lapsen kanssa ravintolassa

Fine dining -ravintolaan lapsen kanssa? Vinkit onnistuneeseen iltaan

Kirjoitin viime kesänä yhden bogihistoriani suosituimmista teksteistä, joka käsitteli ulkona syömistä lasten kanssa. Vuosi sitten näihin aikoihin mediassa kohistiin (taas vaihteeksi) aiheesta lapsiperheet ravintolassa.

Ruokaharrastajana, äitinä ja mukavuudenhaluisena ihmisenä mielipiteeni aiheesta on pähkinänkuoressa se, että lapsilla on oikeus syödä muuallakin kuin Rossossa tai Hesburgerissa. Vanhemmilta odotan tilannetajua ja lapsen opastamista. Ympäristöltä toivon kykyä sietää sitä, että lapsissa ei ole off-nappia, jota painamalla heistä saisi mykkiä pikkuaikuisia, jotka eivät päästä pihaustakaan kolmen tunnin illallisen aikana.

Lapsemme on osallistunut ruokaharrastukseemme kirjaimellisesti elämänsä ensimmäisistä viikoista lähtien. Järjestimme hänen nimijuhlansa lempiravintolassani C:ssä. Vähän hienompaa syömistä olemme harjoitelleet esimerkiksi ruotsinlaivoilla, joilla lapsiperheet ja kaikenmoinen häly ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Katkarapuja viskovat sinne sun tänne niin lapset kuin pari viskhiä liikhaa maisthelleet shedätkin. Useimmiten syömme lapsen kanssa matalan kynnyksen lounaspaikoissa ja etnisissä ravintoloissa, joissa perheitä palvellaan lähes poikkeuksetta todella kauniisti.

Pari kuukautta sitten päätimme illastaa ensimmäisen kerran oikein kunnon fine dining -ravintolassa tytön kanssa. Hän ei enää sottaa ja härvää ja malttaa istua pitkiäkin aikoja ruokapöydässä – vaikka sitten kännykän aakkospelin voimin. Vaikka hänellä on omat nirsoilunsa, 4-vuotias tsubu maistelee ennakkoluulottomasti vahvojakin makuja. Uumoilimme, että aika illalliselle aikuisten ravintolassa olisi kypsä.

Valitsimme paikaksi kotitalomme alakerrassa sijaitsevan Hellan ja Huoneen. Ravintola on tytölle tuttu, ja törmäämme henkilökuntaan usein takapihalla.

1. Tutustukaa ravintolaan etukäteen

Tyttö oli selvästi hieman jännittynyt, kun kerroimme, että menemme syömään hienoon paikkaan, jossa pitää käyttäytyä nätisti. Alkujännitystä helpotti se, että kävelimme parina päivänä ravintolan ohi ja juttelimme tulevasta illasta.

Lapsi tiesi, mihin olemme menossa. Jos ravintola olisi ollut kauempana, olisimme katsoneet siitä kuvia netistä. Uusiin paikkoihin tutustuminen kuvien avulla ja juttelemalla helpottaa meidän lapsemme jännitystä, varmasti monen muunkin.

lapsen kanssa ravintolassa syöminen
saako lapsen kanssa mennä ravintolaan

2. Jutelkaa siitä, mitä ravintolassa tapahtuu

Sen lisäksi, että kurkimme ravintolan ovella etukäteen, puhuimme siitä, mitä illallisella tapahtuu. Kerroimme, että aikuisten ravintolassa ei saa juosta, huutaa ja pelleillä. Pöydissä on liinat, paljon laseja ja haarukoita. Ideana on istua yhdessä kaikessa rauhassa, jutella ja nauttia ruoasta.

Kerroimme myös paikan päällä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä eri tavaroilla tehdään ja keitä ravintolassa työskentelee. Tämä vähensi jännitystä ja härväämistä selvästi ja piti tytön mielenkiintoa yllä. Kuten mihin tahansa uuteen asiaan, myös ravintolakeikkaan kannattaa siis valmistautua käymällä sitä etukäteen läpi.

lapsiperheet ravintolassa

3. Harjoitelkaa ravintolaillallisia arkisin

Varasimme Hellasta ja Huoneesta pöydän torstai-illaksi. Arki on varsinkin hienommissa illallisravintoloissa hiljaisempaa aikaa kuin viikonloput ja pikkujoulukauden kaltaiset sesongit.

Halusimme, että meillä olisi rento ja mukava ilta, ja jos kaikki ei menisi nappiin, emme pilaisi muidenkaan ateriaa. Tulimme ravintolaan muistaakseni jo kuudelta. Lapsemme menee arkisin nukkumaan kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Emme halunneet sotkea hänen unirytmiään tai ottaa sitä riskiä, että hän alkaisi käydä kierroksilla.

