Kulttuuria ja kulinarismia Kangasalla – vinkit perheille ja aikuisten omiin hetkiin

*Kaupallinen yhteistyö Visit Kangasala

Kangasala oli minulle vuosikausia vain yksi Tampereen ympäryskunta muiden joukossa. Ihastelin kyllä vehmasta harjumaisemaa, kun ajelin Kangasalan halki, mutta siinäpä se. Kolme vuotta sitten suhteeni Kangasalaan muuttui kertaheitolla. Tein Visit Kangasalan lähiruokahankkeen kanssa yhteistyön, jossa tutustuin kangasalalaiseen ruokaa: pientiloihin ja ravintoloihin. Minulle selvisi, että täällä sijaitsee esimerkiksi yksi Suomen parhaista ravintoloista, jonne tullaan syömään Helsingistä asti.

Ruokaa, taidetta, teatteria ja luontoa

Tänä kesänä kiertelin Kangasalan ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi kulttuurikohteita. Uutta näkökulmaa visiitteihin toi se, että olimme välillä liikkeellä koko perheen kanssa.

Kangasalle on tullut taas lisää upeita paikkoja, jotka eivät häviä pätkän vertaa perinteisten kesäkaupunkien, kuten Porvoon ja Hangon tarjonnalle. Tänne vain pääsee paljon nopeammin Tampereelta, joko bussilla, autolla tai vaikka pyörällä maisemareittiä pitkin.

Satumainen Arboretum Frick

Arboretum Frick on liioittelematta yksi kauneimmista paikoista, joissa olen Suomessa käynyt. Intohimoinen harrastajapuutarhuri Erkki Frick on tehnyt 3,2 hehtaarin arboretumin omille mailleen, linnustoltaan rikkaan Ahulinjärven rantaan.

Erkki elää ja hengittää puutarhaansa, ja jos hänet sattuu bongaamaan pihalta, voi saada yksityisen opastuskierroksen, jota maustavat Erkin mahtavat tarinat. Hän on kierrellyt maailman puutarhoja ja rakastaa etenkin irlantilaista tyyliä, joka on rönsyilevä ja luonnon linjoja mukaileva, ei liian säntillinen.

Erkki kertoi tuoneensa monien kasvien siemenet reissuiltaan, moottoripyöränsä satulalaukussa. Puutarhasta löytyykin useita harvinaisuuksia, joita ei Suomessa juuri näe. Puulajeja on 250 ja pensaita noin 300. Alppiruusu- ja atsaleavalikoima on mahtava: pensaita on yli 800. Arboretumista löytyy myös harvinaisia magnoliapuita.

Siellä täällä on penkkejä, joille voi istahtaa nauttimaan maisemasta. Pensaiden lomaan on siroteltu patsaita, ja arboretumissa on myös hiljaisuuden tila, jossa voi vaikka meditoida ja kuunnella rauhallista musiikkia.

Erkki on suunnitellut puutarhan siten, että nähtävää on keväästä pitkälle syksyn ruskaan. Arboretumissa kannattaa poiketa vaikka useamman kerran, sillä se on joka kerta hieman erilainen. Oleskeluaikaa ei ole rajoitettu, ja suloisesta terassikahvila Ruusupuusta saa virvokkeita. Alueelle voi tulla viettämään pitkän päivän vaikka lintuja bongaillen. Muistaakseni täällä on nähty jopa harvinainen jalohaikara.

Kangasala Arboretum Frick
Erkki Frick kangasalan Arboretum Frick
Arboretum Frick tekemistä Kangasalla
Tekemistä Kangasalla Arboretum Frick

Ihania kakkuja korkeuksissa

Luontokävely, kulttuurielämys ja herkuttelu yhdistyvät myös Kirkkoharjun näkötornissa ja sen kahvilassa. Kirkkoharju sijaitsee näppärästi Kangasalan keskustassa, ja auton voi jättää alas harjun kupeeseen. Harjun laelle kipuaminen on melkoinen urakka, mutta se kannattaa kärsiä, sillä huipulla odottaa makoisa vaivanpalkka.

Kirkkoharjulla on ensinnäkin vuonna 1931 rakennettu funkkistyylinen näkötorni. Kirkkoharjun näkötorni on todella kiva, sillä se on ilmainen. Tässä on siis helppo ja edullinen retkikohde perheelle. Olen itse aika tarkka lippujen hintojen kanssa, kun olemme koko poppoon voimin liikkeellä, sillä sisäänpääsymaksut ovat joissakin paikoissa aika suolaisia.

