Tampereen Stockmannin viereinen pieni kävelykatu oli pari vuotta paikka, johon ei juuri tehnyt mieli poiketa. Stockan laajennusremontti toi alueelle melua, pölyä ja rumia työmaa-aitoja. Yrittäjät tuskailivat, koska remontti kesti ja kesti, eivätkä asiakkaat löytäneet liikkeisiin.
Nyt remontti on vihdoin ohi. Ilokseni huomasin, että Tuomiokirkonkadun pohjoispäästähän on muodostunut varsinainen kahvilakatu. Samassa korttelissa on nyt peräti neljä kahvilaa: Stockan Robert´s Coffee, Taikapapu, Royal Bakeryn Bakery Café ja Bistro Naapuri. Myös Runo-kahvila on kivenheiton päässä.
Viime viikkoina tämän alueen läpi on ollut tosi kiva kulkea. Aurinko on hellinyt, ja ihmiset ovat istuskelleet terasseilla kahvittelemassa ja seuraamassa katuvilinää. Testasin kolme alueen kahvilaa löytääkseni parhaan lounas- ja kahvipaikan, jossa on toimiva netti ja mukava ympäristö työntekoon.
Bistro Naapuri: Raikasta lounasta ja raakakakkuja
Arvostelin Bistro Naapurin jo muutama kuukausi sitten. Tuolloin vanhan kännykkäni kehnohkot kuvat jäivät harmittamaan, joten räpsin Naapurista pari uutta otosta tuliterällä Huaweillani. Talo, jossa Bistro Naapuri sijaitsee, on aika karu, sellaista 80-luvun, öh, estetiikkaa. Itse kahvila on kuitenkin tosi kaunis. Samassa tilassa toimivat myös sisustusliike Anna-Stiina, vaatekauppa Minzi ja lifestylekauppa Putiikki Rannalla.
Ravintolasali on valoisa, vaikka putiikkien puolella tavaraa on aika paljon. Vaatteita, vitriinejä ja somisteita on kuitenkin kiva katsella. Arvostelussani kirjoitinkin, että Bistro Naapurin tunnelma on ihanalla tavalla ruotsalainen. Minulle tulee täällä yksinkertaisesti jättekiva, aurinkoinen ja fressi olo. Taustamusiikki ei ole liian kovalla, netti toimii moitteettomasti. Täällä kelpaa tehdä töitä.
Bistro Naapuri on mielestäni korttelin ravintoloista paras lounaspaikka. Tarjolla on kana- ja fetapitoja, salaatteja, uuniperunoita, keittoa ja monenlaista makeaa. Valikoimassa on paljon raakakakkuja, ja Naapurista saa myös gluteenitonta ruokaa. Kahvin ja teen lisäksi ruoan kyytipojaksi voi ottaa smoothien tai vaikka viiniä, ah! Tämä on myös yksi harvoista paikoista, joiden termoskahvia suosittelen lämpimästi.
Bakery Café: Nostalginen leivostaivas
Korttelin uusin tulokas on Royal Bakeryn kahvila. Myös tässä kahvilassa voi nauttia lounaan. Tarjolla on keittoa, salaatteja ja pikkunälän tyydyttäviä suolapaloja, kuten piirakoita ja croisanteja.
Lounaskäynnilläni tarjolla oli lihakeittoa, josta en tuona päivänä innostunut, vaikka hinta olikin vain 6,90 euroa. Salaattivitriini oli aika tyhjä, ja mielestäni salaatit ovat melko kalliita. Kahden täytteen salaatti maksaa 9,90 euroa ja kolmen täytteen 11,90 euroa. Esimerkiksi läheisellä Siilinkarilla kolmen täytteen salaatti maksaa 8,90. Melkein 12 eurolla oletan saavani pöytään tarjoillun annoksen tai lämmintä ruokaa.
