Nopea tervehdys täältä paratiisista. Saavuimme Doulianaan sunnuntaina puolen päivän maissa, aivan pökerryksissä herättyämme aamuyöllä kolmen maissa. Vastaanotto oli taas mitä sydämellisin. Talot olivat valmiina, jääkaapit täynnä ruokaa, olutta, viiniä ja rakia. Saman tien keitettin kahvit, halailtiin ja pussailtiin. Emäntämme Vasso on ihana; suora, rempseä ja lämmin. ”Janica, you´re a woman who drinks any kind of alcohol. Is there anything you don´t drink, NO!”.
Tsiisus miten hyvää pelkkä miljöön vaihtuminen ihmiselle tekee. Tämä on vasta toinen kokonainen lomapäivä, mutta olen jo aivan lomafiiliksissä. Jokainen hetki on täyteläinen ja ihana. Ei jaksa välittää ja valittaa hiestä, hyttysistä tai tulikuumasta autosta. Kesä on vielä sen verran alussa, että kaskaat eivät siritä liian kovaa. Herään aamulla linnunlauluun ja pelargonian tuoksuun. Illalla jossain soi kansanmusiikki ja vuohenkellot kalkkaavat pimeydessä. Vasso puuhaa meille vierailua viinitilalle. Kyselille lähitavernassa etanoita. Joku Anna kuulemma etsii niitä meille nyt rinteistä, ja jos homma natsaa, saamme huomenna vadillisen öljyllä, rosmariinilla ja valkosipulilla höystettyjä luomukotiloita.
Pikkuisemme on ihan meiningeissä mukana. Kaveri vetää tsatsikia, viininlehtikääryleitä ja lammasta minkä ehtii. Ensimmäisenä iltana seitsemän hengen illallinen tavernassa juomineen maksoi 62 euroa, eilen 52 rahaa. Syön joka aterialla mahdollisimman paljon kasviksia, koska ne ovat täällä niin ihania. Missään, ei niin missään vain ole näin meheviä, makeita ja tulipunaisia tomaatteja ja makeaa kurkkua. Sipuli ei kirvele silmiä eikä närästä, ja voin syödä vaikka kokonaisen punasipulin. Jälkiruoka ja digestiivipaukut tulevat talon puolesta
Mutta nyt huuhdon suolavedet hiuksista. Tulimme juuri rannalta, ja seuraavaksi suunnataan taas tavernaan. Olen hoitanut pari työhommaa kuin ohimennen alta pois ja kirjoittanut vähän kirjaakin. Siitä huolimatta en ole levännyt näin täydellisesti aikoihin.
