Suolaiset parmesaanikeksit

Viikonloppuna pitää saada sipsejä, pähkinöitä tai vastaavia suolaisia naksuja tai helvetti on irti. Viime perjantaina tartuin kaupassa tutun salt & vinegar -sipsipussin sijaan parmesaaniin. Löysin nimittäin superhelpon keksireseptin, joka vaikutti siltä, että se tyydyttäisi suolanhimoni. En ollut väärässä.

Käytin keksitaikinan pohjana tätä Maku-lehden ohjetta. Taikinaan tulee vain viittä raaka-ainetta, eikä se vaadi ainuttakaan leipomisvaihetta, jotka ärsyttävät niitä, jotka eivät ole jauhopeukaloita. Siis ei vaivaamista, nyppimistä, kohottelua tai tsiljoonan eri ainesosan sihtaamista ja vaahdottelua eri kipoissa. Sen kuin sotket kaikki iloisesti sekaisin, paistat keksit ja korkkaat bissen. Ja mikä parasta, lapset eivät tykkää näistä, joten saat syödä kaiken yksin taikinakulhon nuolemisesta lähtien, MUAHHAHHAHHHAAAHHHH!

Helpot ja nopeat parmesaanikeksit

20 kappaletta

  • 100 grammaa raastettua parmesaania tai vastaavaa kovaa, voimakasta juustoa
  • 1 ruokalusikallinen vehnäjauhoja
  • 1 teelusikallinen leivinjauhetta
  • 75 grammaa huoneenlämpöistä voita
  • 1 huoneenlämpöinen kananmuna

  1. Riko kananmuna kulhoon ja ota voi pehmentymään huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen kuin alat leipoa.
  2. Sekoita juustoraaste, vehnäjauho ja leivinjauhe kulhossa. Kaada lopuksi joukkoon voi ja muna. Sekoita aineet tasaiseksi massaksi, mutta älä vaivaa, ettei taikinaan tule sitkoa.
  3. Levitä uunipellille leivinpaperiarkki. Pyörittele taikinasta 20 palloa ja aseta ne pellille väljiin riveihin. Paina pallot lusikalla kevyesti hieman litteämmiksi, mutta älä muovaa niistä lettuja. Keksit leviävät kyllä uunissa paistuessaan.
  4. Paista keksejä 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia. Keksit ovat valmiita, kun niissä on vaalea kullanruskea pinta. Voit painella keksien pintaan noussutta ylimääräistä rasvaa leivinpaperiin. Tarjoa suolapalana raikkaan juoman kera. Keksejä kannattaa säilyttää jääkaapissa, jotta ne eivät pehmenny.

 

parmesaanikeksien resepti
helpot ja nopeat juustokeksit

VINK: Tuo taustalla näkyvä pesto on tehty tillistä ja mintusta uunikalan lisukkeeksi. Tilli ja minttu olisi vielä muutama vuosi sitten kuulostanut oudolta yhdistelmältä, mutta Kreikassa tajusin, että hitto, tämähän toimii. Tästä vanhasta postauksesta löytyy ohje sekä tillillä ja mintulla valmistettuun uunibroileriin että ihaniin uunikasviksiin.

Tilli on itse asiassa nykyään yksi lempimausteitani. Olen alkanut diggailla siitä, kirvelistä, rakuunasta ja lipstikasta, vaikka taannoin oli aika, jolloin basilika oli mielestäni ainoa oikea mauste. Kaikenmoiseen ihminen haksahtaa nuorena. Lantiofarkkuihin, vääriin miehiin ja Bacardi Breezeriin.

VINK VINK: En ottanut tuon tilli-minttupeston tarkkoja ainesmääriä ylös, mutta keksin hauskan innovaation. Manaan aina kaupassa pinjansiemenien ja cashewpähkinöiden hintaa. Millä pestoon saisi täyteläisyyttä ja rakennetta ilman niitä? No kuulkaas keitetyllä perunanpuolikkaalla. Maksaa ehkä sentin ja tulee suoraan suomalaisesta mullasta. Maku ja rakenne olivat oivalliset, ja soosi sopi hyvin yhteen kotimaisen kalan ja kesäkasvisten kanssa.

Dippailin pari keksiäkin pestoon. Tosin näin suolaisten snäksien pariksi sopisi parhaiten hitusen makea tomaattikastike, hillo tai ehta majoneesidippi. Keksit olivat lumoavan rasvaisia, ja voi hyvä jumala sentään, mikä tuoksu keittiössä oli paistamisen jälkeen. Näistä tuli nyt vakioreseptini, joka sopii lisukkeeksi, alkupalaksi, buffetpöytään tai aikuisten kahvitarjottavaksi.

Aa että mää nautin, kun lapsi nuolaisi kerran taikinakulhoa ja työnsi sen naama mutrulla minulle. Aa että mää nautin ja söin.

 

8 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.