Maisemista voi nauttia omien eväiden kera tai upouudessa Kirkkoharjun näkötornin kahvilassa, joka sijaitsee toisessa rakennuksessa tornin vieressä. Kävin kahvilassa jo keväällä omalla rahalla, kun mistään yhteistyöstä ei ollut tietoakaan, ja olin heti myyty. Näin hyviä leivonnaisia saa harvasta paikasta. Valikoima on pieni, mutta todella laadukas. On hyviä limppareita, Vanhan Porvoon herkullisia artesaanijäätelöitä, erikoiskahveja ja mikä tärkeintä: leivonnaiset tehdään itse.

Kesäkuussa Kangasalla vietettiin klassisen musiikin Kangasala Classic -viikkoa. Näkötornin parvekkeella musisoi kamariorkesteri, ja kahvilassa oli tarjolla samppanjamoussesta tehty teemaleivos. Kuin poutapilveä olisi haukannut. Suosittelen myös rahkamunkkeja, joissa onn hekumallisen tahmea sisus. Kannattaa ostaa saman tien useampi ja dipata jäätelöön!

Tekemistä Kangasalla Kirkkoharjun näkötorni
Tekemistä Kangasalla Kirkkoharjun näkötorni
Kangasalan kahvilat Kirkkoharjun näkötornin kahvila
Kangasalan kahvilat Kirkkoharjun näkötornin kahvila

Kesäteatteria ja kuohuviiniä järvimaisemassa

Kävin tänä kesänä myös ensimmäistä kertaa Kangasalan kesäteatterissa. Se sijaitsee auto- ja tiemuseo Mobilian vieressä Kummelinkujalla. Äläpäs nyt naura nimelle, sille on vissi syy. Jo kolmekymmentä vuotta suomalaisia naurattanut Kummeli-porukka on Kangasalta kotoisin, ja esimerkiksi Heikki Silvennoinen vaikuttaa vahvasti kaupungin kulttuurielämässä.

Katsomamme kappale oli musiikkinäytelmä Vannomatta paras, ja tässäkin on pieni Kummeli-juonne. Näytelmän on nimittäin käsikirjoittanut ja ohjannut Kummelista ja Tampereen Teatterista tuttu Heikki Vihinen. Lisäksi yhtä pääosaa esittää Jari ”Pulkkinen” Salmi. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Tangomarkkinoiden finaaliin monesti yltänyt Sari Hellsten, laulaja-juontaja Piia Koriseva, ammattikitaristi Ari Kankaanpää sekä useista teattereista tuttu näyttelijä Teemu Koskinen.

Porukan ammattitaito näkyi ja kuului. Vaikka Vannomatta paras on leppoisa kesäkomedia, siinä on todella hyvä rytmi. Näytelmä ei venähdä ylipitkäksi pappamopon polkemiseksi (kesäteatterissa on aina vanha mopo, joka yritetään usuttaa joka kohtaukseen), vaan rakenne on napakka, ja näyttelijät pelaavat hyvin yhteen. Ammattilaisten laulua oli mahtavaa kuunnella, ja tykkäsin siitä, että näytelmässä irvailtiin sekä äijä- että muijakliseille.

Kesäteatterin väliaikatarjoilut ansaitsevat erityismaininnan. Suolainen piirakka oli lämmitetty, ja mousseleivoksen sisältä paljastui jos jonkinlaista kerrosta ja hillosydäntä. Kuohuviinikin oli hyvää, kuivaa cremantia.

Kangasalan kesäteatteri sijaitsee järven rannalla. Katsomossa oli aurinkoisena iltana mukavan viileää, koska järveltä tuuli. Jos olisin tajunnut ottaa uikkarit mukaan, olisin pulahtanut iltauinnille esityksen jälkeen.

Kangasalan kesäteatterin kahvila
Kangasalan kesäteatteri Vannomatta paras
Kangasalan kesäteatterin ranta

Vanhoja autoja ja vauhtia Mobiliassa

Kävimme heinäkuussa myös samassa rannassa sijaitsevassa auto- ja tiemuseo Mobiliassa. Mobilian alueella on vantavasti nähtävää ja tekemistä, joten täällä saa lasten kanssa hyvin aikaa kulumaan. Meiltä jäi vielä puolet näkemättä, vaikka vietimme Mobiliassa kolme tuntia.

