(*Tampereen Työväen Teatteri tarjosi päivän majoituksineen, ruokineen ja ohjelmineen. Kuvat näytelmästä TTT/Kari Sunnari) Tuntuu uskomattomalta, että vasta sata vuotta sisällissodan jälkeen Suomi alkaa olla kypsä aiheesta puhumiseen. Tosin se, mitä termiä vuoden 2018 tapahtumista käytetään, jakaa varmasti edelleen mielipiteet. On niitä, jotka haluavat puhua vapaussodasta, punakapinasta tai veljessodasta. Varsinkin Pirkanmaalla […]
(*Sain ilmaisen lehdistölipun. Kaikki kuvat: Pyynikin kesäteatteri/Leea Klemelä) Käyn joka vuosi ainakin yhdessä kesäteatterinäytöksessä. En kuitenkaan odota esityksiltä kovin vavisuttavaa teatterillista sisältöä, vaan enemmänkin hupia tai retroilua. Edellistä tarvetta tyydytän Tampereen Komediateatterissa, jonka farssit tekevät ovienpaukuttelusta parhaimmillaan taidetta. Pisimmälle pauke vietiin pari vuotta sitten Lainahöyhenissä. Sitä rytmiikkaa ja täydellisiä ajoituksia […]
(* Sain ilmaisen lehdistölipun) Olen hypettänyt Tampereen Työväen Teatterin Viita 1949 -näytelmää jo pari kertaa ennakkoon. Kun kuulin, että Työvis juhlistaa Viidan 100-vuotissyntymäpäivää näytelmällä, ensimmäinen reaktioni oli jee, sillä Viidan verbaliikka on täysin omaa luokkaansa. Toivoin, että hänestä kerrottaisiin tarina, jossa käsiteltäisiin muutakin kuin Viidan mielenterveysongelmia. Kun viime kevään Työviksen […]
Teatteriminäni on aktivoitunut aivan liian pitkän tauon jälkeen. En ole tainnut puhua siitä täällä aikaisemmin, mutta minulla oli teini-ikään asti vakava haave tulla näyttelijäksi (tosin halusin olla myös taidemaalari, kirjailija, sarjakuvapiirtäjä, kirurgi ja seksikäs agentti). Se oli hassua, sillä olin lapsena ja nuorena kamalan ujo, mutta näyttelemisestä pidin. Minulla oli […]