Joulutunnelmia ja hävyttömän maukas omenahillotorttu

Mausteiden ja kirpeän havun tuoksu, kynttilät, takkatuli, sauna ja painonsa alla notkuva herkkupöytä. En kaipaa jouluna yletöntä tavarahulabaloota, vaan yksinkertaisia asioita. Hyviä tuoksuja, himmennettyjä valoja, rauhoittumista ja RUOKAA. Thank god, kaikkea tätä ja etenkin jälkimmäistä piisaa anoppilassamme, jonne vetäydymme viettämään joulua koiralauman keskelle.

Kotikeittiössä tulee kokeiltua yhtä jos toista eksoottista, joten jouluna on kiva syödä ihan tavallisia, suomalaisia jouluruokia. Mielestäni laatikot, kalat, piparit ja tortut ovat tosi maukkaita, kun ne vain valmistaa huolella ja käyttää hyviä raaka-aineita. Ja mikäs nykyihmiselle on sen eksoottisempaa kuin leivinuunissa imelletty perunalaatikko. Tässä hiukan aaton makutunnelmia.

Piparkakkutalon asukkien perusteella ei liene vaikea päätellä, mikä on perheen suosikkikoirarotu…

Eräs perheemme miespuolinen jäsen haluaa leipoa joka vuosi karjupipareita. Eräs yksityiskohta on näissä pipareissa erityisen tärkeä, ja se jaksaa huvittaa (ainakin häntä) yhtä paljon vuodesta toiseen.

En ole tainnut syödä enää vuosiin joulukinkkua enkä ole sitä kaivannutkaan. Suvussamme on metsästäjiä, ja saamme pakastimen täydeltä todella hyvää, vapaana jolkotellutta peuraa. Kun on päässyt peuran sisäfileen makuun, ei nauta maistu enää oikein miltään, saati sitten sianliha. En muutenkaan kauheasti välitä sianlihasta. Se on omaan makuuni turhan höttöä ja rasvaista. Ainoastaan kesällä tulee syötyä sikaa, koska taitavan kokin käsissä siitä syntyy maukkaita grilliherkkuja. Mutta kinkku ei siis ole meidän joulupöydässämme mikään must-juttu. Tänä vuonna sianhimon tyydytti pala ulkofilettä, jota haudutettiin tuntikaupalla mureaksi. Lihaliemestä, omenamehusta, yrteistä ja smetanasta tehtiin lihalle kastike. Soosi tosin jäi hiukan kokkareiseksi, koska unohdimme kokonaan smetanan, ja se sekoitettiin kastikkeeseen vasta hetki ennen tarjoilua. Maku onneksi peittosi ulkonäön; kastike oli todella mehevää, voimakasta ja maukasta.

Joulupöydästämme löytyi tänä vuonna ruotsalaiseen tyyliin janssoninkiusausta ja lihapullia. Nämä pullat olivat aika tuhteja jöötejä, sillä ne tehtiin peurasta.

Runsaassa pöydässämme oli kuitenkin aika vähän lihaa. Itse tehtyjen laatikoiden lisäksi jouluna maistuvat erilaiset kalat ja tuhdit salaatit. Alkupalapöydästä löytyi esimerkiksi itse tehtyä peruna-, italian- ja sienisalaattia, rosollia, glögi-, valkosipuli-, sinappi- ja lasimestarinsilliä, katkarapu-mätisalaattia ja tillisilakkaa, maksapasteijaa, vihersalaattia ja herneitä sekä erilaisia tummia leipiä ja maustettuja levitteitä.

Tarkoituksemme oli syödä vielä väliruokana juustoja ennen makeaa jälkkäriä. Hankimme Kauppahallin Juustosopesta sen seitsemää erilaista juustoa. Pyysimme myyjää valitsemaan erityisesti kotimaisia ja lähitilojen juustoja. Tarjottimelta löytyi esimerkiksi Ahlmanin kytösavu-Gabrielia ja Selinin sinihomejuustoa sekä Mouhijärven juustolan herkkuja. Suomalaiset juustolat ovat kehittyneet harppauksella. Niiden tuotteita ei todellakaan tarvitse hävetä perinteisten juustomaiden tarjonnan rinnalla. Vain voimakkaimmat juustot ostimme ulkomaalaisina; sveitsiläisen sternenkäsen sekä hollantilaisen, suolakiteitä raksuvan vintage-goudan. Kahden tunnin syöminkien jälkeen olimme kuitenkin niin ähkyssä, että juustot jäivät maistelematta. Niiden ja madeiraviinin vuoro on vasta tänä iltana.

