Arvio: Pyymäen kahvila on keidas karussa ympäristössä

Tuomiokirkonkadulle hiljattain avattu Pyymäen leipomon kahvila Oma on jo nyt saavuttanut melkoisen suosion. Siitä huolimatta, että kahvilan sijainti ei ole paras mahdollinen, vaikka se onkin ihan Hämeenkadun risteyksessä. Mutta katsokaapa tätä kuvaa. Kuinka moni nopeasti ohi viipottavat tajuaa, että tämä talonrötiskö kätkee sisäänsä ison, kauniin ja viihtyisän kahvilan?

Siinä se kahvila on, just tossa vasemmalla. Ai miten niin et huomaa?
Siinä se kahvila on, just tossa vasemmalla. Ai miten niin et huomaa?

Elementtiboksista löytyy isohko terassi, joka voidaan ymmärtääkseni muuttaa kylmällä säällä katetuksi. Myös kahvilan salin puolella on mukavasti tilaa. Salin sisustus on mielestäni onnistunut yhdistelmä vaaleaa, modernia tyyliä ja maalaisranskalaisuutta. Lounge-henkinen taustamusiikki ei jää piinaamaan korvamatona, vaan rauhoittaa ja on kirjaimellisesti taustamusiikkia. Vauvojen kanssa liikkuville tiedoksi, että sisätiloihin ja terassille pääsee cityvaunuilla ihan kätevästi pienen kikkailun jälkeen. Lastenhoitotiloja täällä ei ole, mutta wc:t ovat sen verran isoja, että vaipanvaihto ja pukeminen onnistuu.

Teippausten lisäksi mainoskyltit voisivat helpottaa kahvilan näkyvyyttä, mutta ainakin Hämeenkadulta kaikki mainoskyltit on siivottu pois. En ole varma, koskeeko uusi sääntö myös sivukatuja. En kaipaa tielleni kylttimerta, mutta toisaalta on ikävää, jos hankalssa paikassa olevilta yrityksiltä viedään mahdollisuus markkinointiin.
Teippausten lisäksi mainoskyltit voisivat helpottaa kahvilan näkyvyyttä, mutta ainakin Hämeenkadulta kaikki mainoskyltit on siivottu pois. En ole varma, koskeeko uusi sääntö myös sivukatuja. En kaipaa tielleni kylttimerta, mutta toisaalta on ikävää, jos hankalassa paikassa olevilta yrityksiltä viedään mahdollisuus markkinointiin.

Pyymäen valikoimassa on runsaasti makeita ja suolaisia leivonnaisia, kakkuja, leipiä ja sämpylöitä sekä lounasaikaan keittoa (5,90 e) ja salaattia (8,90 e). Kahvila eroaa monista kilpailijoistaan siinä, että Pyymäellä on anniskeluoikeudet. Mikään kaljoitteluterassi tämä ei kuitenkaan ole, vaan paikka, jossa voi nautiskella seurueen kesken pullollisen kuohuvaa leivosten kyytipoikana. Eräs Pyymäki-faniksi tunnustautunut asiakas kertoi, että täältä saa myös konjakin kahvin lämmikkeeksi. Tämä on mielestäni mukava käytäntö, joka olisi tervetullut useampaankin paikkaan. Inhoan suomalaista, mustavalkoista alkoholikulttuuria. Eli toisessa päässä jeesustellaan viinan kiroista, ja toisessa päässä ollaan räkä poskella aina ja kaikkialla.

