Katsaus Tampereen ravintoloiden parsakauteen

(*Pressi eli söin ja join ilmaiseksi

Olen kokkaillut parsaruokia jo kolmatta viikkoa, ja nyt tämä kevätherkku on tullut myös ravintoloihin. Restamax piti viime viikolla Stefan´s Stakehousessa pressitilaisuuden, jossa esiteltiin Stefan´sin, Comon ja Saludin parsamenuta. Menu on suunniteltu ja toteutettu yhdessä Suomen kokkimaajoukkueen ja ahvenanmaalaisen, kalantuotantoon keskittyneen elintarvikeyhtiö Chipstersin kanssa.

Pressi tuli hyvään saumaan, sillä viimeisimmästä käynnistäni Stefan´sissa on vierähtänyt tovi. Stefan Richterin paikka on klassinen ja laadukas, mutta sen verran tyyris, että olen käynyt täällä muistaakseni vain kaksi kertaa, viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Ravintola sijaitsee perintamperelaisessa punatiilimiljöössä. Vieressä kuohuu Tammerkoski, jota voi ihailla katetulta terassilta. Ravintolan sisustuksessa on pieniä Suomi-viitteitä, mutta kokonaisuus ei ole överi, vaan hillityn tumma keltaisilla väripilkuilla maustettuna.

Stefans Stakehouse Tampere arvostelu
Stefan Stakehouse Tampere kokemuksia
Stefan Stakehouse Tampere kokemuksia

Kun odottelimme ruokien valmistumista, kuulimme muun muassa kokkimaajoukkueen kuulumisia. Maajoukkueen johtaja Tapio Laine kertoi, että joukkue treenaa kulinaarisiin olympialaisiin, jotka järjestetään syksyllä Saksan Erfurtissa. Vuoden 2014 MM-kisoissa joukkue oli kokonaiskilpailun yhdeksäs ja lämpimissä ruoissa kolmas. Laineen mukaan Suomella on mahdollisuudet kärkikahinoihin. Kovimmat haastajat tulevat Pohjoismaista (penteleen Ruotsi!) ja Sveitsistä.

Mielestäni on hienoa, että maajoukkue esittäytyi pressissä. Käsi pystyyn, kuinka moni tiesi, että Suomella on ollut oma kokkimaajoukkue 50-luvulta asti? Niinpä. Minullekin asia selvisi vasta hiljattain. Joukkue menestyi MM-kisoissa niin hienosti, että kaikki mahdollinen rummutus on paikallaan. Tuonne olympialaisiin voi muuten ostaa liput ja lähteä paikan päälle tsemppaamaan. Unelmieni syyslomamatka. Sponsoria, anyone? Voin kirjoittaa, että oho, löysin yhtenä aamuna lentoliput eteisemme lattialta ja kappas, mä jotenkin päädyin tänne kokkailuolympialaisiin Saksaan kallistelemaan skumppaa. 😀

Suomen Kokkimaajoukkue Tapio Laine
Stefans Steakhouse Tampere arvostelu

Menussa on haluttu hyödyntää sesongin raaka-aineita. Siis oikeasti kevään ruokaa, ei kevään mieleen tuovaa ruokaa. Tämän vuoksi esimerkiksi jälkiruoassa ei ole mansikoita, jotka yhdistetään parsamenussa usein raparperiin ja vaniljaan tai valkosuklaaseen. Annoksissa aletaan käyttää kotimaista parsaa heti, kun sitä on saatavilla, todennäköisesti äitienpäivän tienoilla. Menun piti myös olla sellainen, että sen voi toteuttaa kolmen eri ravintolan keittiöissä.

Tarjolla on kolmen ruokalajin menu, joka maksaa pääruokavalinnasta riippuen 42 tai 48 euroa. Kala on huokeampaa, liha kalliimpaa. Menusta voi tilata myös yksittäisiä annoksia. Alkuruoat maksavat 10 euroa. Toisessa annoksessa on kirjolohta, kirjolohen mätiä, valkoista parsaa ja piparjuurta. Toisessa taas vihreää parsaa, 65-asteiseksi kypsennettyä, savustettua kananmunaa sekä Hollandaisekastiketta.

Toinen pääruokavaihtoehto on 32 euroa maksava Oskarin leike. Vasikan kanssa tarjoillaan vihreää parsaa, maa-artisokkapyrettä, jättikatkaravunpyrstöjä ja Béarnaisekastiketta. Toinen pääruoka maksaa 26 euroa. Se sisältää paistettua siikaa, hernepyrettä, lämmintä parsasalaattia ja sinisimpukoita.

Jälkiruokavaihtoehtoja on yksi, ja annos maksaa 10 euroa. Kokonaisuudessa on raparperia, jugurttikreemiä, jugurttijäätelöä ja valkosuklaata. Suositusviinit ovat Laroche Chablis Saint Martin ja Laroche Mas Chévaliere Grenache-Syrah Bio. Chablista suositellaan luonnollisesti kalalle, Grenache-Syrahia vasikan kaveriksi.

