bloggaaminen

10 asiaa, joita et tiennyt minusta

10 asiaa, joita et tiennyt minusta -aihe on taas aktivoitunut blogeissa. Rakastan sekä kirjoittaa että lukea kaikenlaisia listauksia, ja 10 asiaa -otsikko paljastaa bloggaajista yllättäviä, hauskoja ja arkojakin asioita. En esimerkiksi olisi uskonut, että WTD Nata on haaveillut lapsena pankkivirkailijan urasta tai ollut heppahullu. Ja Punavuori Gourmetin olutguru Anikó on vihannut olutta eikä edelleenkään pidä kastikkeista!

Yhden yllättävimmistä ja sykähdyttävimmistä paljastuksista teki Pastellia ja Pellavaa -bloggaaja. Hän kertoi sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriöitä, ja tämän jälkeen hän on puhunut masennuksestaan ja uupumuksestaan avoimesti.

Tuo paljastus pysäytti. Minä ja varmasti moni muukin ajattelee vilkaistessaan nopeasti supertäydellistä, valkoista sisustusblogia, että hohhoijaa, onpas siinä siloittelua, blogimaailma on nykyään niin pinnallinen jaadijaa. Bloggaajan paljastus sai minut kuitenkin pohtimaan, että kaunis blogi voi olla hänelle juuri se henkireikä, joka auttaa synkkinä hetkinä. Mikäs helvetti minä olen sitä arvostelemaan.

Päätin myös tehdä oman paljastuslistani, joka on sekoitus painavaa ja kevyttä, kipeää ja kepeää – ja tietenkin ruokaa.

10 asiaa joita et tiennyt minusta Savusuolaa

1. En ole koskaan käynyt Lempäälän Ideaparkissa

Tämä tieto tuntuu hätkähdyttävän pirkanmaalaisia vuosi toisensa jälkeen. Se, että en ole koskaan käynyt Ideaparkissa, on vähän samanlainen juttu kuin jos paljasjalkainen helsinkiläinen ei olisi koskaan käynyt Itiksessä. Tai jos 80-luvun lapsi sanoisi, ettei tiedä, mikä on Tenavatähti.

En boikotoi Ideaparkia. Minulla vain ei ole koskaan ollut mitään syytä mennä sinne. Pellon keskellä sijaitseva hehtaarihalli ei kuulosta houkuttelevalta shoppailupaikalta. Tampereen keskusta on liikkeitä täynnä, ja suostun ajamaan keskustan ulkopuolelle vain todella hyvästä syystä. Mökkeily ja lentokentälle lähtö ovat parempia syitä kuin shoppailu.

2. Olen ollut huulikiiltokoukussa – pahassa

Olin vielä pari vuotta sitten järkyttävän riippuvainen huulikiilloista. Pelkkä huulten rasvailu ei riittänyt – minä tarvitsin kuolaista tahmeutta Lopulta tilanne eskaloitui siihen, että käytin huulikiiltoa myös öisin, koska en saanut muuten unta. Tyynyliinani olivat täynnä pinkkejä tahmajälkiä ja tunnustin, että olen Janica, huulikiiltoaddikti. Tarvitsen apua.

Nykyään yritän pärjätä suht matoilla huulipunilla ja huulirasvalla. Välillä tekee tiukkaa, mutta olen ylpeä kulkemastani tiestä.

3. Kadehdin vakavaraisia golf-eläkeläisiä

Vaikka vaikutan puuhakkaalta, olen sisimmässäni jumalattoman laiska ja mukavuudenhaluinen. Haluaisin katsella päivät pitkät Tyttökultia ja Matlockia. Tehdä ristikoita, käydä vesijumpassa ja kävelyllä. Keitellä kaffeet ja syödä tiikerikakkua. Olen todella kateellinen niille hyvin toimeen tuleville eläkeläisille, jotka voivat asua osan vuodesta Madeiralla ja osan Espanjassa, lueskella ja päivitellä nykynuorten kohkaamista.

4. Halusin lapsena sarjakuvapiirtäjäksi Disneylle

Olin kova Disney- ja Aku Ankka -fani. Piirsin sarjakuvia ja taisinpa huijata kavereilleni, että olin Disneyn palkkalistoilla.

