Tuomiokirkonkadulle hiljattain avattu Pyymäen leipomon kahvila Oma on jo nyt saavuttanut melkoisen suosion. Siitä huolimatta, että kahvilan sijainti ei ole paras mahdollinen, vaikka se onkin ihan Hämeenkadun risteyksessä. Mutta katsokaapa tätä kuvaa. Kuinka moni nopeasti ohi viipottavat tajuaa, että tämä talonrötiskö kätkee sisäänsä ison, kauniin ja viihtyisän kahvilan?
Elementtiboksista löytyy isohko terassi, joka voidaan ymmärtääkseni muuttaa kylmällä säällä katetuksi. Myös kahvilan salin puolella on mukavasti tilaa. Salin sisustus on mielestäni onnistunut yhdistelmä vaaleaa, modernia tyyliä ja maalaisranskalaisuutta. Lounge-henkinen taustamusiikki ei jää piinaamaan korvamatona, vaan rauhoittaa ja on kirjaimellisesti taustamusiikkia. Vauvojen kanssa liikkuville tiedoksi, että sisätiloihin ja terassille pääsee cityvaunuilla ihan kätevästi pienen kikkailun jälkeen. Lastenhoitotiloja täällä ei ole, mutta wc:t ovat sen verran isoja, että vaipanvaihto ja pukeminen onnistuu.
Pyymäen valikoimassa on runsaasti makeita ja suolaisia leivonnaisia, kakkuja, leipiä ja sämpylöitä sekä lounasaikaan keittoa (5,90 e) ja salaattia (8,90 e). Kahvila eroaa monista kilpailijoistaan siinä, että Pyymäellä on anniskeluoikeudet. Mikään kaljoitteluterassi tämä ei kuitenkaan ole, vaan paikka, jossa voi nautiskella seurueen kesken pullollisen kuohuvaa leivosten kyytipoikana. Eräs Pyymäki-faniksi tunnustautunut asiakas kertoi, että täältä saa myös konjakin kahvin lämmikkeeksi. Tämä on mielestäni mukava käytäntö, joka olisi tervetullut useampaankin paikkaan. Inhoan suomalaista, mustavalkoista alkoholikulttuuria. Eli toisessa päässä jeesustellaan viinan kiroista, ja toisessa päässä ollaan räkä poskella aina ja kaikkialla.
Olen testannut Pyymäellä nyt suolaiset ja makeat leivonnaiset, mukaan ostettavat leivät, kahvin ja salaattilounaan. Savulohisalaatti oli ihan hyvä. Ei missään nimessä kehno, mutta ei huippukaan. Tavanomaisen vihersalaattipohjan päällä oli hyvä annos savulohta, kananmuna, hieman sipulia ja tomaattia, raikas kermaviilikastike ja tilliä. Salaattiin kuuluu myös leipäpöytä, vesi ja iso jälkiruokakahvi. Leipäpöydässä oli runsaasti valinnanvaraa. Ihastuin paperinohueen, hieman näkkileipää muistuttavaan leipään. Ja leivän kyytipojaksi oli oikeaa, suolaista voita. Lounaaseen kuuluva pannukahvi yllätti tuoreudellaan ja tummalla paahdollaan. Jälkiruokakahvia saa kaiken lisäksi reilun mukillisen.
Edellisellä kerralla olimme liikkeellä kaveriporukalla. Pari meistä otti lohivoileivät, itse otin elämäni ainoan Kreikan-loman ihastuksen, kylmän frapen suklaakastikkeella. Frappe on siitä mukava kahvijuoma, että se ei ole äitelä, vaan aika raikas. Pohjalla oli reilu kerros suklaakastiketta, joka ei ollut halvinta ja makeinta euroshopperia, vaan yllättävän tummaa ja kaakaoista. En kerjännyt maistiaisia kavereiden leivistä. Omaan silmääni näytti siltä, että piehenkön leivän päällä oli aika reilusti lohta, mutta vihreät olivat jo hieman nuupahtaneita.
Positiivisena yksityiskohtana jäi mieleeni pöytiintarjoilu. Asiakkaiden ei myöskään tarvitse kuskata likaisia astioitaan kärryyn. Henkilökuntaa on hieman enemmän kuin tämän kokoisissa paikoissa yleensä, ja se näkyy palvelussa. Palvelu on huomioivampaa kuin monissa kahviloissa ja ravintoloissa, joissa työntekijät ovat vain jonkinlaisia kassakoneen jatkeita.
Pyymäeltä on tullut napattua mukaan pari kertaa leipää, sämpylöitä ja leivoksia. Kaurasämpylät ja vaalea leipä olivat hyvää pienleipomolaatua. Tuttuni suositteli Pyymäen Budapest-leivosta. Marjoja ja pähkinämarenkia sisältävä leivonnainen näyttää melko vaatimattomalta kääretortun palalta, mutta maku oli mielestäni aivan ihana. Testikaveri tosin oli sitä mieltä, että näin makea pommi voisi olla vähän pienempikin. Minä taas olisin vedellyt kevyesti kaksikin palaa, koska punaiset marjat raikastivat marenkia juuri sopivasti. Älkää antako ulkonäön hämätä, testatkaa!
Mansikkaleivos oli todella perinteinen, ei mitenkään yllättävä, mutta toimiva juuri tutun turvallisuutensa vuoksi. Budapestin lisäksi toinen suosikkini oli kuppikakun ja struudelin välimuotoa muistuttava omenaleivos. Pohjassa oli mukavasti voitaikinan sitkoa, ja koristeena runsaasti aitoa kermaa.
