Näsinneula Tampereen Riesling-viikot

Tampereen Riesling- ja Spätburgunder -viikkojen 2016 helmet

(*Söin ja join ilmaiseksi)

Vielä ehtii! Nimittäin Riesling – ja Spätburgunder -teemaviikoille, joita vietetään ravintoloissa ympäri Suomen. Teemaviikko jatkuu 22.5 asti. Viime vuoden tapaan Saksan viinitiedotus tarjosi ilmaisen ravintolakierroksen Mansen bloggaajajengillemme. Tampere Food Clubin tuttujen naamojen lisäksi mukana oli Ripaus tryffeliä -bloggaaja Merja, joka oli kierroksella viime vuonnakin. Tästähän alkaa tulla kiva kevättraditio.

Viime vuonna juoksimme yhdessä illassa läpi kaikki viikoille osallistuneet ravintolat. Siis kirjaimellisesti juoksimme. Aikataulu oli niin tiukka, että jouduimme ottamaan taksin Näsinneulasta Tuulensuuhun. Nyt olimme viisaampia ja jakauduimme kahteen tiimiin. Meidän porukassamme olivat myös Mansen muijat ja Emmi. Testasimme tällä poppoolla Näsinneulan, Tuulensuun, Henriksin ja Dabbalin. Toinen jengi kiersi puolet paikoista, ja lopulta kokoonnuimme kaikki yhdessä Hellaan ja Huoneeseen.

Riesling- ja Spätburgunderviikot Näsinneula


Näsinneula: Huikeita makuelämyksiä

Sanottakoon heti, että Näsinneulan viinikattaus antoi mahtavan läpileikkauksen etenkin Rieslingeistä. Aloitimme illan kuohuvalla Raumland Riesling Brutilla. Viinissä oli paljon pirteitä kuplia ja jopa samppanjamaista tuoksua. Aperitiivin jälkeen siirryimme alkuruokaan, joka oli kuohkea keitto valkoisesta parsasta. Keiton pinnalla oli rapsakkaa ruohosipulia. Keiton koostumus oli upea: napakan kuohkea, mutta ei liian rasvainen.

Keiton jälkeen maistelimme lihaa. Hirvipastramin lisukkeena oli tattimoussea, fenkolia ja punaherukkaa. Kokonaisuus oli liha-annokseksi hätkähdyttävän raikas. Myös suutuntumaa oli mietitty, ja annoksessa oli sekä pehmeitä että pureksittavia osasia. Hyvä ruoka saa aina minun aistiassosiaationi lentämään. Tästä annoksesta tuli sellainen olo kuin olisin kävellyt kirpeässä, sateen jälkeisessä metsässä. Fogt Spätburgunder Trocken 2012  on maultaan hieman maamainen ja herkkä punaviini, joka sopi annokseen hienosti.

Seuraavaksi oli vuorossa oma lempiannokseni, joka kohosi yhdeksi koko illan suosikeistani. Pääruoaksi oli haudutettua kuhaa, vihreää parsaa, kalannahkasipsiä, munakokkelia ja sinisimpukkakastiketta. Kala suli suuhun, parsan kypsyys oli täydellinen, ja suolat ja hapot olivat kohdillaan. Vain munakokkelin olisin vaihtanut ehkä uppomunaksi. Pidin kovasti myös kalan kanssa tarjotusta Borell-Diehl Riesling Kabinettista. Viini tulee Phalzista, ja tämän alueen Rieslingeissä on kuulemma usein omenan ja päärynän tuoksua ja makua.

Viini lumosi meidät kaikki. Aistin vahvan päärynän lisäksi tuoksusta mangoa ja persikkaa. Maussa oli silti sopivasti mineraalisuutta. Jos minun pitäisi valita illan antimista the viini, joka jäi mieleeni ja tarjosi uuden kulman Rieslingeihin, se olisi tämä.

Jälkiruoaksi saimme klassisen crème brûléen Heikkilän mansikoiden ja valkosuklaan kera. Vanukkaan koostumus oli täydellinen. Pinta lohkesi hienosti ja sisus oli pehmeä, mutta ei vetelä. Mansikoiden kanssa ei kikkailtu liikaa, ja esillepano oli suloinen. Tähtianis antoi annokseen persoonallista potkua. Jälkkärin kera tarjottiin Eisweinia, elegantin appelsiinista Weingut Friedrich Beckeriä. Makeus ei onneksi vihlonut hampaita.

