Tässä taloudessa ikkunalaudalle ilmestyvät kukkapurkit ovat varma kevään merkki. Aikaisemmin mies intoili chileistä, jotka kasvatettiin itse hartaasti idätyksestä lähtien. Pahimmillaan parhaimmillaan vanhassa työhuoneessamme oli tuuletus- ja valojärjestelmä, joka räpsähti päälle automaattisesti joka aamu kahdeksalta.
Parina viime vuotena emme ole enää jaksaneet idätellä chilejä. Mies on niin paljon reissussa, ettei oma kärsivällisyyteni riitä vahtaamaan optimaalista valoa. Sen sijaan innostuimme viime kesänä pienestä kasvimaastamme, jonka saimme tehdä anoppilan takapihalle. Madot söivät kovasti odottamani retiisit, mutta kesäkurpitsa ja punajuuri menestyivät hienosti. Sato oli myös erittäin maukas.
Kurpitsojen kasvattaminen oli niin helppoa, että kylvämme tänä vuonna useampaa lajia. Kokeilemme vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja spagettikurpitsaa. Kurpitsojen kasvattaminen tuntuu jo idätysvaiheessa helpolta. Kaikki siemenet ovat alkaneet puskea mullasta hienoja taimia hurjalla vauhdilla.
Tänä vuonna en taida edes yrittää kasvattaa yrttejä ja salaatteja siemenistä. Keittiön ikkunalaudan sato oli viime vuonna surkea. Parhaiten menestyi kaupan basilika, jonka iskin multaan. Se rehotti komeana, lopulta lähes pienenä puuna. Järvikylä saa siis esihoitaa homman. Basilikan lisäksi ajattelin panna multaan korianteria, timjamia ja joko rakuunaa tai salviaa.
Kasvien kasvattaminen kasvattaa hauskalla tavalla myös lasta. Tyttäremme on ollut tänä vuonna aivan tohkeissaan kurpitsojen itämisestä. Hän haluaa tarkistaa taimipurkkien tilanteen joka päivä heti, kun palaa tarhasta ja astuu eteiseen. Kun ensimmäiset vihreät alkoivat itää, tyyppi selitti, että ”voi, sieltä tulee pieni vauva”. Taimille on myös annettu nimiä. Purkeista löytyvät äiti, isä, vauva ja Lukas. Älkää kysykö, miksi yhden nimi on Lukas, mutta muut ovat vain geneerisesti äitejä ja isejä. Tuskin koskaan saan tietää, tuskin koskaan ymmärrän.
Pariin purkkiin on kylvetty kaksi kurpitsaa, jotka on erotettu toisistaan muovipurkin kannella. Se on kuulemma ovi, purkit ovat taloja ja taimien omat alueet niiden huoneita.
Muistan, että kukkien kastelu oli lapsena yksi lempihommistani. Pidin kovasti muistakin pienistä kotitöistä, kuten kenkätelineen järjestämisestä, pölyjen pyyhkimisestä ja pöydän kattamisesta. Taimien kastelu on 3-vuotiaamme jobi, joka tuntuu olevan hänelle suuri kunnia. Yllätyin huomatessani, miten varovasti ja nätisti lapsi kastelee taimet. Yksikään purkki ei ole vielä lainehtinut.
Huomasin, että lapsen voi myös huijata höpsöttelemään taimiin vedoten. Kerroin tytölle, että kasvit tykkäävät, jos niille juttelee. Sanoin, että kurpitsoille on ehdottomasti sanottava joka päivä ”moro”, jotta ne kasvavat. Moro pitää kuiskata hellästi, koska huutaminen pelästyttää kasvit. Nyt lapsi hiippailee joka päivä hipihiljaa purkkien luo ja supisee ”moro, moro, moro”. Tänään kysyin, haluaako hän heittää yläfemmat kurpitsapurkkien kanssa. No halusihan hän, ja femmat läpsäytettiin huolellisesti jokaisen purkin kylkeen.
Hmm. Mitäköhän kaikkea saisin tyypin tekemään taimien avulla? Opetteles nyt tekemään se kuperkeikka ja pyöräytä äidille pari voileipää? Maista vähän limeä, kurpitsojen mieliksi.