Myös paketeista paljastui maukkaita lahjoja. Mielenkiintoisin oli saamani raakasuklaasetti, josta löytyvät kaikki raakasuklaan valmistusaineet ja muotit. Suklaakokkailusta on luvassa oma raporttinsa. Kahdella perheenjäsenellämme on myös vuosia jatkunut, leikkimielinen kisa siitä, kumpi onnistuu löytämään toiselle lahjaksi överimmän suklaasydämen. Viime vuonna he lupasivat, että kilpavarustelu loppuu, mutta eivät kuitenkaan malttaneet lopettaa tätä Ruusujen sotaa. Sydämien taustalla nöpöttää vaatimattomasti saamani rasia käsin tehtyjä uniikkisuklaita. En ole vielä hennonnut avata ylellistä boxia.

Lopuksi vielä makea leivonnaisresepti. Tein joulupöytään jälkiruoaksi omenahillotortun. Tämä voittaa tavallisen omenapiirakan mielestäni kirkkaasti. En oikein välitä piirakoista, joiden päälle omenat vain asetellaan siivuina, jotka kuivuvat nopeasti mauttomiksi uunissa. Kaupan valmis voitaikina on usein paljon mehevämpi pohja kuin itse tehty sokeri- tai murupohja. Pakastettaikina on niin hyvää, etten jaksa koskaan vääntää voitaikinaa itse.

Pohja:

400 grammaa valmista voitaikinaa

Hillo:

4 suurehkoa, makeaa ja jauhoista omenaa
2,5 desilitraa omenamehua
3 desilitraa vettä
2 desilitraa tummaa sokeria
2 – 3 ruokalusikallista sitruunamehua
pieni loraus vaaleaa rommia (Bacardi käy hyvin)
2 kanelitankoa
1 teelusikallinen neilikkaa
2 teelusikallista agar-agar hyytelöjauhetta tai hillosokeria

Kiilteeseen:

2 desilitraa omenamehua
2 – 3 liivatelehteä

Tarjoiluun:

vispautuvaa vaniljavaahtoa
reilusti hienoksi jauhettua kardemummaa vaahdon mausteeksi

Kuori omenat ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki hillokkeeseen tulevat nesteet ja mausteet omenoiden kanssa kattilaan, mutta älä lisää vielä agar-agaria/hillosokeria. Keittele seosta, kunnes omenat ovat pehmenneet soseeksi. Muista sekoitella seosta vähän väliä ja muussaa omenakuutioita pienemmiksi. Sekoita hyytelöimisaine lopuksi joukkoon ja keittele vielä, kunnes seos on tarpeeksi sosemaista piirakan päälle. Anna hillokkeen jäähtyä.

Öljyä isohko piirakkavuoka ja levitä pehmennyt taikina vuokaan erittäin ohueksi pohjaksi. Esipaista taikinaa uunin alatasolla 200 asteessa, kunnes taikinan pinta ei ole enää pehmeä. Jos taikinaa ei esipaista, se ei kypsy kunnolla hillokkeen alla. Kaada hilloke taikinan päälle ja laita piirakka uuniin. Kypsyttele alatasolla 200 asteessa, kunnes hilloke on vetäytynyt tarpeeksi (se ei saa kuitenkaan kuivua tai palaa) ja voitaikina on saanut kullankeltaisen värin.

Anna tortun jäähtyä kunnolla ennen kiillon tekoa. Liota liivatteet pehmeiksi vedessä, lämmitä mehu kattilassa ja lisää liivatelehdet joukkoon. Varo, ettei seos kiehu. Jäähdytä pari minuuttia. Kaada kiilto ohuena nauhana tasaisesti tortun päälle. Anna vetäytyä rauhassa, mielellään jääkaapissa yön yli. Nautiskele kardemummalla maustetun vaniljavaahdon, kahvin ja makean jälkiruokaviinin tai konjakin kanssa.

Rauhallista ja maukasta joulua kaikille! Älkää ottako paineita jumppaohjaajien ja naistenlehtien kinkkudieeteistä ja joulukilohöpötyksestä. Ihminen ei liho parissa päivässä, vaikka vetäisi ruokaa aamusta iltaan. Kilot ovat yleensä turvotusta, josta pääsee eroon juomalla runsaasti vettä, liikkumalla ja palaamalla ihan tavalliseen kotiruokaan parin päivän mässäilyn jälkeen. Kaalikeitto on arsesta, unohda mokoma!

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*