Tuulensuu: Pubiruokaa ja upea juomalista

Nyt meillä oli aikaa käppäillä Tuulensuuhun rauhassa. Tosin totesimme paikan päällä, että järjestys oli hieman hassu, vaikkakin maantieteellisesti looginen. Kun on syönyt fine diningia kaupungin kattojen yllä, on aika vaikea virittäytyä hetkessä gastropub-tunnelmaan.

Tuulensuun juomalista on henkeäsalpaava. Menua kannattaa selata ajan kanssa jo ennen pubikeikkaa, mahtavia vaihtoehtoja on nimittäin niin paljon. Henkilökunta on erittäin ammattitaitoista. Heistä kannattaakin ottaa kaikki hyöty irti ja kysellä juomista rohkeasti. Korrelin Slice of Paradise nousi esiin illan viinien joukosta. Tässäkin Rieslingissä on nimensä mukaisesti päärynää ja runsautta. Täydellinen kuumana kesäpäivänä, näen jo hikoilevan kylmän lasin mielessäni.

Tuulensuussakin tarjottiin parsakeittoa. Pohjaliemi oli keitetty sekä vihreästä että valkoisesta parsasta, eikä joukossa ole muita maustekasviksia, kuten sipulia. Maistelimme myös peuracarpacciota pecorinojuuston kera sekä parsapiirakkaa. Porukan suosikiksi nousi konstailematon carpaccio. Pidin myös piirakasta, mutta olisin himmannut suolan määrää. Myös keitto oli todella suolainen, ja sen liemevä koostumus hävisi väkisinkin Näsinneulan kuohkeudelle. Mutta kuten sanottu: testijärjestys oli vähän hassu. Pubiruoka on pubiruokaa, ja siinä saa olla enemmän rasvaa ja suolaa.

Tuulensuu Riesling-viikot

Tuulensuu Rieslingviikot
Tampereen Riesling-viikot
Henriks: Edullisempaa fiiniä ja viiniä

Tuulensuun jälkeen Henriks sai näyttää osaamistaan. Panin merkille, että ravintolan Riesling-menu on poikkeuksellisen edullinen, vaikka minun mittapuullani Henriks on fiinimpi paikka. Juomineen koko menu maksaa hieman yli 60 euroa.

Ravintolassa on myös rennompi ja edullisempi bistrolista, jonka ruokia voi tilata jopa Woltin kautta kotiin. Olen kuullut myös kehuja paikan viikonloppubrunssista.

Alkupalaksi söimme kylmäsavustettua nieriää, limemajoneesia, grillattua italialaista uutta perunaa ja rucolaa. Ruokaviininä oli hieman yllättäen puolikuiva Schmitges vuodelta 2014. Jäännössokeria on peräti 22 grammaa, mutta rypäleen hapot ja viinin viileys pitivät makeuden aisoissa.

Nieriäannos oli ihana. Yksinkertainen, tasapainoinen ja ruokahalua kutkuttava. Jälleen kerran suolaisuus, rasvaisuus ja suutuntumat olivat kohdillaan. Lisukkeena tarjottiin ravintolan omaa hiivaleipää ja oliiviöljyllä kevennettyä voita. Olisimme kaivanneet joko leipään tai voihin enemmän suolaa. Henriks muuten toimii myös niin sanottuna juurihotellina, josta voi ostaa mukaan talon leipäjuurta.

Pääruoaksi söimme parsarisottoa, grillattua kananpoikaa, sipulia ja pekonimuruja. Annos oli hyvä, mutta kirvoitti myös keskustelua. Kaikki pitivät todella paljon kanan reilusta hiilloksen mausta. File vain oli aika pieni. Parsarisotto oli hekumallisen kermainen, mutta suolaa olisi voinut olla ripaus enemmän. Mietin myös, oliko riisi turhankin al denteä. Merja taas olisi kaivannut rakenteeseen enemmän tahmeutta. Emmi, Anna ja Annukka taas tykkäsivät annoksesta.

Väliruoaksi saimme suloisen seljankukkasorbetin, jonka joukkoon lorautettiin Markus Molieren kuohuvaa Rieslingiä. Yhdistelmä oli hienostunut ja raikas, ja oli hauskaa, että yksi viini tarjottiin tällä tavalla.

