Vietän juuri viimeistä lomapäivää Kainuussa, Vuokatin Katinkullassa. Otimme toiveikkaasti sukset mukaan, mutta eihän täällä mitään hiihtää voi. Yhtenä päivänä sää suosi sen verran, että sain kauhealla vaivalla ähellettyä kuuden kilsan murtsikkalenkin tuulisessa rantaviivassa. Toisena päivänä jäälle oli noussut niin paljon vettä, että parin kilometrin jälkeen nousi seinä pystyyn.
Sen jälkeen olenkin sitten rampannut Tatjanoiden vetämissä vesizumbissa ja haksahtanut Neurosonic -hoitoon. Joo joo, kuulen naurun tänne asti. Se ei onneksi ollut kovin kallista. Makasin tasan 41 minuuttia vibrasohvalla viltin alla, kuuntelin valaiden laulua ja panhuilun ulahduksia, rentouduin. Joko vibrat tehosivat oikeasti, tai lumevaikutus oli voimakas, sillä olin loppupäivän melkoisessa horteessa, ja nukuin yön todella hyvin.
Vaikka hiihtosuunnitelmat menivät tänä vuonna puihin, loma on ollut todella mukava. Olen saanut kirjoitettua, löhöillyt ja syönyt hyvin. Ruokailuissa menimme perusmeiningillä. Siis aika tuhtia ja simppeliä safkaa, koska täällä mökissähän ei ole valmiina mitään mausteita. Emme viitsineet hirveästi raijata niitä mukanamme, emmekä kuljetella täältä ostettuja pusseja ja purnukoita kotiin.
Lopuksi vielä Facebookista alkanutta pohdiskelua. Lukaisin uuden Annan, jossa ex-missi Heidi Sohlberg kertoi vatsavaivoistaan ja raakaruoasta löytämästään autuudesta. Ja taisipa Maria Veitolakin puhua jotain vatsaongelmistaan.
Onko tämä vatsajuttu nyt joku uusi issue, johon pitäisi ottaa jollain tavalla kantaa? Onko mussa joku vika, kun mun vatsani on tosi harvoin kipeä? Tsekkasin nuo lomakuvat läpi, ja totesin, että eipä tässä ole juuri muuta tullut syötyä kuin valkoisia jauhoja ja rasvaa viikon verran. Ja joka ilta hieman alkoholia saunan jälkeen. Eikä minua turvota, pöhötä eikä ahdista merkittävästi enempää kuin normaalistikaan. Toki olen syönyt ihan tavalliset aamu- ja välipalat, siis puuroa, leipää, hedelmiä ja marjoja, emmekä ole ostaneet sipsien kaltaisia suolapommeja.
Mutta silti. Yhdellä jos toisellakin tuntuu olevan nykyään joku fyysis-psyykkis-sosiaalinen vatsaongelma. Kuvio on usein tämä: valitellaan ties mitä ahdistusta, kolotusta, suolen murinaa ja ihottumaa. Valaistutaan, ostetaan mehulinko ja aletaan kanniskella mukana omia raakasuklaapatukoita. Kaikki ongelmat ratkeavat, maha ei pömpötä ja mikään ei ahdista. Uuteen elämäntapaan tosin kuuluu se, että ihminen ei voisi syödä edes yhtä noista kuvien ruoka-annoksista, koska valoenergian voimalla toimiva suolistohan räjähtäisi, jos sinne eksyisi kokonainen grillimakkara.
Ja ei, en ota tässä nyt kantaa oikeisiin, vakaviin ja elämää rajoittaviin vatsasairauksiin, joita löytyy omasta lähipiiristäkin. Mutta ihan omasta kokemuksesta tiedän, että nuo vatsavaivat ovat aika usein korvien välissä. Kyllä minäkin stressaan vatsallani. Kun olen tosi ahdistunut, en saa suupalaakaan alas. Mutta tiedän, että kyse on stressistä, ja kun se laukeaa, tilanne normalisoituu, eikä minun tarvitse aloittaa hetkellisen öklötyksen vuoksi mitään erityisruokavaliota. Mitä enemmän kremppojaan pohtii ja antaa vatsan ja ruoan määrätä elämäänsä, sitä pahemmaksi vaivat usein muuttuvat. Olin joskus karmean stressaantunut, ja kuvittelin vatsaoireideni johtuvan siitä, että yhdistelen ruokia jotenkin väärällä tavalla. Elämä meni järkyttäväksi vekslaamiseksi. Siis enhän mä nyt mitään tacoja voi syödä, kun niissä on sekä hiilihydraatteja että proteiinia yhtä aikaa! No, sitten sain vissiin jotain muuta ajateltavaa, ja unohdin kokonaan, että mullahan on näitä vatsavaivoja.