Royal Bakeryn leivonnaiset ja palvelu kuitenkin lumosivat. Tyydytin nälkäni feta-pinaattipiirakalla, joka tarjottiin salaatin kera. Toisella kerralla hemmottelin itseäni suklaamousseleivoksella, joka on Royal Bakeryn bravuuri. Tätä ihanuutta saa muistaakseni Tampereen Teatterin tai Tampereen Työväen Teatterin kahvilasta, ja se on täydellinen konjakin kanssa. Myös kahvilan peruspulla saa hyväksyntäni. Pullan voisilmä oli runsas, suolainen ja syntisen valuva.
Minut muistettiin jo parin käynnin jälkeen, ja tarjoilija ehdotti kahvipassia. Muistamisesta jäi hyvä mieli, ja tarjoilijat ottivat asiakkaisiin muutenkin hyvin kontaktia.
Royal Bakeryssakin netti toimii sutjakkaasti, eikä se vaadi salasanaa. Taustamusiikki on rauhallista, ja vaikka tila on suuri, se ei kaiu. Oiva etätyöpiste tämäkin. Fiilikseltään Royal Bakery on hieman samanlainen kuin Hämeensillan Fazer. Tunnelmassa ja sisustuksessa on sopiva ripaus entisaikojen arvokuutta. Vanhemmat leidit pohdiskelevat, sopiiko shokkipinkki teräksenharmaan pariksi, ja mitä oopperaa mentäisiin katsomaan.
Kahvila Taikapapu: Kahvinystävän paratiisi
Tampereen Paahtimon kahvila Taikapapu on vuosikaudet ollut yksi suosikkikahviloistani Tampereella. Koska kyseessä on paahtimon kahvila, kahvi on täällä luonnollisesti pääosassa. Niin tujun espressopaukun kuin lempeän maitokahvinkin ystävä löytää suosikkinsa.
Valikoimassa on sekä syviä ja tummia että kevyempiä ja hedelmäisempiä paahtoasteita ja papuja. Kahvia voi ostaa myös mukaan, ja henkilökunta jauhaa pavut juuri sinun pannuusi sopivaksi. Miljööltään Taikapapu on kuin salainen pieni piilopaikka. Sellainen hobitinkolo, jossa on ihanaa lueskella ja rauhoittua. Taustalla soi jazz tai 60-luvun musiikki, me likes.
Taikapavun kahvileivät ovat hyviä, mutta harmikseni lounas ei ole vielä sillä tasolla kuin toivoisin. Testaamani kanakeitto oli ihan hyvä, mutta osa salaattibuffetin kasviksista oli nuupahtanut, ja hummus oli kitkerää. Salaattipöydästä voi koota myös tapas-lautasen, jonka hinta määräytyy painon mukaan (1,65 e/100 g). Idea on hyvä, mutta jos buffetia kuvaillaan tapas-henkiseksi, kaipaisin siihen esimerkisi laadukkaita oliiveja, juustoja ja leikkeleitä.
Toinen Taikapavun miinus on netti, sitä ei nimitäin ainakaan toistaiseksi ole. Toisaalta Taikapapu on tämän vuoksi loistava keskittymispaikka. Käyn täällä silloin, kun minun on kirjoitettava jotain, jossa en tarvitse nettiä, ja kun haluan karsia ärsykkeet minimiin. Taikapavussa istuskelu tuntuu siltä kuin kääriytyisi lämpöiseen vilttiin. Lisäksi täälläkin myös termarikahvi on ensiluokkaista.
Stockmannin Robert´s Coffee jäi tämän katsauksen ulkopuolelle. Mielestäni se sopii enemmän shoppailureissun levähdyspaikaksi kuin työntekoon. Olen testannut Robert´sin kerran, ja muistikuvani mukaan kahvila oli aika kallis. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Tuomiokirkon kupeessa on myös sopivasti boheemi Runo-kahvila, jossa voi unohtua lueskelemaan kirjoja. Runon parvi on muuten hyvä paikka romanttiseen kohtaamiseen – ja lempiharrastukseeni kyttäämiseen!
Tampere on siis ihania kahviloita pullollaan. Tämä ilahduttaa päivät itsekseen työskentelevää friikkua. Vaikka en tapaisi päivän aikana ketään muuta kuin mieheni ja lapseni, tunnen olevani elossa ja osa jonkinlaista yhteisöä, kun istun kahvilassa.
