Moni tuttavani innostui viime viikolla, kun kaupungin johtoporras esitteli suunnitelmansa Tullin alueen kehittämisestä. Tampereen keskustaa aiotaan tietoisesti hilata itään, Tullin alueelle ja Tammelaan. Tämän alueen asukkaana olen keskimääräistä kiinnostuneempi siitä, mitä elinympäristölleni käy tulevaisuudessa.
Päällisin puolin suunnitelma näyttää lupaavalta. Täydennysrakentamista pirstaleisten lähiöiden sijaan, mahdollisuuksia julkiselle liikenteelle, palveluita ja työpaikkoja. Ja tietenkin loputtomia liikennejärjestelyitä ja auki revittyjä katuja.
Innostavimmissa mielikuvissani Tulli-Tammela on tulevaisuudessa kuin pieni kylä, jossa piisaa kauppoja, ravintoloita, palveluita ja puistoja. Mutta silti. Peruskyynikko minussa hokee, että Tampere on saamassa oman Kampin. Persoonattoman kauppakeskusmöhkäleen, jossa jäänteet vanhasta arkkitehtuurista hukkuvat lasikompleksien alle. Kamppi on mielestäni käsittämätön paikka. Aina Helsingissä käydessäni ihmettelen sitä, onko tämä todellakin yksi himotuimmista asuinalueista. Ympäristössä ei ole mitään esteettistä, ja ostostarjonta rajoittuu kauppakeskuksiin ja franchising-ketjuihin. Siitä huolimatta treffit sovitaan aina Kamppiin.
Tällä hetkellä Tulli-Tammela on mielenkiintoinen, kuhiseva tilkkutäkki. Täällä voi aistia pieniä henkäyksiä hellahuoneiden ja kenkätehtaiden ajasta, sen rinnalla elää omaa aikaansa heijastava elementtirakentaminen. Tulli ja Tammela ovat opiskelijoiden, peremmällä sijaitseva Kaleva vanhusten asuinaluetta. Mahtaako täällä olla tulevaisuudessa sijaa niille, jotka tienaavat alle 1000 euroa kuukaudessa?