Ja mikä olikaan hölinäni pointti? Se kai, että mielestäni moni ”hyvää tekevä” ruokavalio on kaksipiippuinen juttu. Usein tulee sellainen olo, että ihminen hakee syömistensä jahkailun kautta vastauksia paljon isompiin ongelmiin, kuin pelkkiin vatsavaivoihin, mutta ei ehkä tajua sitä itse.
Tällaiselle epähenkevälle juntille tulee vain mieleen, että mitä tapahtuu sitten, kun valoravintoa nauttivan raakaruokailijan auto sammuu jonnekin Joensuun takamaille? Mehulinko ei ole mukana, ja viimeinen raakasuklaapatukka on sulanut takataskuun. Läheisellä huoltoasemalla myydään pelkkiä vakuumiin pakattuja Mr. Paninin tuotteita.
Ehkä se ihminen sit vaan kuolee sinne Rääkkylänmutkaan.
Hei, samaa mieltä ja silti eri mieltä. Kaikenlaiset ruokaintoleranssit ovat viime aikoina menneet vähän yli. Toisaalta Suomessa jopa 10 prossaa ihmisistä kärsii ärtyvästä paksusuolesta. Stressi vaikuttaa mutta ilmeisesti pohjalla kuitenkin suoliston bakteerien epätasapaino. Monilla tästä kärsivistä suolisto oireilee välillä rajustikin, kipuja ja ripulia. Välttämällä jotain ruokaa voi välttää oireet, ehkä ymmärrettävää ettei syö jotain mikä juoksuttaa vessassa seuraavat kaksi päivää. Oireilu vaihtelee eli välillä vatsa sietää mitä vaan. Näyttää jkv lisääntyvän iän myötä eli ehkä pääset itsekin joskus kokemaan tämän…
Ärtyvä paksusuoli kuuluu noihin mainitsemiini, todella kivuliaisiin ja elämää rajoittaviin vatsasairauksiin. En suinkaan väitä, että kaikki vatsaoireet olisivat korvien välissä. Mutta olen varma siitä, että vatsaoireista kärsivä ihminen joutuu helposti oravanpyörään, jossa vatsan jatkuva miettiminen pahentaa oireita ja rajoittaa ruokavaliota – olenhan kokenut tämän itsekin kantapään kautta. Toisaalta on helppo sanoa stressaavalle ihmiselle, että ”hei lopeta se stressaaminen”. Eihän se niin käy.
Itselläni vatsaoireilu alkoi ja loppui mystisesti, kuin huomaamatta. Alun osaan jälkeenpäin ajoittaa raskaaseen elämäntilanteeseen. Lukio oli ohi, ajatus tulevaisuudesta ahdisti, opiskelupaikkaa ei irronnut, töissä ei sujunut. Oireilu taisi loppua samoihin aikoihin, kun pääsin yliopistoon, ja asiat alkoivat järjestyä yhdellä jos toisellakin elämän osa-alueella. Nykyään vatsastressiä lieventää se, että olen asiasta tietoinen, mutta en tee siitä oman pääni sisällä kovin suurta numeroa.
Minusta tuntuu siltä, että ihmiset hoitavat usein pelkkiä oireita, eivät syitä. Moni osaa ehkä sanoa ääneen, että vatsaoireilu liittyy jotenkin ahdistukseen, stressiin ja jännitykseen, mutta en jaksa uskoa, että pelkkä ruokavalion tiukka rajoittaminen auttaisi tällaisessa tilanteessa (jos kyseessä ei siis ole vakavasti ärtynyt paksusuoli). Siis voivathan ne fyysiset oireet helpottaa, mutta oireet laukaissut henkinen syy on edelleen olemassa. Kovin tiukka ruokavalio voi johtaa siihen, että sitä rentoutta, jota ihminen kaipaisi, on vaikea saavuttaa, kun aina kodin ulkopuolella pitää syynätä, mitä voi syödä ja mitä ei.
Hei sun kannattaa joskus tulla hämeenlinnaan maistamaan lepaan viinejä! Ne on mainioita!
Kiitos vinkistä! Laitan korvan taakse kesän kotimaanmatkailua ajatellen 😀