Olen testannut Pyymäellä nyt suolaiset ja makeat leivonnaiset, mukaan ostettavat leivät, kahvin ja salaattilounaan. Savulohisalaatti oli ihan hyvä. Ei missään nimessä kehno, mutta ei huippukaan. Tavanomaisen vihersalaattipohjan päällä oli hyvä annos savulohta, kananmuna, hieman sipulia ja tomaattia, raikas kermaviilikastike ja tilliä. Salaattiin kuuluu myös leipäpöytä, vesi ja iso jälkiruokakahvi. Leipäpöydässä oli runsaasti valinnanvaraa. Ihastuin paperinohueen, hieman näkkileipää muistuttavaan leipään. Ja leivän kyytipojaksi oli oikeaa, suolaista voita. Lounaaseen kuuluva pannukahvi yllätti tuoreudellaan ja tummalla paahdollaan. Jälkiruokakahvia saa kaiken lisäksi reilun mukillisen.

Edellisellä kerralla olimme liikkeellä kaveriporukalla. Pari meistä otti lohivoileivät, itse otin elämäni ainoan Kreikan-loman ihastuksen, kylmän frapen suklaakastikkeella. Frappe on siitä mukava kahvijuoma, että se ei ole äitelä, vaan aika raikas. Pohjalla oli reilu kerros suklaakastiketta, joka ei ollut halvinta ja makeinta euroshopperia, vaan yllättävän tummaa ja kaakaoista. En kerjännyt maistiaisia kavereiden leivistä. Omaan silmääni näytti siltä, että piehenkön leivän päällä oli aika reilusti lohta, mutta vihreät olivat jo hieman nuupahtaneita.

Positiivisena yksityiskohtana jäi mieleeni pöytiintarjoilu. Asiakkaiden ei myöskään tarvitse kuskata likaisia astioitaan kärryyn. Henkilökuntaa on hieman enemmän kuin tämän kokoisissa paikoissa yleensä, ja se näkyy palvelussa. Palvelu on huomioivampaa kuin monissa kahviloissa ja ravintoloissa, joissa työntekijät ovat vain jonkinlaisia kassakoneen jatkeita.

Pyymäeltä on tullut napattua mukaan pari kertaa leipää, sämpylöitä ja leivoksia. Kaurasämpylät ja vaalea leipä olivat hyvää pienleipomolaatua. Tuttuni suositteli Pyymäen Budapest-leivosta. Marjoja ja pähkinämarenkia sisältävä leivonnainen näyttää melko vaatimattomalta kääretortun palalta, mutta maku oli mielestäni aivan ihana. Testikaveri tosin oli sitä mieltä, että näin makea pommi voisi olla vähän pienempikin. Minä taas olisin vedellyt kevyesti kaksikin palaa, koska punaiset marjat raikastivat marenkia juuri sopivasti. Älkää antako ulkonäön hämätä, testatkaa!

Mansikkaleivos oli todella perinteinen, ei mitenkään yllättävä, mutta toimiva juuri tutun turvallisuutensa vuoksi. Budapestin lisäksi toinen suosikkini oli kuppikakun ja struudelin välimuotoa muistuttava omenaleivos. Pohjassa oli mukavasti voitaikinan sitkoa, ja koristeena runsaasti aitoa kermaa.

Pyymäen kahvila on aloittanut hienosti. Yrittäjä ei mahda mitään talon ulkonäölle, vaan on saanut miljööstä viihtyisän karuista puitteista huolimatta. Kahvilan palvelu on keskitason yläpuolella, ja ainakin leivonnaisten hinta-laatusuhde on kohdillaan. Lounaaseen kaipaisin lisää rohkeutta. Lounaslistan keitot ovat tavanomaisia ja aika tylsiä, vaikka maku olisikin kohdillaan. Myös salaatin viherpohjaan voisi satsata enemmän.

Pöytiintarjoilu, viinivalikoima, kaunis sisustus ja tasainen laatu tekevät uudesta kahvilasta jo nyt yhden keskustan viihtyisimmistä. Pyymäki on malliesimerkki vanhanajan kahvisalongin ja Jenkeistä rantautuneen, rennomman tyylin onnistuneesta yhdistelmästä. Sori Siilinkari, tästä taisi jo nyt tulla SE tamperelaiskahvila.

Tuomio: 4 tähteä

 

 

10 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*