukekaapa myös Emmin, Magicpoksin, Idan, Pullonhenkien, Sivumaun, Kipparin morsiamen ja Mansen muijien jutut. Jos näin moni, ruokaa eri näkövinkkeleistä tarkasteleva, erilainen bloggaaja liputtaa ravintolan puolesta, se ei voi olla huono.