Olen niin monta kertaa kehunut ja ylistänyt Heikki Ahopellon kehittämää Armas-konseptia, että nyt on vihdoin aika arvostella edes yksi Armas-Pikaruokala. Muuten alan vaikuttaa jonkinlaiselta piilomainostajalta. Valitsin kohteekseni Kauppahallin Armaan, koska se on aito ja alkuperäinen, josta koko homma lähti liikkeelle. Nykyäänhän Armas-ruokaa voi nauttia niin Hervannassa kuin Helsingissäkin.
Oman tuntumani perusteella jokaisessa Armas-raflassa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten tämä arvostelu ei kuvaa koko ketjua. Esimerkiksi Hervannan Armaassa on paras tila asiakkaiden kannalta, mutta olen kuullut, että kebabit ovat joskus vähän kuivia. Myös kebabien reseptit tuntuvat hiukan vaihtelevan paikoittain ja ehkä kausittainkin. Muistelen saaneeni kebsuni joskus naan-leipää muistuttavaan leipään, joskus perunarieskaan käärittynä.
Hallin Armas on pieni ja intiimi. Niin tupaten ahdettu tämä ei onneksi ole kuin 4 Vuodenaikaa. Olen aina onnistunut saamaan Armaasta paikan lähes heti tai lyhyellä jonottamisella. Niin tästä kuin muistakin Armas-rafloista etenkin kebabit otetaan usein mukaan. Kebabia on yleensä tarjolla kasvis- ja lihatäytteellä, joskus kalallakin. Lihalaji vaihtelee. Olen maistanut tätä mm. ylikypsällä possulla, hevosella ja muistaakseni porollakin. Kebabien hinnat ovat 7,5-8,5 euroa. Paikan päällä nautittuun pääruokaan sisältyy jälkiruokakahvi ja leipäpöytä. Tuomiokirkonkadun myymälästä olen ottanut ruoan pari kertaa mukaan, ja minulle on tarjottu kahvia ja leipää odotellessa. Listalla on myös makeita leivonnaisia, piirakkaa salaatilla tai ilman (5/9 euroa) ja salaatteja (tällä kerralla saparokujan salaatti 9 euroa).
Tilasimme lihakebabin ja salaatin. Odotellessamme aloitimme ruokailuun virittäytymisen leipäpöydästä. Tarjolla on ollut joskus ihanaa, ohutta näkkileipää. Tällä kerralla keittiö oli hyödyntänyt kekseliäästi ja fiksusti keitonjämät. Toinen leipä oli saanut makua ja väriä porkkanakeitosta, toinen sienikeitosta. Etenkin sienikeitolla höystetty leipä maistui todella maukkaalle ja mehevälle. Tästä olisi sienikammoisen hyvä aloittaa itsensä siedättäminen. Levitteenä oli aitoa, suolaista voita.
Kebab ei pettänyt tälläkään kertaa. Armas-kebabin hinta-laatu-ravintosuhde on mielestäni yksinkertaisesti loistava. Annoksessa on reilusti lihaa, kasviksia, itse leivottua leipää, mausteista kastiketta ja luonnonjugurttia. Annos on niin iso, että se tyydyttää hyvin kahden ihmisen pienemmän nälän.
Yleensä inhoan kebabannoksia pitalla, koska suomalaisissa kebsuissahan ei käytetä pitaa, vaan sellaista höttöistä sämpylänlussua. En voi sietää sen koostumusta, koska leipä imee kastikkeet itseensä ja muuttuu litiseväksi sieneksi. Vaikka Armaan kebab ei ole ”oikea” kebab, vaan suomalainen versio, on rieskamainen, makea leipä miljoona kertaa maukkaampi kuin tusinakebsuloiden pullat.