Jokainen keittiö toteuttaa menun hieman omalla tavallaan. Esimerkiksi Comossa ja Saludissa on puuhiiligrillit, joilla ruokiin saadaan loihdittua savun makua. Kokonaisten annosten sijaan maistelimme menun osasia buffet-pöydästä. En siis voi arvostella menuta erityisen kattavasti. Lisäksi nätin annoksen kokoaminen noutopöydästä on vaikeaa. Esimerkiksi jälkiruoka oli melkein lopussa, kun pääsin apajille. Yritin taiteilla niin edustavat annokset, kun se oli mahdollista. Menusta ei kuitenkaan kannata vetää liikaa johtopäätöksiä minun kuvieni perusteella.

Stefans Stakehouse Tampere kokemuksia
Stefans Stakehouse Tampere ruoka
Stefans Stakehouse Tampere ruoka
Maisteluani häiritsi se, että minulla on todella paha katupölyallergia. Röörit ovat aivan tukossa ja makuaisti heikko. En saanut kaikkia aromeja irti hennommasta kala-annoksesta, ja se harmitti. Kirjolohen kypsyys oli hekumallinen. En kauheasti välitä valkoisesta parsasta, mutta nyt paistopintaa oli sen verran kivasti, että parsa sai hyvin ytyä. Luulen, että ottaisin kuitenkin toisen alkupalan, sillä savustettu kananmuna houkuttaa minua mielettömästi.

Myös vasikan kypsyys oli ihana. Liha oli laadukasta, mutta olisimme kaivanneet enemmän suolaa. Bearnaisekastikkeessa oli rohkeasti happoja ja kiitettävän runsaasti rakuunaa. Annoksen kuninkaaksi nousi kuitenkin maa-artisokkapyre. Se oli niin syvän makuista ja herkullista, että annos pärjäisi ilman kastikettakin. Mietin, onko liha jätetty tarkoituksella aika vähäsuolaiseksi, koska lisukkeet ovat näin voimakkaita. Mukavaa, että kerrankin kasviselementti saa loistaa.

Maisteluannoksissa parsa tarjoiltiin perinteisesti paahdettuna. Tämä oli yllättävän varman päälle pelattu valinta. Olisin odottanut innovatiivisempaa käsittelyä, vaikka eihän hyvä parsa toisaalta kaipaa muuta kuin paahtamisen, voita ja hippusen suolaa.

Jälkiruokaa oli jäljellä enää pari palaa, mutta sain onneksi hieman käsitystä sen makumaailmasta. Annos oli rohkean hapan ja kevyt. En saanut kaavittua lautaselleni valkosuklaata, joka tuo varmaankin kokonaisuuteen hippusen makeutta ja pureksittavuutta, jota se kaipaa. Mutta olipas mukavaa, että jälkkäriksi uskalletaan tehdä näin raikas annos iänikuisten pannacottien sijaan.

Ja Chablis, oi. Se tunkeutui jopa tämän nuhanenän luihin ja ytimiin. Tiukka ja ryhdikäs parsan pari, joka ei muuta kasviksen makua metalliseksi. Muijat olivat pöytäseuranamme, ja nappailin heistä kilistelyotoksia. Anna ja Annukka näyttävät aina hyviltä kuvissa. Niillä ei ole koskaan vetelää naama, kiinni lupsahtaneita silmiä tai kummallista irvistystä pärställään.

Siis katsokaa nyt. Jopa Annan korvikset mätsäävät täydellisesti sen profiiliin ja viinilasin kallistuskulmaan, kun tyyppi vain istuskelee ja minä salafotoan sitä. Minä onnistuisin irvistämään varmaan takaraivollanikin.

Stefans Stakehouse Tampere ruoka

Stefans Stakehouse arvostelu
Lähes jokaisessa Tampereen ravintolassa on nyt parsaa tarjolla, joten tässä menisi koko ilta ja hermot, jos näpyttelisin kaikista tarinaa. Tässä kuitenkin muutama tärppi.

Henriks on ihana paikka etenkin keväällä. Illalla ravintolasali kylpee ruusunpunaisessa valossa, ja tunnelma on sofiacoppolamaisen eteerinen. Listalla on nyt esimerkiksi savulahnaa ja koivunmahlaa, munakoiso-hummuskakkua valkoisen parsan ja linssien kera sekä sitruunakakkua, lakritsia ja mascarponea. Satamakadun intiimi helmi, jossa on myös laadukas kasvismenu.

