Vierailevien tähtien reseptit jatkuvat! Viimeksi esittelin Mari-tädin maagisen marinadin, joka tuo taikaa ruokaan kuin ruokaan. Nyt vuorossa on puolisoni Villen sopivasti tulinen paholaisenhillo. Siinä on kunnolla makua, mutta hillo ei ole niin ärhäkkää, että arempi ruokailija ei uskaltaisi sitä maistaa.
Paholaisenhillo sopii kaikkeen
Paholaisenhillo on helppo tehdä itse. Hienointa on tietenkin keitellä hillo tuoreista kesätomaateista, mutta onnistut vallan hyvin myös tomaattimurskalla tai tölkkitomaateilla. Suosin niitä talvella, koska kotimaisten tomaattien laatu on nyt niin heikko, eikä valinta ole kovin ekologinen.
Paholaisenhillon perusainekset ovat tomaatti, paprika, sipuli ja chili. Vahvat maut pyöristetään runsaalla sokerilla ja viimeistellään yrteillä.
Kun me teemme paholaisenhilloa, todellakin teemme sitä. Nyt tuli keitettyä peräti neljän litran satsi, ja yksi iso purkillinen on koluttu lähes loppuun. Herra, jonka nimeä hillo kantaa, tykkää lisätä sitä oikeastaan ihan kaikkeen. Noh, laittoihan se Nykäsen Mattikin kuulemma ketsuppia kaurapuuroon. 😀 Oma suosikkini on paholaisenhillolla maustettu pikapasta, jonka päälle ripotellaan fetaa ja tilkka sitruunamehua.
Paholaisenhillo sopii myös jouluruokien tuunaukseen. Sitä voi maistella juuston ja keksien kanssa. Paholaisenhillo sopii kinkun mausteeksi ja salaatinkastikkeeksi, ja pieniin lasipurkkeihin pakattu hillo on myös kiva joululahja.
VINK: Voit jättää paprikan pois ja tehdä hillon pelkästä tomaatista.
VINK VINK: Jos olet epävarma tulisuuden asteesta, lisää ensin puolikas tai yksi chili. Maistele hilloa keittämisen aikana ja lisäile chiliä tarpeen mukaan. On varminta maustaa hillo usealla hieman miedommalla kuin yhdellä supertulisella chilillä. Tulisuutta voi aina lisätä, mutta sen laimentaminen on vaikeampaa.
VINK VINK VINK: Lasipurkit kannattaa steriloida, jotta hillo säilyy hyvin. Kuumenna lasipurkkeja 125-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kiehauta tiivisteet, kannet ja korkit.
Villen sopivasti mausteinen paholaisenhillo
1 – 2 isoa tai noin 4 pientä purkillista
- 500 grammaa tomaattimurskaa
- 1 punainen paprika
- 2 keltasipulia
- 4 valkosipulinkynttä
- 1 – 3 miedohkoa chiliä
- 1,5 teelusikallista suolaa
- 0,5 teelusikallista mustapippuria
- 1,5 teelusikallista kuivattua basilikaa
- 2 ruokalusikallista punaviinietikkaa
- 3 desiä hillosokeria
- 1 desi tavallista sokeria
- Kuori ja silppua kelta- ja valkosipuli. Poista paprikasta siemenet ja malto ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Silppua chili.
- Laita sipuli, paprika, chili ja tomaattimurska kattilaan. Huuhtaise tomaattimurskatölkki ja kaada myös vesi joukkoon.
- Keitä seosta miedolla lämmöllä puoli tuntia ja sekoita välillä. Kun seos on saostunut, lisää joukkoon sokeri ja hillosokeri. Kiehauta vielä nopeasti ja nosta kattila pois liedeltä. Jos haluat hillosta tasaista, voit soseuttaa sen sauvasekoittimella.
- Annostele hillo steriloituihin lasipurkkeihin. Laita purkit jääkaappiin, kun hillo on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.
- Kun avaat purkin ensimmäistä kertaa, sekoita hilloa kevyesti, jotta rakenteesta tulee miellyttävän irtonainen ja pehmeä. Hillo säilyy jääkaapissa avaamattomassa steriloidussa purkissa puolesta vuodesta vuoteen.
Ytyä marinadeista ja dipeistä
Toinen suosittu marinadiohjeeni on klassisista klassisin 1-2-3-kastike, johon tulee sokeria, vettä ja etikkaa. Kun haltsaat 1-2-3-kastikkeen, et enää koskaan jää pulaan, kun pitäisi keksiä nopeasti jotain twistiä lisukekasviksiin.
Tällä kastikkeella voit pikamarinoida mitkä tahansa kasvikset ja pyöräytät nopean coleslawin. Voit tarjoilla kaalisalaatin kirkkaana tai lisätä joukkoon majoneesia, kermaviiliä tai luonnonjugurttia. Teemme ”yks kaks kolmosta” aina, kun kotiruoka tuntuu jotenkin tylsältä. Kun rehut hölskyttelee marinadissa, ateriasta tulee viimeistellympi ja se saa säväyksen hapokkuutta ja makeutta.
Ja kun kastikkeiden makuun päästiin, testaapas tämä itse tehty sweet and sour -dippi. Vegaaninen dippi on todella kaunis, kun koristelet sen sweet and sour -spiraalilla. Sipsit kannattaa upottaa dippiin spiraalin läpi, niin saat kunnon kimaran eri makuja.
Nykänen ei käyttänyt ketsuppia mausteena vaan se oli hänen lisäravinteensa kaurapuuron lisäksi – ja siinäpä se koko ruokaympyrä sitten olikin.
Hän siis ei tarvinnut 30 erilaista ravinnepurkkia kuten nykyurheilijat.
😀