Jonkin aikaa sitten luimme miehen kanssa jostain lehdestä hauskan vinkin. Maitohorsmaa eli tuttua rentunruusua voi syödä, ja maku on kovin samanlainen kuin parsassa. Pakkohan sitä oli testata. Maitohorsma on niin tuttu kasvi, että tyhmempikin kaupunkilainen tunnistaa tämän villiyrtin eikä myrkytä itseään vahingossa. Päätinkin jakaa kaupunkilaisvinkkejä villiyrttien käyttöön. Näin käytät maitohorsmaa parsan tapaan ja osaat valita maukkaimmat horsmat.
Mitä ruokaa maitohorsmasta?
Kuten parsankin, myös maitohorsman kausi on lyhyt. Syötäväksi kelpaavat nuoret versot. Horsmissamme oli jo pari kitkerää vartta, vaikka mies oli raakannut anoppilan pellolta tarkasti vain nuorimpia varsia. Mitä vanhempi ja suurempi maitohorsma, sitä puumaisempi varsi on ja sitä happamammalta se maistuu.
Maitohorsmaa voi käyttää samaan tapaan kuin parsaa. Sitä voi paahtaa tai höyryttää lisukkeeksi, lisätä salaattiin tai wokkiin.
Maitohorsman valmistaminen
Kokeilimme maitohorsman kypsentämistä sekä uunissa että pannulla. Molemmat valmistustavat sopivat varsille, koostumus ja maku vain olivat hieman erilaiset.
Ylemmässä kuvassa lautasella olevat horsmanversot on kypsennetty uunissa suolan ja oliiviöljyn kera. Varren päässä olevat tupsut kuivuivat uunissa hauskan ronksuviksi. Pidin kovasti suutuntumasta.
Tuossa alla lihavuoassa olevat maitohorsmat on taas kypsennetty pannulla voissa. Vielä hieman pintasuolaa päälle. Söimme horsman kanssa italiaistyylisesti tarjoiltua peuranfilettä. Siis ensin lihaan väriä pannulla, liha ja paistinpannuun irronnut liemi vuokaan, kypsennys roseeksi uunissa, pintaan suolaa, pippuria ja voimakasta juustoa, ei muuta.
Pannulla kypsennettyjen versojen tupsut jäivät pehmeiksi, ja maku oli hiukan raikkaampi ja parsamaisempi. Kumpikaan versio ei kuitenkaan ollut huono. Tässä vielä pähkinänkuoressa ohjeet siihen, miten käytät maitohorsmaa kuin parsaa:
- Poimi nuoria maitohorsmanversoja, joiden varsi ei ole vielä paksu, ja joihin ei ole kasvanut runsaasti lehtiä. Noin 10-senttiset tai hieman pidemmät versot ovat parhaita.
- Perkaa versot kuten parsa. Leikkaa juurityvestä kova pää pois. Jätä tupsupää versoon, aivan kuin parsaan jätetään nuppupää. Kuori varsi kuorimaveitsellä tai juustohöylällä.
- Jos kypsennät horsmat uunissa, pane ne uunivuokaan, lorauta päälle oliiviöljyä/nokare voita. Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia ja ropsaise pintaan suolaan.
- Jos käytät paistinpannua, kypsennä maitohorsmaa pannulla voissa/oliiviöljyssä pari minuuttia. Parsojen tapaan ohuet versot kypsyvät pannulla nopeasti. Sirottele pinnalle vielä hieman suolaa.
Aloitimme myös roseeviinikauden. Sain maahantuojalta ilmaisen näytepullon vuoden viinit -kilpailussa kunniamaininnan saanutta Pierre Sparr Crémant d`Alsacea (13,90 e).
Vaikka roseiden analysointi on kaltaiselleni viininoviisille vaikeaa, sain tästä otteen. Maussa ja tuoksussa oli selvästi vadelmaa. Minä oli löytävinäni siitä myös hieman puolukkaa. Mies oli lopulta samaa mieltä, vaikka aluksi hän sanoi, ettei erottaisi tätä sokkotestissä valkoisesta kuohuvasta. Viini vaati hiukkasen avautumista, että makumaailmasta sai kiinni, vaikka tuoksu olikin heti selkeä.
Mutta hei, se on kesä ny. Poks!
Myös maitohorsmalla on näköislaleja, joten senkin voi kyllä sekoittaa 🙂 Minun on pitänyt kokeilla horsmaa jo useampana vuotena, mutta kevät on aina harmillisen kiireistä aikaa etten ole mukamas ehtinyt raahautumaan maalle. Joku vuosi sitten kokeilin paistaa voissa voikukan nuppuja kun ovat kuulemma hyviä, mutta kokkailuni päätyivät bioon 😛
http://www.vogel.fi/terveys/villivihannes_horsma.php Luulin laittaneeni kommenttiini linkin mukaan, ei näy. Uusi kokeilu.
Kiitos linkistä Liena! Nämä näköislajikkeet olivatkin minulle ihan uusia tuttavuuksia. Jos ei nyt kuolemanvaara, niin ainakin mahanpurut voivat siis vaania. Minulla ja kavereillani oli muuten lapsena tapana syödä ihan suvereenisti kaikkia mahdollisia kasveja takapihamme pellolta. Ihme kumma kukaan ei koskaan saanut edes mahatautia, nykyään en kyllä uskaltaisi!
Pingback: Hortoilua ja sienikauden korkkaus – Elämäntapaelämä