Tosi hyvä kirjoitus, Nämä kaikki vaikuttaa testaamisen arvoisilta. Varsinkin tuo Naapuri kiinnostaisi ruoan puolesta.
Fazer-kahvilan brunssi on testattu ja oli ihan hyvä mutta Tampereella tuntuu olevan niin paljon hyviä kahviloita nykyään, että pitäis oiken käydä kunnolla tutustumassa tarjontaan.
Jostain syystä en oo ollut niin kahvila ihmisiä. Tampereella vakipaikka on yleensä Mokkamestarit ja siellä tulee sillon tällön ostettua kupponen ja ehkä leivonnainen, useimmin vaan kahvia mukaan kotio.. ei silleen kuitenkaan tuu vietettyä paljon aikaa.
Tuo Taikapapu kuulostaisi vähän samantyyppiselta, kahvi pääosassa.. kuulostaisi että niillä olisi kuitenkin enemmän vaihtoehtoja syötävien suhteen.
Voi miten kiva kuulla Lasse! Mulle tulee aina tosi hyvä fiilis, jos yksikin ihminen saa omista kokemuksistani vinkkejä tai inspistä. 🙂
Taikapavussa on tosiaan enemmän erilaista suolaista ja makeaa kahvin kylkeen kuin Mokkamestareilla. Tosin sen Mokkisten itse tehty, tiramisun ja banaanitäytekakun sekoitusta muistuttava kakkukin on ihana. Mutta Taikapavussa on tosiaan useampia täytettjä leipiä, leivoksia, konvehteja ja vastaavia.
Kuljin eilen Taikapavun ohi ja huomasin, että salaattibuffetia ei mainosteta tapaksina, vaan salaattibuffana, mikä kuvaa sen sisältöä mielestäni paremmin. Ja kahvinystävälle tämä on ihan ykkösmesta. Monesti viikonloppuna haemme pussillisen jotain hyvää, vastajauhettua kahvia täältä tai Mokkamestareilta.
Eilen päädyimme kuitenkin Naapuriin. Osa seurueestamme tyydytti pikkunälän sekaisen janonsa smoothiella, osa laukaisi työviikon paineet skumppalasillisella. Mukava, vähän terveellisempi after work -paikka! Ja Naapurin raakakakut ovat todella hyviä. Mä en kauheasti välitä raakaleivonnaisista, koska niiden tekeminen vaatii kovaa osaamista, jota ei kaikissa muten hyvissä kahviloissa ole. Pahimmillaan raakakakut ovat vettyneitä, imeliä ja koostumukseltaan minun suuhuni epämiellyttäviä. Mutta Naapurin raakikset, ah! Ovat tosin niin tuhteja, että kakkupala menee jo välipalasta.
Tykkään siitä mokkiksen ”banaanikakusta” hemmetisti mutta usein tosiaan toivon että heillä olisi enemmän vaihtoehtoja naposteltavaksi.. varsinkin suolaisia sais olla enemmän.
Pitääpä kokeilla josko Naapuri onnistuisi muuttamaan mielipiteen raakakakuista. Vetinen ja ylimakea kuvaa aika nappiin aikaisempia kokemuksia.
Kyllä sun blogista on löytynyt ihan loistavia vinkkejä.. esim. sellaiset Tamperelaiset helmet kuin Cafe Pispala ja Jörn’s Döner tuli testattua kehujesi ansiosta ja oli ihan mahtavia molemmat.
Jos MINÄ kehun Naapurin raakakakkuja, niitä uskaltaa testata. Yritin kerran leipoa raakakakun ja siitä tuli aivan kamala paska. Ja olen syönyt monesti niitä vetisiä, ylimakeita tai mauttomia raakaleivonnaisia ja hiukan traumatisoitunut niistä.
Ja onpas tosiaan ihana kuulla, että omista kokemuksista on muille hyötyä! Tällainen palaute on allekirjoittaneelle niin paljon tärkeämpää kuin miljoonat sivulataukset tai rahakkaat mainoskampanjat. (Hah, nyt kun sanon näin, tungen ensi viikolla blogini täyteen Saarioisten einesbannereita. )