Chorizopizzaa persiljapestolla ja kuhaa paksussa sipulikastikkeessa

Kanapastakammon voittaminen toi elämääni kaksi muuta hyvää asiaa: persiljan ja yrttitahnat. En tajua, miksi tuota tehosekoitinta tulee käytettyä niin harvoin, kun sillä saisi kätevästi pyöräyteltyä vaikka minkämoisia tuoresooseja. Tai, no. Niin. Ehkä syy tehosekoittimen kaapissa pölyttymiseen on joulukuinen episodi ”suu täynnä jotain perkeleen sirpaleita”.

Persilja löysi tiensä kanan lisäksi myös chorizopizzan kruunanneeseen kastikkeeseen. Se säesti myös kermalla ja sitruunalla höystettyä sipulikastiketta, jonka nautimme tuoreen kuhan kanssa. Persilja on ihanaa. Persilja on kevät.

Pizzapohja onnistui tällä kertaa pirun hyvin. Tilkkanen maitoa, kunnon vaivaus ja mahdollisuuksien mukaan pitkä kohottelu, mmmm. Voit käyttää pohjassa maitotaikinan ohjetta ja tehdä tomaattikastikkeen itse kokonaisista tomaateista. Pahoittelut kaikille, jotka kaipaavat pizzoissakin tosi yksityiskohtaista pohjan ja kastikkeen reseptiä. Minä en kauheasti hifistele näissä. Pohja tehdään perstuntumalla, vaivaaminen ja kohotus on tärkeintä. Ja kastikkeessahan nyt ei tarvitse muuta tehdä kuin keitellä joko hyvää tomaattimurskaa, tölkki- tai tuoreita tomaatteja pitkään ja maustaa lopuksi suolalla, sokerilla ja mustapippurilla.

Chorizopizza potkivalla persiljapestolla:

Täytteet:

150 grammaa chorizoa
pieni keltasipuli
3-4 suikaletta paahdettua, marinoitua paprikaa (löytyy säilykehyllystä aurinkokuivattujen tomaattien vierestä)
öljyätäytteiden  kuullottamiseen
mozzarellaraastetta

Persiljapesto

1 ruukku kähärä- tai lehtipersiljaa
1 avokado
2 valkosipulinkynttä
1 desi oliiviöljyä
1 reilu ruokalusikallinen limemehua
2 ruokalusikallista pinjansiemeniä tai cashewpähkinöitä
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 vajaa teelusikallinen cayannepippuria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Tee taikina hyvissä ajoin, mielellään pari tuntia ennen pizzan valmistusta. Tomaattikastikkeen keittelyynkin on hyvä varata ainakin puolisen tuntia. Tee myös pesto ajoissa, jotta maut ehtivät vetäytyä. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi tahnaksi. Voit tehdä peston myös sauvasekoittimella suuressa astiassa.

Paloittele sipuli, chorizo ja paahdettu paprika. Kuullota täytteitä pari minuuttia pannulla ennen pizzan tekoa. Näin sipulin ja paprikan aromit aukeavat kunnolla, ja chorizon maku leviää muihinkin täytteisiin. Voit myös leikkiä terveellistä, sillä makkarasta irtoaa hieman rasvaa paistinpannulle, ja pizzasta ei tule ihan niin överi (ajattele tätä, älä sitä, kuinka helvetisti juustossa ja pestossa on rasvaa).

Levitä pizzataikina jauhotetulle leivinpaperille tasaiseksi levyksi. Levitä päälle tomaattikastike, täytteet ja juusto. Paista pellillä tai pizzakivellä 200 asteessa, kunnes pizzan reunat ovat kullankeltaiset, ja juusto on saanut väriä. Levitä pesto kypsän pizzan päälle.