Sen riskin tosin otimme, että menimme suht pieneen ravintolaan, jossa ei ole tilaa juoksentelulle. Jos olet epävarma, aloita harjoittelu isommasta paikasta, jossa lapsi voi jaloitella. Plikkamme tutki vähän salia, mutta se ei haitannut ketään, koska ravintola ei ollut täysi.

ravintola Hella ja Huone arvostelu

4. Skippaa kylmät alkupalat ja keskity lämpimiin ruokiin

Tämä vinkki riippuu tietenkin myös lapsesta, mutta logiikka sen taustalla on tämä. Alkupalat ovat minun ja monen muun aikuisen suosikkeja, koska keittiö irrottelee niissä yleensä eniten. Annos on pieni, joten maut voivat olla hyvinkin voimakkaita: mausteisia, happamia tai suolaisia. Lisäksi ruoka voi olla kylmää.

Kaikki ne syyt, minkä vuoksi minä rakastan alkupaloja, saavat lapseni karsastamaan niitä. Ruokahalun herättelijänä söimme graavattua siikaa omenagraniten ja yuzu-kastikkeen kera. Oi mikä hapokkuus ja aasialainen twisti! Lapsi taas ei annoksesta välittänyt, mutta varjelepas, kun pöytään tuotiin varsinainen alkupala eli tattikeitto maa-artisokkaraviolilla ja kahvi-maitovaahdolla.

Tämä kermainen, pehmeä ja lämmin lohturuoka hörpittiin viimeistä pisaraa myöten. Myös keiton jälkeen tarjoiltu nieriä ja polenta katosivat tytön lautaselta kokonaan, voimakkaat välijuustot taas eivät. Totesimme, että vaikka lapsemme rakastaa esimerkiksi suolakurkkuja ja oliiveja, häneltä ei voi vaatia vielä liikaa, kun tilannekin on jännittävä. Ruoka tulee syötyä todennäköisemmin, kun lautasella on jotain pehmeän makuista, tuttua ja helposti syötävää, esimerkiksi kalafile, juuresmuusia tai keittoa.

lapsiystävällinen ravintola Tampereella

lapsen kanssa ravintolaan Tampereella

5. Pidä alkoholinkäyttösi kurissa

En ole absolutisti, ja lapsemme saa nähdä meidän juovan alkoholia. En kuitenkaan koskaan juo itseäni lapsen seurassa sellaiseen humalaan, että puheeni sammaltaisi, huutaisin, hoipertelisin tai lässyttäisin vitsejä, jotka ovat lapsen mielestä todennäköisesti vain ahdistavia, outoja ja noloja.

Koska emme halunneet humaltua, vaan nautiskella, tilasimme vain yhden viinipaketin. Lapsen kanssa joutuu skarppaamaan julkisissa paikoissa muutenkin, joten hoksottimiaan ei kannata sumentaa alkoholilla.

Erityiskiitokset ravintolalle siitä, että tytsylle tehtiin oma, siirappipohjainen alkumalja. Iltaan tuli erityinen tuntu, kun hän sai nauttia oman juhlajuoman samanlaisesta lasista kuin me.

alkoholinkäyttö lapsen seurassa

lapsen kanssa ravintolassa

Tähän väliin mukava ja monelle varmaan yllättäväkin uutinen. Vaikka fine dining -illallinen maksaa enemmän kuin Rosson pizza, se ei välttämättä ole lapsen kanssa niin kallista kuin kuvittelet. Esimerkiksi Hellassa ja Huoneessa näin pieni lapsi syö ilmaiseksi, ja monessa paikassa lapsilta peritään puolet hinnasta. Tilasimme kuuden ruokalajin menun (65 e/kpl) ja yhden pienen viinipaketin (34 e). Loppulasku oli siis noin 160 euroa koko perheeltä.

Ei tällaista jatkuvasti viitsi tehdä, mutta kannattaa laskea, kuinka paljon rahaa uppoaa vaikkapa perheen huvipuisto- tai Hop Lop -päivään ruokineen ja bensoineen. Hieno illallinen voi olla perheelle samanlainen elämys, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Se on myös kulttuuri- ja tapakasvatusta lapselle ja hyvää valmennusta tulevaisuuden varalle. Mielestäni investointi ei ole turha.

Kuten aikaisemminkin Hellassa, kaikki oli taas laadukasta, maistuvaa ja taidolla tehtyä. Keittiötä johtaa nyt konkarikokki Markus Rosenberg, jolla on pitkä kokemus pääkaupunkiseudun huippuravintoloista.

Nautittuani pari Markuksen loihtimaa illallista luonnehtisin hänen tyyliään pelkistetyksi, mutta syväksi. Annoksissa ei ole mahdottomasti komponentteja, ja raaka-aineista otetaan kaikki irti. Esimerkiksi lampaanmaksa oli kypsennetty täydellisen mureaksi, ja jälkiruoassa leikiteltiin appelsiinilla. Sitä oli hedelmäisessä annoksessa jugurttina ja vinegrettenä. Annosta pehmennettiin hieman ruusunkukkasorbetilla, mutta ruoassa ei ollut liikaa elementtejä, eikä makumaailmaa viety väkisin liian sokeriseksi.