Olin myös aika laiska piirtäjä. Halusin keskittyä mielenkiintoisimpiin päähenkilöihin ja heidän dialogiinsa. Taustojen, kuten auringon, pilvien, puiden ja talojen piirtäminen oli pitkäpiimäistä, joten painost- siis suostuttelin ystäväni Terhin piirtämään albumini puhtaiksi. Yhteistyömme koki kolauksen, kun Terhi oli vahingossa piirrellyt kukkia ja perhosia tarinaan, joka tapahtui talvella.

5. Fanitin Kikkaa ja leopardilegginseihin pukeutuvia naisia

Lapsena rakastin Kikkaa, Marilyn Monroeta, Jayne Mansfieldia ja pin up -tähtiä. Mitä valkoisempi tai mustempi tukka ja mitä enemmän huulipunaa, sen parempi. Olin 7-vuotiaana närkästynyt, kun Seiskassa esiteltiin maailman kauneimmiksi rankattujen naisten lista. Julia Roberts ja Christy Turlington, whaaat? Booriiing, eihän niillä ole meikkiä ja kireitä iltapukuja!

Ihailin myös Hannele Laurin ronskia roolihahmoa Hynttyyt yhteen -sarjassa. Leikin alle kouluikäisenä olevani Ritu-niminen nainen, joka pukeutui violettiin pörröneuleeseen ja leopardilegginseihin. Kuvittelin istuvani Kaukajärvellä Pub Kivitaskun tiskillä. Äitini piti leikkiä baarimikkoa, jolle tilitin vaikeaa suhdettani miesystävääni Harriin. Välillä röyhyttelin tupakkaa, siis imeskelin kyniä.

6. En opiskellut niitä aineita, joita olisin oikeasti halunnut

Tai no, en ainakaan kaikkia. Opiskelin yliopistossa pääaineinani puheviestintää ja tiedotusoppia, tein siis kaksi maisterintutkintoa. Sivuaineina luin sosiaalipsykologiaa, mediakulttuuria ja sitä sun tätä silppua, aika paljon kieliä, pari kurssia valtio-oppia ja hallintotiedettä, vähän sosiaalityötä, vähän kauppatieteitä.

Jos olisin opiskellut sitä, mikä minua kiinnosti eniten ja mikä on eniten minua, olisin lukenut myös kirjallisuutta, teatterin ja draaman tutkimusta ja historiaa. Olen sielultani kirjatoukka, runotyttö. Olen myös kivuliaan tietoinen siitä, miten vähän niitä asioita, joista sytyn, arvostetaan työmarkkinoilla.

Koska olen vähäosaisen perheen lamalapsi, mietin koko ajan lukiossa ja yliopistossa, mikä on järkevää, kannattavaa ja työllistävää. Eräänä keväänä hain puolivillaisesti Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle, mutta en päässyt edes pääsykokeisiin. Jos olisin ollut rohkeampi ja rikkaampi, olisin opiskellut taideaineita. En kuitenkaan sietänyt niiden työllisyysnäkymiin liittyvää epävarmuutta. Puheviestintä ja journalismikin olivat riskirajoilla.

Olen kuitenkin pärjännyt viestintähommissa mukavasti, joten opinnot eivät menneet hukkaan. En osaa tehdä hyvin oikeastaan muuta kuin siivota, laittaa ruokaa ja kirjoittaa, joten eipä noita ammattivaihtoehtoja kauheasti olisi ollut. En myöskään koe, että mikään opiskelemani asia olisi ollut turha. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella janoamiani taideaineita. Olen kiinnostunut myös psykologiasta, arjen historiasta, ruokakulttuurista ja kaupunkisuunnittelusta.

7. Minulla on aika surkea itsetunto

Niiden, jotka tuntevat minut pintapuolisesti, on vaikea uskoa tätä. Olen melko avoin, rehellinen ja suorasanainen ja puhun paljon. Monien mielestä nämä ovat hyvän itseluottamuksen merkkejä. Minulle puhuminen on kuitenkin vain väline, joka kuljettaa ajatuksiani, ei egoni ilmentymä.