Saparokujan salaatti oli todella kaunis annos. Kasvikset olivat tuoreita ja laadukkaita, mutta kokonaisuuden maku ja koostumus eivät olleet aivan kohdillaan. Jotta ilmakuivattu, voimakas liha olisi päässyt oikeuksiinsa, se olisi vaatinut rinnalleen nokareen kastiketta, edes öljyä. Lihaa oli mielestäni annoksen hintaan nähden aivan liian vähän. Jos emme olisi jakaneet annoksia, vaan olisin syönyt vain salaatin, olisi nälkä kurninut jo parin tunnin kuluttua, koska annoksessa oli liian vähän proteiinia. Ja kyllä niitä kasviksiakin olisi saanut olla hiukan enemmän. Kebabin lisäksi hyvä vertailukohta salaatille on talon ohrattoannos. Söin täällä joskus taivaallisen annoksen ohrarisottoa, kasviksia ja kylmäsavulohta. Juuri passelin kokoinen, täyttävä ja laadukas annos maksoi muistaakseni saman verran ellei jopa hippusen vähemmän.
Huomautin kokille ja myyjälle salaatin kuivuudesta. Palaute otettiin vastaan todella hyvin. Olen alkanut antaa nykyään palautetta ihan suoraan paikan päällä ja huomannut, että kannattaa avata suunsa. Eivät ne ihmiset pure, kun asiansa esittää kauniisti ja perustelee sen. Ja kiitosta pitää myös antaa aina, kun siihen on aihetta. Kebsu ansaitsee kiitokset ja hymyt joka kerta.
Hinta-laatusuhde jäi muutenkin mietityttämään. Jos annos piirasta ja parista raaka-aineesta koostuvaa salaattia maksaa 9 euroa, saa piirakkaslaissi olla mielestäni ihan kohtuullisen kokoinen. 9 euroa piiraasta kuulostaa kalliilta verrattuna kebabiin, minkä vuoksi päädyn kebsuun melkein aina. 7 euroa metsäsienikeitosta Tampereen keskustassa on käypä hinta, kun annokseen saa leipää ja kahvin. Toisaalta edullisemmista juureksista, kuten porkkanasta tehtynä, keiton hinta on siinä ja siinä. Pitää kuitenkin muistaa, että luomu maksaa aina enemmän, varsinkin talvella.
Hallin Armaassa palvelu on aina ollut mukavaa. Mieleeni on jäänyt erityisesti viime talvi, jolloin saimme ystäväni kanssa naistenpäivän kunniaksi ilmaiset tyrnishotit keittojen kylkeen. Asiakaspalaute on aina otettu vastaan asiallisesti. Siksipä uskallan antaa sitä hieman lisää.
Pääruoka tarjoillaan oikeilta lautasilta, ja aterimetkin ovat metallia, mutta jälkiruoaksi ostamamme muuten mainiot rahkat tarjoiltiin läpinäkyvistä muovimukeista. Esillepano on mielestäni yksi tekijä, josta asiakas maksaa tai ei maksa. Siihen on syynsä, miksi soppatykin rokka voidaan tarjoilla pahvilautaselta ja myydä kahdella eurolla. Tiedän, että tämä on pieni yksityiskohta, mutta mielestäni se on todella tärkeä, kun on kyse ideasta, jossa painottuvat lähiruoka, luomu ja puhtaus.
Armas-Pikaruokala on mielestäni oikeansuuntainen konsepti, jollaisia Suomeen kaivataan kipeästi lisää pizzerioiden joukkoon. Kebab on mahtava sisäänheittotuote, joka varmaan tekee leijonanosan ketjun katteesta. Muut annokset kaipaisivat kuitenkin vielä viilaamista ja hintataso tarkistusta.
Tuomio: 3,5 tähteä
Se rieska mihin kepsut nyt kääritään ei ole itse leivottua vaan Penttilän tilan perunarieskaa. Mutta hyvää se on sekin vaikka pidinkin siitä aiemmasta leivästä enemmän.
Kiitos tarkennuksesta! Mutta hei, on se nakki kuitenkin pullaa parempaa 😀