Jälkiruoaksi oli sitruunapannacottaa sitruunakakun ja mansikan kera. Annoksen maut olivat kohdillaan. En ole mikään höttökakkujen suurin ystävä, mutta tässä oli hieno koostumus. Sen sijaan pannacotta oli outo. Se maistui hyvältä, mutta oli puoliksi jäässä. Jos annos olisi markkinoitu sitruunajäädykkeenä, olisi mennyt täydestä. Nyt jäimme ihmettelemään, onko pannacotta yritetty pikahyydyttää pakastimessa.


Henriks Rieslingviikot
Arvostelu Henriks Tampere

Dabbal: Tampereen kovin hotelliravintola?

Toiseksi viimeinen paikka olikin kotinurkillani, nimittäin Lapland Hotelin ravintola Dabbal. Tämä on Masuunin ohella Tampereen kovin ravintola, jossa kannattaa käydä, vaikka karsastaisit hotellirafloja ja ketjuja. Alkupalasta ei taaskaan puuttunut rohkeutta. Voissa ja rakuunassa haudutettu parsa tarjoiltiin folionyytistä, josta sen sai nostaa itse lautaselle briossin, hiillostetun suolasitruunan ja Hollandaise-kastikkeen pariksi.

Ruoan kanssa tarjottiin Georg Breurin Riesling, joka oli todella kuiva. Kun annoksen päälle puristi suolasitruunaa, tuntui siltä, kun olisi hörppäissyt kulauksen merivettä. Todella rohkeasti hapan ja kulmikas annos, jota vaahtomainen kastike pehmensi upeasti. Tämä jäi mahtavalla tavalla makumuistiin, vaikka annos kaipasi vielä viilausta. Esimerkiksi Annan parsoissa oli niin paljon puumaista päätä, että leikkaaminen oli mahdotonta. Viini oli piste iin päälle ja osoitti, että ravintola ei kosiskele asiakkaitaan keskitien ratkaisuilla.

Pääruoka oli Näsinneulan kalan ohella illan hienoin. Meille tarkoiltiin ankkaa sekä rillettenä että paahdettuna rintana. Molemmat versiot olivat mehukkaita ja pehmeitä. Lisukkeena oli palsternakkapyrettä, savustetua omenaa ja kuminalla maustettua omenasalaattia. Tasapainoinen yhdistelmä savua, raikkautta ja täyteläisyyttä. Tuhti Dittelsheimerin Spätburgunder tuki ankkaa hyvin, eikä se ollut ristiriidassa raikkaan omenan kanssa, vaikka niin voisi luulla.

Ravintola Dabbal arvostelu

Jälkiruoka oli minun makuuni, raikas ja hempeä. Meille tarjoiltiin talon omasta, marjoilla maustetusta Rooibos-teestä tehtyä jäädykettä, jonka koristeena oli sokeroitu herukanlehti. En ole teeihminen, mutta Dabbalin Rooibosta maistaneena suosittelen sitä. Tee on arjainen ja raikas päätös ravintolaillalle, ja mielestäni se sopi jälkiruokaan hienosti.

Käynti vahvisti aikaisempaa fiilistäni siitä, että Dabbal on jo nyt yksi kaupungin kovimpia ravintoloita. Poiketkaa hyvät ihmiset, vaikka kavahtaisitte poronkäristystä. Täällä on perinteisten Lapin-herkkujen lisäksi todella rohkeita vetoja, ja keittiö osaa asiansa.

Hella ja Huone: Varmaa osaamista ja uusia tuulia

Lopuksi pääsinkin kotitalolle, nimittäin Hellaan ja Huoneeseen, joka on siis samakssa talossa, jossa asun. Itse isäntä Arto Rastas otti meidät vastaan. Ennen illallista hän kertoi ravintolan uusista tuulista. Heinäkuussa Hella ja Huone muuttuu pop up -hävikkiravintola Alphaksi. Pop upia pidetään kesän ajan, minkä jälkeen salia remontoidaan ja ravintolan konseptia muutetaan.

Huhut Hellan ja Huoneen lopettamisesta ovat siis vääriä, mutta muutoksia on tulossa. Rastas oli vielä salaperäinen uudesta konseptista, mutta lupasi sen olevan vielä kovempi kuin nykyinen. Ravintolaan suunnitellaan esimerkiksi omaa vesiviljelysysteemiä, jossa kalat tuottavat lannoitetta.