Huonoon itsetuntooni ei ole yhtä syytä, vaan se on monen tekijän summa. Olen hyvin herkkä, olin lapsena ja nuorena epäsuosittu, eikä elämäni ole ollut aina kovin auvoisaa. Olen myös liian ankara itselleni ja kova analysoija. Kaikki tämä johtaa herkästi ajatukseen ”olen paska”. Onneksi olen petrannut, hitaasti, mutta varmasti. Toiveeni ja tavoitteeni on se, että tuntisin viimeistään keski-iässä olevani vahva, arvokas ja riittävä.

Yritän olla suhtautumatta itsetunto-ongelmiini liian dramaattisesti. Kyse on loogisesta asiasta, kun ottaa huomioon persoonallisuuteni ja taustani. Ilahduttavaa on se, ettei heikkoon itsetuntoon tarvitse jäädä vellomaan ja voivottelemaan, vaan sitä voi vahvistaa.

8. Olen juonut purkillisen kinuskikastiketta yhteen menoon

Ei, en ollut silloin raskaana. Tämä tapahtui, kun olin noin 10-vuotias. Äitini oli ostanut jääkaappiin parin desin purkin kinuskikastiketta kakkua varten. Avasin tetran ja kulautin sen ykkösellä alas. End of story.

9. Rakastan mato-onkimista

Tämä tuntuu yllättävän ihmiset yhtä paljon kuin se, etten ole käynyt Ideaparkissa. En osaa nikkaroida mitään ja olen kaukana puuhailijasta, joka möyhii kasvimaata ja tuunaa omakotitaloa. Erätaitoni ovat surkeat.

Kalastus ja veneily ovat silti parhaita asioita, joita kesällä voi tehdä. Rakastan leppoisaa mato-onkimista soutuneveeneessä tai laiturinnokassa. On ihanaa katsella tyyntyvää järveä, kuunnella kalojen polskahduksia ja tarkkailla auringonlaskun sävyjä. Makean järviveden tuoksuiset kesäyöt ovat pyhiä.

10. Olen hukannut hammasrautani lumihankeen

Minulle tehtiin lapsena pitkä ja kivulias oikomishoito. Turpavärkissäni on ollut jos jonkinmoista rautakaarta, kuminauhaa, lukkoa ja mutteria.

Yhdessä vaiheessa kiinteät raudat irrotettiin, ja minun piti käyttää sellaista läpinäkyvää muovijuttua, joka painettiin kitalakeen, ja sen sai ottaa välillä pois. Menimme mökille talvella, ja leikin takapenkillä hammasraudoillani. Pyörittelin muovikaarta suussani, loksautin sen paikoilleen ja irrotin. You know, samalla tavalla kuin mummelit leikkivät tekohampaillaan.

Jotenkin siinä kävi niin, että kun avasin autonoven ja hyppäsin ulos, oikomiskoje irtosi suustani ja singahti lumihankeen. Etsin sitä itku kurkussa, mutta läpinäkyvää muovirenkulaa oli vaikea löytää lumesta. Olin jo menettänyt toivoni, ja mietimme vanhempieni kanssa, kuinka paljon uuden kojeen teettäminen maksaisi, kun ihme tapahtui. Löysin oikomisvehkeen hangesta juuri, kun olimme lähdössä kotiin!

Että semmoista

Kaiken tämän lopputuloksena minulla on kauniin suora hammasrivistö. Tienaan leipäni toimittajana ja olen edelleen sitä mieltä, että Kikka oli aliarvostettu nero. Rakastan Umberto Ecoa ja Jean Rhysiä, viihdyn ihmisten seurassa, mutta kuitenkin eniten itsekseni. Hankalaa. Tykkään suolaisenmakeista ruoista, kuten kinuskista tai pehmiksestä Mäkkärin ranskalaisten kera.  Ja haluaisin vain katsella Matlockia villasukat jalassa, päivitellä nykymaailman jumalatonta menoa. Oevoevoe.

Entäs sinä?

 

9 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.