Uudistetun Tillikan ruoat on jaettu selkeästi klassikoihin ja modernimpiin annoksiin. Perinteistä pyttäriäkin on kuulemma viilattu, ja listalla on esimerkiksi härkätartar, ylikypsää porsasta anjoviksen ja perunapyreen kera, parsarisottoa parmesaanivaahdolla ja Tillikan oma hampurilainen.

Jos haluat syödä rennosti ja huokeasti ja keskittyä oluisiin, testaa Ukkometso. Olemme käyneet täällä pari kertaa ennen teatteria maistelemassa listan sesonkiruokia. Ukkometsossa on vietetty esimerkiksi blini- ja munaviikkoja, ja nyt listalla on parsaa. Annokset maksavat 718 euroa. Ukkometson pikkusuolaisetkin ovat isohkoja. Hinta ei päätä huimaa, ja olemme aina tilanneet noin kolme sesonkiruokaa oluen kaveriksi ja jakaneet ne. Voisin kuvitella, että vaikka mozzarellalla gratinoidun parsan, Hollandaise-parsan ja parsaohraton kombo riittää kahdellekin. Olutlistalla on kiinnostavia kotimaisia pienpanimotuotteita.

Nyt vain kaupungin ihaninta parsa-annosta etsimään ja laseja kilistelemään!

 

4 kommenttia

  1. Comono jälkkärissä oli kaksi n. 10 cm raparperipalaa. Suoraan sanottuna en tiennyt, miten ne olisi pitänyt syödä. Olivat sen verran kovia, ettei haarukalla tai lusikalla pystynyt leikkaamaan. Niinpä otin palan haarukkaan ja haukkasin. Tosin sillä seurauksella, että kovahkoa raparperia löytyi hampaiden välistä. Kaikki muu lautasella oli todella hyvää. Jos raparperi olisi ollut kypsempää tai pienempinä paloina, jälkiruoka olisi ollut todella hyvä. Muista parsamenun ruoista ei ole kokemusta.

    • Parsamenu oli siis siellä tullut jo listalle? Noita annoksia oli tosi vaikea arvioida, koska ne haettiin noutopöydästä. Kun ehdin itse raparperivadille, lisukkeet olivat jo sulaneet ja jäljellä ei ollut paljon mitään.

      Vaikka tämä jälkkäri ei ehkä näytä kovin kummoiselta kuvassa, kypsyys oli tosi hyvä. Raparperi kypsennetään joskus aivan hötöksi, ja toisessa ääripäässä on juuri tuo sinun kokemasi. Ja nyt muistinkin, että jälkkärin kanssa pöytiin oli katettu lusikat, ja tuumimme syödessämme ihan samaa: Joko pienempiä paloja tai haarukka kehiin. Kymmensenttisiä palat eivät sentään olleet, mutta lusikkaan taiteilu oli aika hankalaa.

      Tuli mieleeni, että viimeksi kun kävin Hellassa ja Huoneessa, jälkiruoan syöminen oli jotenkin vaikeaa. Huomautimme asiasta, ja henkilökunta ymmärsi asian heti ja myönsi, että lusikka pitää vaihtaa haarukkaan jo kattauksessa. Pieniä juttuja, mutta mitä parempi ravintola, sitä enemmän näihin kiinnittää huomiota.

  2. Menu oli tarjolla ainakin lauantaina. Ehkä 10 cm oli hiukan liioittelua, mutta yli 5 cm joka tapauksessa :). Täytyy myöntää Comon olleen pienoinen pettymys allekirjoittaneelle tällä kertaa. Aikaisemmat 2-3 kertaa olen ollut tyytyväinen, mutta niistä on paljon aikaa. Jouduin palauttamaan pääruokana keittiöön, koska kananpoika ei ollut kypsää. Seuralaiseni oli sama annos ja se oli kunnossa. Seuralaisen jäätelön taisi viedä pidemmän korren.

    • Kun kävin Comossa ihan paikan alkuaikoina, jouduimme palauttamaan tonnikalapihvit keittiöön, koska ne tarjoiltiin aivan kypsinä. Paikasta on jäänyt ehkä vähän sellainen fiilis, että onhan tämä ihan ok, mutta kun Tampereella alkaa olla niin kovatasoisia paikkoja, panen rahani ehkä jonnekin muualle. Perla oli aikoinaan Tampereen paras italialainen, erittäin kallis, mutta aivan huikea. Sen jälkeen saman tasoista haastajaa italialaisen ruoan saralle ei ole tullut, harmi!

      Comossa on tökkinyt myös salin tummuus ja ehkä sellainen ison ravintolan persoonaton ote asiakaspalvelussa. Mitään suuria mokia ei ole tehty, mutta lämpö, persoonallisuus ja todelliset vau-efektit ovat jääneet uupumaan. Tosin tämä on helppo paikka, jos on liikkellä sellaisella porukalla, jossa on kulinaristeja ja ennakkoluuloisia ruokailijoita, jotka tilaavat mielellään vaikka pizzan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*