Alueen tarkka kartta löytyy täältä sivun alareunasta. Me kiersimme Mobilian päärakennuksen näyttelyn, joka valottaa suomalaisen tieverkon historiaa, ja tsekkasimme myös rallinäyttelyn. Etenkin tiehistoria ikivanhoine lumiauroineen, kaivinkoneineen ja työmaakoppeineen oli kiinnostavaa. Sai hieman perspektiiviä siihen, miten valtava urakka nykyisen infrastruktuurin rakentaminen ja huoltaminen on ollut.

Rallimuseon puolella ihastelin vanhoja, tyylikkäitä ralliautoja. Ai että, 60-luvun alussa Monacon rallissa suomalaiskuskit poseerasivat lehdistölle hyvin leikatuissa pikkutakeissa James Bond -tyyliin. Harrastajakuvaajana kiinnostuin myös rallikuvauksesta. Vielä parikymmentä vuotta sitten se on ollut todella vaikeaa, koska digikameroita ei ollut. Suljinaika, valotus ja tarkennus on pitänyt osata säätää just eikä melkein. Jokaisen kuvan ohi kiitävistä autoista piti onnistua, koska filmiltä epäonnistuneita otoksia ei tuosta vain tuhottu.

Museokierroksen jälkeen vietimme vielä pari tuntia aikaa Mobilian pihassa. Siellä on liikennemuseo, jossa pääsee hurjastelemaan polkuautoilla. Pihassa on myös iso leikkipuisto, hyväkuntoinen hiekkalaatikko leluineen ja uimaranta. Uiminen veti tällä kertaa pisimmän korren, ja polskimme pitkään turvallisen matalassa, hiekkapohjaisessa rannassa.

Tekemistä Kangasalla lasten kanssa automuseo Mobilia
Tekemistä Kangasalla lasten kanssa automuseo Mobilia
Tekemistä Kangasalla lasten kanssa Mobilian liikennepuisto
Tekemistä Kangasalla lasten kanssa Mobilian uimaranta

Taidetta ja terassiherkkuja Kangasala-talossa

Kangasala-talo on arkkitehtuuriltaan upea kulttuuritalo, jossa on muun muassa leffateatteri, konserttisali ja Kimmo Pyykkö -taidemuseo. Olen kiertänyt museoita aika paljon, ja voin sanoa, että Kimmo Pyykön näyttelyt eivät häviä suurten kaupunkien tarjonnalle.

Taidemuseossa on syyskuun loppuun asti esillä yhden suosikkitaiteilijani, Reidar Särestöniemen näyttely. Särestöniemi tuli tunnetuksi suurista ja värikylläisistä, pohjoisen luontoa ja myyttejä kuvaavista teoksistaan, joita isot herrat kahmivat takkahuoneidensa seinille 60- ja 70-luvuilla. Kimmo Pyykkö -taidemuseossa on esillä tätä tyypillisintä Särestöniemeä, mutta myös hänen uransa alkuvaiheen kokeilevampia töitä, joita näkee harvoin. Valokuvia Särestöniemen maalauksista ei saa normaalisti levittää sosiaalisessa mediassa, mutta sain jakamiseen museosta poikkeusluvan, joten alla hieman makupaloja.

En yleensä pidä audio-opastuksista, koska kuulokkeet tuntuvat hankalilta. Tämä näyttely oli kuitenkin poikkeus. Aulasta sai ottaa pientä kännykkää muistuttavan kaukosäätimen. Kun säätimellä osoitti teoksen vieressä seinässä olevaa mokkulaa, simsalabim, selostus alkoi kuulua kaukosäätimestä! Ei kun kapula korvalle. Suosittelen ehdottomasti, sillä audio-opastuksella näyttelystä sai paljon enemmän irti kuin vain katselemalla.

Kannattaa katsella myös näyttelysalissa pyörivät Särestöniemi-dokumentit. Toinen niistä löytyy Yle Areenasta, joten Särestöniemen taiteen ja persoonan pohdiskelua voi jatkaa vielä kotona. Näyttely sytytti taas hirmuisen himon päästä Kittilän Särestöniemi-museoon. Ville kävi siellä tämän näyttelyn innoittamana. On kuulemma hieno ja erikoinen paikka. Särestöniemi siis asui Raili ja Reima Pietilän suunnittelemassa, uima-altaalla varustetussa hirsiateljeessa, joka on nykyään museoitu.