Hellassa kannattaa ehdottomasti tilata edes pieni viinipaketti, sillä sieltä paljastuu yleensä melkoisia yllätyksiä. Fine diningin ruokajuomana ei epäröidä tarjota esimerkiksi olutta. Nyt maistelimme katajanmarjalla terästettyä Grimr Gruit Alea. Tattikeiton kanssa tarjottu Doudet Naudinin vuoden 2012 Chablis oli hurmaava viini. Mineraalisuuden joukosta löytyi mantelia ja kalkkia, jotka tekivät viinistä kiinnostavan. Pidin kovasti myös Hellan Riesling-viikkojen saksalaisista kuohuviineistä. Näitä samppanjamaisen paahteisia ja pirteästi kuplivia sekt-viinejä on kuulemma edelleen tarjolla, suosittelen!

Huomenna menemme Villen kanssa viettämään ravintolailtaa aikuisseurassa. Se on mukavaa. Voi olla rennosti, ottaa vähän enemmän viiniä ja keskittyä tuijottelemaan vastapuolta silmiin. Ei tarvita pädiä, kännykkää, värikyniä, selostusta tai rauhoittelua. Tosin kaikkia näitä tarvitsimme Hellassakin ihmeen vähän. Pädi oli varmuuden vuoksi mukana, mutta sitä ei kaivettu laukusta. Seuraava niksi olkoonkin tämä.

6. Varaa lapselle virikkeitä – varmuuden vuoksi

Illalliseen on mukavampi keskittyä, kun tiedät, että voit tarvittaessa kaivaa puuhavihon tai kännykkäpelin esiin. Rohkaisen kuitenkin kokeilemaan, miten edes aterian alku sujuu ilman niitä.

Ravintolakäynti on tilaisuus opettaa lapselle läsnäoloa ja sosiaalisuutta. Vaikka lapsi kysyisi samaa asiaa viidettä kertaa, vanhemman kannattaa keskittyä häneen. Älä hiljennä jälkikasvuasi heti elektroniikalla äläkä räplää puhelintasi. Opeta lapselle pöytäkeskustelua ja opettele sitä myös itse. Yhdessä ateriointi ja juttelu tekevät tutkitusti hyvää perhesiteille.

Kun latasin Facebookiin kuvan illalliselta, sain ihastelevia ja vähän kateellisiakin kommentteja. Osa vanhemmista ei saa ruokia arastelevaa lasta syömään edes kaurakeksejä, tattikeitoista ja polentoista puhumattakaan.

Yritän suhtautua lapsemme ruokailuun kannustavasti, mutta en tee siitä liian suurta numeroa. Hän ei pidä raaoista vihanneksista, joten en uhkaa, painosta tai lahjo häntä syömään niitä. Tärkeintä on se, että lapsi saa jostain energiaa. Kun tyttö sitten syö vaikka sipulia tai paprikaa, kehaisen häntä, mutta en hihku dramaattisesti. Yritän asennoitua syömiseen luontevana asiana, johon ei liity pakkoja ja palkintoja.

Tämä on kuitenkin vain minun tyylini tämän lapsen kanssa. Jos meillä olisi toinen lapsi, hänen suhteensa ruokaan voisi olla aivan erilainen, vaikka tekisin kaiken samalla tavalla. Viimeinen neuvoni olkoonkin tämä.

7. Lapsesi ruokailu on teidän perheenne asia, älä ressaa

Jos pelkkä ajatus ravintolaillasta villin, pelokkaan, allergisen tai nirson lapsen kanssa ahdistaa, anna olla. Käykää Rossossa ja Hesessä, jos haluatte syödä siellä. Älä pakota lastasi ja itseäsi kokemuksiin, joihin ette ole valmiita.

Jos ravintolassa syöminen ei kerta kaikkiaan onnistu, kokoontukaa kotona yhteisen pöydän ääreen. Niihin fine dining -ravintoloihin kyllä ehtii vielä monta kertaa. Dipatkaa vaikka nakkeja ketsuppiin. Kunhan olette yhdessä, nautitte ruoasta ja toisistanne.

Rauhaa ja rakkautta kaikille.

 

2 kommenttia

  1. Kiitos todella asiallisesta ja konkreettisesta kirjoituksesta. Todella rohkeaa ottaa esiin myös tuo alkoholin käyttö, joka varmasti nostattaa keskustelua.

  2. Suuret kiitokset kiitoksista Kimmo!

    Minä olen niitä ihmisiä, jotka haluaisivat ostaa punaviiniä marketista. Mielestäni on ihan ok nauttia alkoholia lapsenkin seurassa, me juomme grillatessamme olutta ja kaveriporukan illallisilla viiniä. En halua, että alkoholista tulee lapselleni pelottava ja mystinen asia.

    En sylje lasiin enkä puhu viinistä ”aikuisten mehuna”, vaan viininä. Lapsen seurassa en kuitenkaan ikinä vetäisi sellaisia kännejä, että alan kompuroida kieli poskella. Tosin en juuri harrasta sellaista muutenkaan. Mieluummin makustelen ja harjoitan viinitietouttani tai juon kevyen hiprakan, mutta sekoilukänni ja krapula, yh. Tulen nykyään krapulassa niin masentuneeksi, etten halua sotkea aivokemioitani ja nukkua päivien ohi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*