Pyymäen kahvila on aloittanut hienosti. Yrittäjä ei mahda mitään talon ulkonäölle, vaan on saanut miljööstä viihtyisän karuista puitteista huolimatta. Kahvilan palvelu on keskitason yläpuolella, ja ainakin leivonnaisten hinta-laatusuhde on kohdillaan. Lounaaseen kaipaisin lisää rohkeutta. Lounaslistan keitot ovat tavanomaisia ja aika tylsiä, vaikka maku olisikin kohdillaan. Myös salaatin viherpohjaan voisi satsata enemmän.
Pöytiintarjoilu, viinivalikoima, kaunis sisustus ja tasainen laatu tekevät uudesta kahvilasta jo nyt yhden keskustan viihtyisimmistä. Pyymäki on malliesimerkki vanhanajan kahvisalongin ja Jenkeistä rantautuneen, rennomman tyylin onnistuneesta yhdistelmästä. Sori Siilinkari, tästä taisi jo nyt tulla SE tamperelaiskahvila.
Tuomio: 4 tähteä
Hei, kiitos taas kivoista ravintola/kahvila-arvosteluista, täytyy itsekin testata Pyymäen kahvila. Oletko jo käynyt kokeilemassa Hämeenpuistossa olevaa Don Tacoa, josta saa kuulemma aitoja meksikolaisia tacoja? 🙂
Kiitti vinkistä, tästä en ole kuullutkaan. Pitääpä suunnata tuonne vaikka viikonloppuna, jos sää suosii. Onko tämä siis ihan pysyvä paikka vai kesäksi perustettu pop up -ravintola?
Missä Hämeenpuistossa tuollainen on?
Don Taco on Hämeenpuistossa entisen RIllingin kohdalla, eli heti Hämeenkadun eteläpuolella. Tamperelaisesta bongasin artikkelin ja on pitänyt käydä testaamassa siitä lähtien : http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/238849-teekkarit-pekka-ja-julio-toivat-tacokarryt-tampereelle
Pyymäen kahvila yllätti totaalisesti kun kävelin kyseistä kadunpätkää ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Näytti todella mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta, valitettavasti en ehtinyt poikkeamaan. Nyt oli pakko googlata mikä kahvila oli kyseessä ja täältä näytti löytyvän kattava juttu.
Haa, ton Don Tacon voisi tsekata viikonloppuna, jos sää suosii ja päästään Hämeenpuistoon, siellä on jotain hippihäppeninkiä silloin.
Kävin Omassa eilen, eikä sillä ollut pöytiin tarjoilua, ellei lounasannoksen tuomista pöytään lasketa sellaiseksi. Kahvilan sivuilla mainostetaan mannermaista tunnelmaa, mutta itsepalvelu jonottamisineen ei kuulu mannermaisuuteen. Lisäksi on yllättävää saada tietää, että lounaaseen kuuluu kahvi; siitä ei kassa sen paremmin kuin salaatin pöytään tuonut henkilö sanonut sanaakaan.
Onpas kummaa. Olen käynyt tuolla nyt useamman kerran, ja aina on ollut pöytiintarjoilu. Tosin viimeksi sanoin kassalle, että voin viedä espressot itse pöytään, kun jonoa oli niin kovasti, enkä halunnut hidastaa takanani olleita parin pienen kahvikupin vuoksi. Ja minulle tosiaan mainittiin vielä tiskillä erikseen, että lounaaseen kuuluu kahvi. Olisikohan työntekijäkohtainen juttu? Tosin hyvässä kahvilassa näin ei saisi olla. Mutta omat kokemukseni Omasta ovat tosiaan tähän asti olleet todella positiivisia, koska minua jurppii Suomessa juurikin tuo itsepalvelu, ja Pyymäelle minua on päinvastoin aina palveltu. Kaikkein ärsyttävintä on maksaa raakapakasteesta, jota ei edes tarjoilla minulle, ja jonka syömisen jälkeen joudun itse korjaamaan astiani.
Vielä jatkoa. Se on kyllä totta, että yhdessäkään kahvilassa Tampereella ei ole pöytiintarjoilua alusta loppuun. Siis ravintolatyylisesti, eli teet tilauksen pöydästäsi, et tiskiltä. Toisaalta en kaipaa tätä kahviloissa, koska haluan nähdä vitriinissä olevat leivonnaiset. Kiasman kahvila tuntui jopa kömpelöltä, koska jouduin ensin kurkkimaan tiskillä, miltä smoothiet ja leivät näyttivät ja tekemään ja maksamaan tilaukseni vasta pöydästä käsin. Tykkään eniten tästä välimuodosta, eli tilaus tehdään ensin itse tiskiltä ja samalla voi tsekkailla valikoimaa, mutta tilauksen ja maksamisen jälkeen asiakkaan ei tarvitse eväänsä liikauttaa, vaan voi keskittyä nautiskeluun.
Minulle tulee heti vesi kielelle kun vaan ajattelenkin OMA-kahvilaa, siis tätä Pyymäen leipomon kahvilaa. Kaikki on ollut todella hyvää ja palvelu tosi kivaa ja ystävällistä. Suosittelen tosi lämpimästi ja monet ystävänikin ovat ihastuneet tähän kahvilaan.
Ainoa vika Pyymäen Omassa on se, että siellä on aina niin täyttä. Pari muutakin tuntuu löytäneen tämän sivukadun keitaan.