Purppuraiset mustikkamuffinssit valkosuklaakuorrutteella

Lapsonen kyseli viime viikolla, voisimmeko leipoa. Kyllä voimme, lupasin, ja mietin, mikä olisi helppoa ja nopeaa leivottavaa, josta ei tule tällaiselle pienelle perheelle liian suurta satsia. Esimerkiksi kakkujen jämät pitää aina kiikuttaa miehen duunipaikalle, koska emme ole tarpeeksi himokkaita sokerihiiriä.

Päädyin muffinsseihin, koska niiden tekeminen on idioottihelppoa. Ei keltuaisen ja valkuaisen erottelua, ei kohottelua, ei vaivaamista ja vatkaamista. Ainoastaan helppo perustaikina, jota voi varioida eri mausteilla ja täytteillä loputtomasti. Kaikki ainekset sekaisin kulhossa, soosi vuokiin ja uuniin, that´s it.

Muistelen, että tämä mustikkamuffinssien perusohje on alun perin Eeva Kolun keittiöstä. Se eroaa monista muista resepteistä siinä, että taikinaan tulee luonnonjugurttia ja öljyä.

VINK: Muokkasin perusreseptiä, sillä halusin vähän höpsötellä lapsen kanssa. Tavallisissa mustikkamuffinsseissa mustikat lisätään taikinaan jäisinä ja ne pyöritellään ensin vehnäjauhoissa. Näin mustikat eivät värjää taikinaa. Jos haluat, että muffinssit ovat kullanruskeita, tee näin.

Mikään ei kuitenkaan ole lapsen mielestä coolimpaa kuin värikäs taikina, vieläpä violetti. Marjoista riippuen muffinssitaikinasta saa jännittävän violettia tai punaista. Tämän vuoksi sulatin marjat ennen kuin lisäsin ne taikinaan enkä pyöritellyt niitä jauhoissa. Kun muffinssit ovat tummanpurppuroita, niiden päälle levitetty vaalea koristelu, esimerkiksi kookoshiutaleet tai valkosuklaatahna, pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Mutta valitse tosiaan omaan makuusi ja fiilikseesi sopiva valmistustapa ja väri.

VINK VINK: Jos haluat, voit tehdä muffinsseihin huolettoman koristelun sulatetusta valkosuklaasta tai ripotella vaikka kookoshiutaleita leivonnaisten päälle. Suomi 100 -teema, tiätteks. Valkosuklaalla koristellut muffinssit tosin kannattaa jäähdyttää ja jähmettää jääkaapissa. Jos haluat popsia leivonnaiset heti lämpiminä, käytä kookoshiutaleita tai unohda krumeluurit ja anna mennä.

VINK VINK VINK: Ennen valkosuklaakastikkeen ohjetta pari varoituksen sanaa kokemuksen syvällä ja sapekkaalla rintaäänellä. Suklaakuorrutteiden tekeminen on ehkä veemäisintä leivontapuuhaa, jonka tiedän. Tämä ei nyt ole varmaan kauhean hyvä introduction tähän omaan reseptiini ja saa teitä pomppimaan innosta. Siitä huolimatta haluan varoitella parista mokasta, etten tee niitä itse enää koskaan eikä kukaan toinen tekisi vahingossa samaa.

Ensinnäkin, unohda kaikki ohjeet, joissa leivonnaisen valkosuklaakuorrute tehdään suklaasta ja voista. Käytän aina suklaata sulattaessani vesihaudetta tai todella alhaista lämpötilaa. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta suklaa- ja voisulan yhdistelmä juoksettuu AINA. Ei ole tietoakaan helposti levittyvästä, sopivan tahmeasta kastikkeesta. Lopputulos on purukumipalloa muistuttava möntti, josta neste heruu erilleen.

Toiseksi, älä sulata valkosuklaata mikrossa. Esimerkiksi tämä Kinuskikissan muuten toimiva suklaakuorrutteen ohje ei vörki valkosuklaan kanssa. Ohjeessa neuvotaan sulattamaan suklaa mikrossa välillä mikron luukkua availlen ja suklaata sekoitellen.

Testasin tätä ohjetta kerran, ja vaikka sulatin suklaata pikkuhiljaa noin 20 sekuntia kerrallaan ja sekoittelin välissä, suklaalle tapahtui jotain kummallista. Se paloi tai sokeri kiteytyi jotenkin. Operaation jälkeen suklaa oli nimittäin täynnä pientä murua ja minun piti tarkistaa, olinko ostanut vahingossa jotain keksimurusuklaata – en ollut. Tuon ohjeen kerman ja suklaan suhdeluku on hyvä (mitä vähemmän suklaassa on kaakaomassaa eli mitä vaaleampaa se on, sitä vähemmän tarvitaan kermaa), mutta suklaa kannattaa sulattaa hitaasti ja miedolla lämmöllä kattilassa, ei mikrossa.

Äläkä hätäänny, vaikka valkosuklaakuorrute jäisi hieman valuvaksi. Valkosuklaa jähmettyy aina huonommin kuin tumma.

Marjaisia leivonnaisherkkuja:

Mustikan ja valkosuklaan yhdistelmä on yksi, johon palaan aina uudelleen, jälkiruoassa kuin jälkiruoassa. Tämä mustikka-valkosuklaapiirakka on helppo, ja reilu valkosuklaatäyte pehmentää ihanasti etenkin pakastemustikoiden kirpeyttä. Myös loppukesän mehevät mektariinit ja persikat sopivat yhteen raikkaan mustikan kanssa. Mustikka-nektariinipiirakka kruunautuu, kun lorautat päälle ohuena nauhana hunajaa ja paaaksua vaniljakastiketta. Slurps.

Pakko vielä sanoa, että katsokaapas tuota kuvien valaistusta, joka on hieman kylmän purppuraan vivahtava. En käyttänyt mitään suodattimia, vaan onnistuin moukan tuurilla räpläämään kameraa niin, että kuviin tuli violettiin vivahtava valaistus, joka mätsää muffinsseihin.

Joskus sitä onnistuu vahingossa ja mokaa juuri silloin, kun yrittää hampaat irvessä. Minulle käy aina niin. Yliopistoonkaan en päässyt, kun luin tosissani, mutta ovet aukesivat heti, kun menin pääsykokeeseen laskuhumalan ja darran sekaisessa olotilassa.