Jahas, jutut luisuvat taas sille raiteelle, että alkaessaan ymmärtää somen päälle lapsi katkaisee välit minuun. Mutta siihen asti morotusta, kastelua, kuperkeikkoja ja juustovoileipiä sohvalla röhnöttävälle äidille.
Myös härkäpavun kasvattaminen kiinnostaisi. Tämä Sylvin juttu, jossa lupaillaan kasvattamisen olevan helppoa, iski kipinää intoon. Käytän kasvisruokien proteiininlähteenä mieluummin papuja ja linssejä kuin soijaa. Härkäpavun pitäisi menestyä hyvin hankalinakin vuosina. Jos sinulla on kokemuksia ja vinkkejä tästä palkokasvista, otan ne kiitollisina vastaan!
Pavut voi pienen liotuksen jälkeen heittää maahan ja kasvavat komeasti säässä kuin säässä lajista riippumatta. Vähän sama juttu yrteilläkin, nostavat kyllä itsensä pinnalle erittäin helposti. Syötäviä kukkia kannattaa myös kokeilla. Ja niitä yrttejä ja kukkia kannattaa kylvää pariin otteeseen, niin on satoa sitten loppukesästäkin maisteltavana. Heitä nyt kaikkea kasvamaan, kun kastelijakin löytyy omasta takaa!
Syötävät kukat, toi on loistava idea!
Voi miten valloittava ylpeä hymy!
Suosittelen härkäpavun kasvatusta, tosiaan helppoa ja kaunista. Ja mikään ei ole niin hyvää kuin tuoreet härkäpavut. Paitsi ehkä pekoni ja härkäpavut. Tai mustikka+härkäpapu+pekoni. Mutta kannattaa muistaa että muutamaan desiin tuoreitä härkäpapuja menee suunnilleen ämpärillinen palkoja, minusta hauska kuvasarja löytyy tuolta http://sauvajyvanen.blogspot.fi/2015/09/harkapapu-keltajuurisalaatti.html
Muitakin reseptejä löytyy, jos vilkaiset noita, epäilen että olet varma että haluat viljellä niitä. Mutta muista laittaa riittävästi, hyötysuhde on vähän heikohko http://sauvajyvanen.blogspot.fi/search/label/h%C3%A4rk%C3%A4papu
Suuret kiitokset vinkeistä Sauvajyvänen! Pitää ehdottaa, jos noille härkäpavuille tehtäisiin ihan oma penkkinsä, jonne sitä voisi kylvää reilusti. Olisi kiva, jos papuja saisi edes jonkun verran talteen talven varalle, niin tulisi hieman vaihtelua kasvisruokiin. Voikohan ne säilötä esim. kuivaamalla?
Ja härkäpapu+pekoni+mustikka alkoi nyt kyllä kuulostaa todella kiinnostavalta!
Olen säilönyt härkäpapuja kuorittuina, nopeasti ryöpättynä pakastimeen. Säilyvät yllättävän hyvinä ja voi vain heittää keittoon tai pyöräyttää nopeasti pannulla.
Toi kuulostaa ihanan helpolta.
Kuivaamalla voi hyvin säilöä, mutta onhan ne vähän ankeita, aavistus vaan siitä tuoreiden ihanuudesta. Olen aina säilönyt kuivattuna vaan ne, jotka ovat kuivuneet pystyyn. Muuten säilön pakastamalla, eli käsittelen ne normaalisti ja pakastan. Ja pakastan myös valmiina pihveinä, se on ehkä paras tapa minusta.
Härkäpavut ovat hyvää maanparannuskasvia, eli sitä kannattaa kasvattaa ihan senkin takia. Parantaa maan rakennetta ja typettää sitä hyvin.
Eli siis tuoreena naamariin tai mieluummin pakastimeen. Typetys mainittiinkin parissa tutkimassani artikkelissa, ja härkäpapu alkoi kiinnostaa myös tämän maanparannus-aspektin vuoksi. Näin mä aion myydä idean appiukolle. 😀