Kulttuurikierroksen lomassa voi nautiskella lounasta, iltapalaa, kahvit tai viinit. Kangasala-talossa aukesi keväällä kulttuuriravintola Jalmari. Toiminta hakee vielä hieman muotoaan, sillä keittiö on tarkoitus remontoida. Tarkoituksena on kehittää Jalmaria laadukkaaksi viinibistroksi. Nyt tarjolla on pöytiin tarjoiltavaa lounasta, vaihtuva iltalista ja viikonloppuisin todella kivan näköinen croissant- ja pannaribrunssi. Jalmari vastaa myös Kangasala-talon tapahtumien väliaikatarjoiluista.

Ravintolapäällikkö Mikael Laine kertoi, että Jalmari suosii pien- ja lähituottajia. Esimerkiksi juustot tulevat Heikkilän juustolasta Pälkäneeltä, ja leivokset ovat Kangasalan Tredun ravintola-alan opiskelijoiden leipomia.

Testasimme Jalmarissa tomaattikeiton ja tonnikalasalaatin. Pidin kovasti etenkin mehevästä keitosta, jossa maistui tomaatti, ei liemikuutio. Erityistä plussaa todella hyvälle alkoholittomalle valikoimalle. Enpä olisi koskaan uskonut, että alkoholiton GT voi maistua aivan aidolle.

Reidar Särestöniemi Kangasala-talo
Reidar Särestöniemi Kimmo Pyykkö -taidemuseo
Reidar Särestöniemi Kimmo Pyykkö -taidemuseo
Kangasala-talon arkkitehtuuri
Kulttuuriravintola Jalmari Kangasala-talo

Kartanokahvila kuin postikortista

Yksi Kangasalan positiivisimmista yllätyksistä on se, että ruoan alkutuotannon lisäksi kaupungissa on kokoonsa nähden monta hyvää ruokapaikkaa.

Vehoniemen Alamajan kartanokahvila on yksi Pirkanmaan kauneimmista. Vaaleansininen kaunotar rakennettiin 1800-luvun lopulla Joutsiniemen kartanon kesäpaikaksi. Nykyään monet vaiheet nähnyttä taloa emännöi Marjut Järvinen. Järvisen vanhemmat ostivat ja kunnostivat rakennuksen 1980-luvulla, ja Järvinen asui siellä lapsena. Talon ja Järvisten perheen koko tarinan voi lukea täältä.

Nykyään Vehoniemen Alamaja toimii kahvilana ja tilausravintolana. Marjut tekee kaikki leivonnaiset itse, ja valikoimassa on useampi gluteeniton tuote. Tarjolla pyritään pitämään aina myös jotain vegaanista. Raaka-aineet Järvinen valitsee kotimaisuusperiaatteella. Myynnissä on esimerkiksi pientuottajien limuja ja Tampereen Jäätelötehtaan Ilves- ja Tappara-jäätelöä, joita ei tällä hetkellä saa muualta.

Testasimme Villen kanssa amerikkalaistyylisen, kannellisen omenapiirakan ja paksulla suklaakuorella päällystetyn kirsikkakakun. Mielettömiä. Itse tehdyn makuisia ja muhkeita, vähän kuin Twin Peaksin kahvilassa. Myös miljöö on maaginen. Voisin kuvitella, että täällä asustaa jonkun hienostorouvan aave. Hieman turhamainen, mutta pohjimmiltaan kiltti. 🙂

Marjut pyörittää myös Alamajan lähellä olevaa, legendaarista Kaivannon grilliä, joka oli Irwinin kantapaikka. Kaivannon grilli on yksi niistä paikoista, joissa voi nauttia perinteisen tamperelaisen pärämätsin eli mausteisen lihapiirakan.

Kangasalan kahvilat Alamajan kahvila
Kangasalan kahvilat Alamajan kahvila
Kangasalan kahvilat Alamajan kahvila
Kangasalan kahvilat Alamajan kahvila

Saisiko olla fine diningia?

Kävimme myös koko perheen kanssa lounaalla Paakarissa. Vanhassa postitalossa sijaitsevaa ravintolaa ei voi hehkuttaa liikaa. Paakari on valittu jo kaksi kertaa Suomen parhaiden ravintoloiden listalle, eikä suotta. Göteborgin ja Oslon ravintoloissa kalankäsittelytaidot oppinut Ilpo Vainio on suvereeni juuri eväkkäiden ja äyriäisten valmistuksessa, ja Paakarissa järjestetään muutaman kerran vuodessa erityisiä äyriäisiltoja (aion muuten mennä testaamaan sellaisen syksyllä).