Kova oli Hellan Riesling-viikkojen aloituskin. Maistelimme ensin kuivatusta broilerinsydämestä tehtyjä sipsejä. Söin samantyylisiä snäksejä pari kuukautta sitten, kun ravintola tarjosi minulle olutmenun. Tuolloin lastut olivat aika mietoja, mutta nyt makua oli enemmän. Muistaakseni näiden sormiruokien mausteena oli valkosipulia.

Varsinaisena alkuruokana tarjoiltiin siikaa, pikkelöityä raparperia, raparperilientä, ranskankermaa, fenkolinsiemeniä ja fenkolia. Viininä oli puolikuiva J. Bäumer Organic Riesling. Viinin maussa oli vihreää omenaa ja hieman limeä. Annos oli Dabbalin alkupalan ohella illan happamin – hienoa! Viini ja ruoka sopivat hyvin yhteen. Kala ja annoksen kaikki komponentit oli kypsennetty täydellisesti, ja paahdetut siemenet olivat mukavan rapeita. Annos oli kaunis hopeanroosa. Olisin kaivannut vain ripausta suolaista tai makeaa tuomaan pientä kontrastia happamuuteen.

Hella ja Huone arvostelu Riesling uusi ravintola
Hella ja Huone hävikkiravintola Alpha uusi ravintola

Pääruoaksi oli glaseerattua karitsanniskaa. Lisukkeena oli suosikkiani punajuurta pyreenä, liemenä, kuivattuna ja paahdettuna. Lisukkeeksi saimme illan parasta leipää. Mallasleipä oli ihanan makea ja tuore, voi reilun suolaista. Olisin voinut syödä pehmeää lihaa vaikka vähän enemmänkin, vaikka oli maistellut jo toistakymmentä annosta.

Viininä oli Meyer-Näkel ”S” Spätburgunder, joka oli kierroksemme Späteistä suosikkini. Viini oli Spätburgunderiksi yllättävän vahva ja kirsikkainen ja pärjäsi hyvin tummalle lihalle. Sommelier Humberto Pulido Garcés kertoi viinin lasihinnaksi 12 euroa. Hellaan voi siis poiketa vaikka vain viinilasilliselle nyt Riesling- ja Spätburgunderviikoilla. Tämä Spät oli niin hyvä ja lasihinta niin kohtuullinen, että suosittelen.

Väliruoaksi ei tarjottu perinteistä sorbettia tai juustoa, vaan suolaisenmakea kurpitsakakku. Annos jakoi mielipiteet. Minä olin myyty, Kipparin Morsian -Minka ei niinkään syttynyt. Joka tapauksessa erilainen veto, me likes.


Jälkiruoaksi tarjoiltiin valkosuklaaavanukasta, raparperisorbettia, raparperivaahtoa ja paahdettua valkosuklaakristallia. Annoksen juju oli korianteri, joka maustoi ruokaa hennosti, mutta tunnistettavasti. Enpä olisi keksinyt tällaista yhdistelmää itse. Annoksessa oli myös lastu Daimin makuista suklaata. Mmmmm.

Sain kierroksesta tänä vuonna enemmän irti kuin viime kerralla. Aikaa oli enemmän, saimme keskittyä ruokiin ja viineihin, ja ehdin jopa kirjoittaa muistiinpanoja. Kohokohtina mieleeni jäivät Näsinneulan Rieslingit, Tuulensuun uskomaton viinivalikoima, Henriksin alkupala ja seljankukkasorbet, Dabbalin huikean hapan parsa-annos ja ankka sekä Hellan ja Huoneen rohkea siika, hieno pääruokaviini ja kekseliäs kurpitsakakku.

Lukaiskaapa myös Sivumaun Janin, Minkan sekä Pullon hengen Katrin ja Heikin repparit muista paikoista. Katrilla ja Heikillä on taas sellaista viinitietoustykitystä, että huh! Postauksista voi päätellä, että vaikka kaikkien maut hieman vaihtelivatkin, porukka oli kokonaisuuteen todella tyytyväinen. Kiitokset Saksan viinitiedotukselle ravintolakesän korkanneesta illasta.

Nyt sitten vain rafloja kiertämään. Jos et osaa valita yhtä paikkaa, tee oma kierroksesi. Nauti yhdessä paikassa pari alkupalaa, toisessa pääruoka ja lähde kolmanteen jälkkärille.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*