Vuosikausien väännön aiheuttanut Hämeenpuiston Rillinki pantiin lopulta maan tasalle, vaikka ties kuinka moni yrittäjä lupaili pelastavansa paikan. Perinteisen grillin sijaan puistoon on nyt noussut pieni vaunu, josta saa ehkä Tampereen terveellisintä pikaruokaa. Don Taco tarjoilee meksikolaisia tacoja, nachoja ja salsakastikkeita.
Teekkari Pekka Laaksonen innostui oikeista tacoista niin paljon ollessaan Meksikossa vaihdossa, että hän päätti tuoda aidon taco-kulttuurin Manseen. Yrittäjäkaveri Julio Cesar Araiza Leon huolehtii siitä, että tacoissa on aito meksikolainen kosketus. Testikäynnin perusteella voin sanoa, että näillä tacoilla ei ole mitään tekemistä texmex-paikkojen juustoa ja rasvaa tursuavien lättyjen kanssa. Don Tacon pienet tacot ovat kasvispitoisia ja raikkaita, ja tuoreista aineista tehdyt salsat ja dipit ovat se juttu.
Ateriakokonaisuudet rakentuvat kolmen täytevaihtoehdon ja viiden eri dipin ja salsan ympärille. Tilasimme kaksi tacosettiä, papusetin( 9 e) ja nautasetin ( 8 e) lisätäytteillä. Settiin kuuluu kolme tacoa valinnaisella täytteellä (nauta, kana tai papu), mahdolliset lisätäytteet (juusto + 1 e ja ananas + 0,50 e) ja nachot. Tacoihin saa valita kaksi täytekastiketta ja nachoille yhden. Otimme molempien tacojen kastikkeiksi guacamolea sekä grillatuista kasviksista ja tuoreesta korianterista tehtyä salsa asadaa. Toisten nachojen dipiksi valitsimme makeantulisen mango habaneron ja toisten kaveriksi todella tulisen death salsan.
Tacot olivat paljon pienempiä kuin texmex-ravintoloiden mättöpaikoissa. Kastikkeissa oli reilusti kasviksia ja yrttejä, ja annokset eivät uineet suolassa ja rasvassa. Juustoa oli annoksissa maltillisesti, texmexiin tottuneen mielestä varmaan liian vähän. Pehmeäkuoriset tacot on tehty maissijauhosta, ja niiden syöminen on helpompaa kuin Suomessa tacoina myytyjen kovakuoristen taskujen. Guacamole oli tehty oikeasta avokadosta ja se oli ihanan paksua. Suosikkidippimme oli mango habanero, joka oli todella hedelmäinen, raikas ja vain miedosti tulinen. Emme olleet tällä kerralla oikein chilituulella, joten death salsa ei sytyttänyt yhtä paljon. Todella tulisen kokemuksen ystävät kuitenkin pitävät tästä varmasti.
Don Taco on toistaiseksi avoinna vaihtelevasti, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa paikan Facebook-sivulta. Hämeenpuistossa järjestetty Kylänraitti-tapahtuma veti puiston täyteen lauantaina, ja pienelle kojulle oli koko ajan jonoa. Odotimme annoksiamme pidempään kuin tavallisella grillillä, mutta tässä tapauksessa se oli vain hyvä asia. Eineshodarin kun lämmittää nopeasti mikrossa, mutta oikeassa ruoassa voi kestää hiukan kauemmin. Nopeus varmaan kasvaa kesän aikana, kun yrittäjien kokemus karttuu.
Kojun juomavalikoima on suppea, eikä myynnissä ole tacojen ja nachojen lisäksi mitään muuta. Jokin makea meksikolainen juttu voisi olla hauska, mutta toisaalta on parempi tehdä yksi asia kunnolla kuin yrittää tarjoilla grillivaunusta viiden ruokalajin menuuta. Pienessä kojussa on nyt samanlaista asennetta kuin Keskustorin nakkikopissa.
Asiakaspalvelu oli tavallista peruspalvelua. Jonoa oli tosin sen verran, että syvällisempää läpän heittoa on hiukan kohtuutonta vaatia hektisenä päivänä juuri uransa aloittaneelta kaksikolta. Toistaiseksi kojussa kelpaa vain käteinen, mutta maksupääte on kuulemma tulossa lähipäivinä. Yrittäjät lupailivat Tamperelaisen jutussa myös lisää koristuksia vaatimattoman kojun ympärille. Muuten miljöö on kesällä vallan mainio. Kojun edessä on tuoleja ja pöytiä, ja aterian voi nautiskella myös piknik-tyyliin nurmikolla puiden katveessa.
Päivä oli ilmeinen suksee, sillä Don Tacon Facebook-sivulla kerrottiin, että kokin käsi jumahti päivän aikana niin pahasti, että Don Taco joutuu pitämään luukkunsa säpissä, kunnes kokki on löytänyt hyvän hierojan. Tästä tulee todella kiva paikka, kun yrittäjien kokemus karttuu. Toistaiseksi annan miinusta vaihtelevista aukioloajoista, suppeasta tuotevalikoimasta ja maksupäätteen puuttumisesta. Plussaa ja kannustusta tuoreesta, maukkaasta ja terveellisestä pikaruoasta, ideasta ja rohkeudesta.
Tuomio: 3,5 tähteä. Myöhemmin kesällä ehkä jo 4 tähden pikaruokapaikka.
Lounaan jälkeen jäimme vielä fiilistelemään Hämeenpuistoon Pirkanmaan Kylänraitti -tapahtumaa. Jälkiruoaksi maistelimme lasillisen viherherukkaviiniä Rönnvikin viinitilan teltassa. Samalla seurasimme leikkimielistä kokkisotaa. Hella & Huoneen Arto Rastas ja Berthan Mika Roito tekivät lähiruoasta 20 minuutissa useiden ruokalajien menuun. Apunaan heillä oli kokkailusta innostuneita ”junior master chefejä”. Rastaan apukokki Eemeli Hiekkataipale kilpaili oikeasti Nelosen Junior Master Chef -ohjelmassa sijoittuen hienosti viidenneksi.
Tällä kerralla Mika Roiton tiimi vei voiton. Yleisö päätti voittajan äänestämällä.
Bongasin viiniteltasta ehkä siisteimmän t-paidan ever. Charles Smithin viinitilan riesling Kung Fu Girl on yksi niistä viineistä, jotka ovat todella jääneet mieleen. Maistoin tätä oivallista, Washingtonista (!!!!!) tulevaa valkkaria ensimmäistä kertaa Berthassa pari vuotta sitten. Berthan pojat olivat vinkanneet viinistä japanilaisravintola Marusekiin, jonka listalta tämä löytyy nykyään. Kung Fu Girliä saa nykyään Alkostakin sopuhintaan 14,99 e. Charles Smith myi ensimmäiset viininsä vasta vuonna 2007. Tähän verrattuna viinien taso on jo aika kova. Menestykseen lienee vaikuttanut yrityksen katu-uskottava brändi. Aika harva riesling potkii munille. Nyt surffaamaan firman krääsäkauppaan….
Jee, vihdoin Don Taco-postaus! Viikonloppuna pääsee taas syömään tacoja jos paikka vaan on auki! 🙂