Kuhafileet persilja-sipulikastikkeessa:

1 suuri kuhafile per syöjä
suolaa
mustapippuria
hieman sitruunamehua
voin ja öljyn seosta paistamiseen

Sipulikastike:

1 keltasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
puoli ruukkua kähärä- tai lehtipersiljaa
2,5 desiä luomuruokakermaa tai 1 desi kermaa+loput vettä
puolikkaan sitruunan mehu
reilusti voita kuullottamiseen
valkopippuria
suolaa

Ota kalafileet huoneenlämpöön noin vartti ennen paistoa. Hiero fileiden pintaan kevyesti suolaa, pippuria ja sitruunamehua. Kuumenna pannulla reilusti voin ja öljyn seosta, ja paista fileet nopeasti melko korkealla lämmöllä. Kun käytät korkeaa lämpötilaa, on erityisen tärkeää lisätä voihin hieman öljyä, koska voi palaa herkästi. Paista ensin nahkapuoli, ja valele fileitä kypsennyksen aikana paistovoilla. Paista kalaa muutama minuutti molemmin puolin ja testaa kypsyys fileen paksuimmasta kohdasta.

Pilko kastikkeeseen tuleva sipuli ja valkosipuli hyvin pieneksi. Sulata kattilassa miedolla lämmöllä voita. Kuullota sipulia voissa. Kun sipulit ovat saaneet väriä ja pehmentyneet, kaada joukkoon kerma ja persiljasilppu, ja kypsennä vielä hetki. Mausta sitruunalla, valkopippurilla ja suolalla.

Tarjoile kala ja kastike esimerkiksi paahdettujen vihannesten, paahdettujen tai keitettyjen perunoiden kera.

 

4 kommenttia

  1. Ai kauhee, persiljaa.. Pitäisköhän munkin kokeilla? Meillä ei ole edes mikään viha-rakkaus-suhde, meillä on ihan puhtaasti vihasuhde!

    • Sun pitää odottaa vielä noin viis vuotta, että oot yhtä vanha ja kuiva kuin mää. Sit yhtenä päivänä alat tykätä persiljasta, verkkaisista iltapäiväsarjoista, fleecestä ja tukisukista.

  2. Jos söisin keitetyn omenan. Se voisi olla melkein yhtä hyvä kuin nakki. No tuskin.

    Sanoisin että hyvää pizzakastikkeeseen tarvitaan lisäksi sipulia, valkosipulia, punaviiniä, balsamicoa, oliiviöljyä, savustettua paprikaa ja chiliä. Pienet paistamiset, sitten keittäminen, ja soseeksi.

    • Mä taas suosin kastikkeessa aika simppeliä linjaa, jotta täytteet pääsevät oikeuksiinsa.Varsinkin silloin, kun käytän chorizon tyylistä, todella voimakasta makkaraa. Joskus tosin haluan korostaa kastikkeessa sellaista pientä makeutta ja imelyyttä, ja laitan joukkoon jauhettuja fenkolinsiemeniä. Ja punaviini-bologneseen anista. Kala- ja äyriäispizzassa pidän makeantulisesta kastikkeesta, jos täytteenä on kalan kera vaikkapa paprikaa. Silloin kastikkeesta tulee tulisempi. Lohi-raparperipizzassa kastikkeen taas pitää olla ehdottomasti mieto.

      Mutta juu, pointti oli lähinnä se, että me tehdään pizzaa aika rennolla meiningillä. En siis kuulu koulukuntaan, jonka mielestä taikina on pilalla, jos jauhot eivät ole sitä yhtä ja tiettyä merkkiä, ja jauhoja tulee 6,5 desiä, eikä 6,65 desiä.

      Olen syönyt monesti pizzoja, joiden idea on äärimmäinen hifistely. Ehkä myös suuni on tosi juntti, mutta usein on tullut vain tosi vaivautunut olo. Sellainen ”ihan hyväähän tää on, mutta en kyllä huomaa mitään eroa tavallisista Sunnuntai-jauhoista tehtyyn”.

      Punaviinietikka, sitä voisikin lorauttaa kastikkeeseen, kun tulilla on seuraavan kerran jauhelihapizza. Komppaisi hyvin oliivien kera.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*