Paakarin ruoka on selkeää ja raikasta. Olen tarkka raaka-aineiden kypsennyksestä ja kastikkeista, täällä hallitaan molemmat. Kalan nahka on rapeaa ja kasvikset napakoita. Kastikkeiden maku tulee aidoista kasviksista, yrteistä ja lihasta.

Paakarissa voi syödä jo lounasaikaan pöytään tarjoillun kolmen ruokalajin aterian. Suosittelen ottamaan lasin viiniä kyytipojaksi, sillä eurooppalaisista viineistä koostettu lista on erittäin laadukas. Kannattaa kurkistaa myös alakertaan, jossa on kahvila-konditoria. Kakkupalan tai lohivoileivän voi nautiskella terassilla kahvin tai viinin kera. Ostimme vielä kotiinviemisiksi Paakarin ihanan suolaista levain-leipää.

Kangasalan ravintolat ravintola Paakari
Ravintola Paakari Kangasala kokemuksia
Ravintola Paakari Kangasala kokemuksia

Vai maistuisiko rento italialainen?

Kangasalan keskustasta löytyy myös todella kiva uusi ravintola, Trattoria Pazzi. Pazzin ruoka on italialaisvivahteista, rentoa ja hyvin tehtyä bistroruokaa. Juomalista on tarkoin mietitty, sillä Pazzin yrittäjä on pyörittänyt aikaisemmin Gastropub Nordicia Tampereella. Suosittelen testaamaan etenkin oluita, ja nostan peukkua hyvälle alkoholittomien listalle. Autoilijan ei tarvinnut hörppiä pelkkää vettä.

Ihastuin punarapupastaan, jossa on kermaista hummerikastiketta ja pieni ripaus chiliä. Kerrankin kastiketta oli juuri sopivasti. Minä kun en pidä ylikypsästä pastasta, joka ui kermakastikkeessa. Tässä annoksessa kostuketta oli juuri sopiva sipaus, ja chili säesti ruokaa, ei polttanut suuta.

Pizzoissa oli hyviä täytteitä, yhdessä esimerkiksi Nakki-Hannun chorizoa, toisessa särkeä, punajuurta ja tillimajoneesia (toimii!!!!!!). Jälkiruoaksi maisteltu pannacotta oli samettinen, ei liian liivatteinen tai jääkaapissa kovettunut. Tykästyin hinta-laatusuhteeltaan hyvään, kauniisti sisustettuun Pazziin niin paljon, että olen käynyt siellä syömässä myös omakustanteisesti. Aamulehden ravintolakriitikko Vesa Laitinen vaikuttui myös Pazzista.

Trattoria Pazzi Kangasalan ravintolat kokemuksia
Kangasalan ravintolat Trattoria Pazzi

Siinäpä oli melkoinen lista kulttuuri- ja kulinaarivinkkejä Kangasalle. Ja puolet Mobiliasta sekä kehuttu uimahalli Kuohu ovat meiltä vielä kokematta! Aina ei siis tarvitse lähteä Helsinkiin, Hankoon, Naantaliin tai Porvooseen. Kangasalla pääsee nauttimaan pikkukaupungin rauhallisesta tunnelmasta, mutta kulttuurielämä ja ravintolat ovat isojen kaupunkien tasoa.

 

4 Kommenttia

  1. Olen usein kulkenut Kangasalan ohi sen kauniita teitä pitkin. Pitäisikin taas joskus pysähtyä niissä maisemissa niin kuin lapsuudessa aikoinaan, verestämään kotimaan matkailumuistoja. Hiljaisten miesten laakso on jo legenda itsessään.

    • Minä olen löytänyt Kangasalan kolmen viime vuoden aikana näiden töiden kautta. Vaikka olen henkeen ja vereen kaupunki-ihminen ja tamperelainen, olen huomannut livauttavani lauseen ”Jos mun olisi pakko muuttaa ympäryskuntaan, muuttaisin tänne”. 😀

  2. Tuo Arboretum Frick olisikin sellainen paikka, jonne olisi mukavaa viedä Marika, tykkäisi kyllä varmasti. Ja kyllä tuo paikka, joka oli ihan uusi tuttavuus minulle, omastakin mielestäni oikein mukavalta kuulostaa! Kangasalalla on muuten mainio paikka kuvata sääksiä, joita itseäni kiinnostaisi tulla kuvilemaan. 🙂

    • Olen saanut jo monta tuttua houkuteltua Frickiin, ja kaikki ovat tykänneet! Sinne voi ostaa myös vuosikortin, jos haluaa käydä monta kertaa vaikka lintuja kyttäämässä, niin tulee ajan myötä halvemmaksi. 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.