Lempikalakeittoni on nykyään tomaattipohjainen, ranskalaistyyppinen keitto, jossa täyteläisyys ja tomaatin hapokkuus yhdistyvät kutkuttavalla tavalla. Silloin kun on aikaa ja hyvää kalaa, on kiva keitellä kalanperkuista itse hartaudella pohjaliemi ja rakentaa soosi sen ja valkoviinilorauksen varaan. Mutta koska Tampereen kalavalikoima, koska lapsiperhe, koska tv-orjuus. Siksi oikaisin nyt, mutta oikaistusta sopastakin tuli niin maukasta, että suostun jopa syömään pakasteseitiä, jos siitä saa oikeilla mausteilla näin maittavaa.
Oikaistu bouillabaisse:
400 grammaa seitiä tai muuta valkoista, vähärasvaista kalaa
1-2 tölkillistä savusimpukoita (esim. Pirkalla on kelvollisia)
180 grammaa isoja katkarapuja
800 grammaa perunaa
puolet pienehköstä purjosta
2-3 valkosipulinkynttä
3 tomaattia
tölkillinen tomaattimurskaa
1 desi luomuruokakermaa
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
sokeria
kuivattua oreganoa tai basilikaa
cayannepippuria tai vähän mietoa chilijauhetta
vettä
öljyä kuullottamiseen
Kuori tai pese perunat. Minä rakastan kuoriperunoita, joten ohutkuoriset perunat pesen huolellisesti, mutta en kuori. Paloittele perunat, purjo ja tomaatit. Murskaa valkosipulinkynnet. Paloittele sulanut kala isohkoiksi kuutioiksi. Kaada öljy pois simpukoista, huuhtele ne kevyesti siivilässä ja tarkista, ettei joukossa ole kuoren paloja.
Kuumenna suuri loraus öljyä isossa kattilassa. Kuullota kattilassa ensin purjoa ja valkosipulia. Lisää joukkoon peruna. Sekoita koko ajan. Älä pidä liettä täydellä teholla, vaan keskilämmöllä, ettei perunan tärkkelys pala pohjaan. Kaada kattilaan parin minuutin kuullotuksen jälkeen noin puoli litraa vettä. Lisää joukkoon tomaattikuutiot, tomaattimurska, kala ja simpukat. Anna muhia miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää katkaravut vasta loppuvaiheessa, koska pitkä kypsennys tekee niistä sitkeitä.
Lisää lopuksi ruokakerma ja niin paljon vettä kuin kattilaan mahtuu. Mausta makusi mukaan suolalla, pippurilla, sokerilla, sitruunamehulla, cayannepippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Minä käytin sitruunaa noin puolikkaan hedelmän verran, cayannepippuria teelusikallisen, kuivattua oreganoa vajaan ruokalusikallisen. Suolan, pippurin ja sokerin määrää en laske, koska käytän myllyä. Mutta jälleen kerran sama vinkki, kuin aina tomaattikastikkeissa ja -keitoissa: käytä suolaa ja sokeria öbaut sama määrä. Tomaatin mehevyys pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta, kun ruokaan lisää sokeria. Pelkkä chili tai pippuri tekee tomaattiruoan aromista sulkeutuneen, terävän ja kovan.
Koristele valmis annos pippurirouhaisulla ja tuoreilla yrteillä. Voit myös silputa purjon vihreää osaa koristeeksi valmiin keiton pinnalle. Keitto tuntuu parantuvan, kun se muhii yön yli jääkaapissa, ja sen lämmittää toiseen kertaan.
Olen käynyt muutaman kerran Keskustorin joulutorilla. Tori on tuttuun tapaan ahdas, mutta valaistus on mielestäni kauniimpi kuin aikaisemmin. Myynnissä on aika tuttuja suomalaisia käsitöitä, korvakoruja, puuhelmiä, voiveitsiä, erilaisia pussukoita ja nyssyköitä. Vuokrat taitavat olla melkoiset, koska joidenkin myyjien hinnoissa se näkyy. En todellakaan maksa 20 euroa kännykkäpussista, vaikka kuinka olisi uniikkia käsityötä. Harmikseni suosikkimyyjääni ei näkynyt enää eilen, hän myi ihania, aivan oikean kuppikakun näköisiä saippuoita.
Torilla on edellisvuosilta tuttu kastanjakoju (en pidä kastanjoista sellaisenan, maistuvat vain perunoille, ehkä muutkin ovat tajunneet tämän, koska kopille ei ole enää edellisvuosien tapaan jonoa), bratwursteja, vohveleita ja pähkinöitä, grillikota, Pyynikin näkötornin kahvila ja ravintolateltta. Harmikseni teltan juomavalikoima on supistunut älyttömästi. Missä on munatoti? Ravintolatelttaan ei saa mennä vaunujen kanssa, joten olen pyörähtänyt siellä vain kerran. Kaikki vaunujen kanssa kulkevat kun tunnetusti änkeävät aina yhtä aikaa kaikkiin mahdollisiin ahtaisiin sisätiloihin ja jöpöttävät siellä tuntikausia ostamatta mitään, antavat kakaransa huutaa ja häiritsevät oikeita, maksavia asiakkaita. Suomen hienon alkoholipolitiikan vuoksi hehkuviiniään ei voi myöskään vain ostaa teltasta ja nauttia ulkona. Kiitän suuresti näistä molemmista elämää helpottavista säännöistä.
Mutta nyt pitää lopettaa. Muistin just, että munhan piti mennä tonne hissiin vaunujen kanssa. Siellä sitten nöpötän kivasti ja nätisti tukkeena kahdeksan tuntia, vetelen alakerrasta yläkertaan ja takaisin enkä päästä hissiin ketään muita. Ja muksu huutaa koko ajan, mutta en tee asialle mitään, annan vain huutaa ja vedän hissirundiani aamuyöhön. Että talomme vanhukset oikein kovasti mielensä pahoittaisivat, ja täyttäisin perheellisen ihmisen pyhän tehtävän: viattomien ihmisten tauottoman kiusaamisen ja ahtaiden väylien tukkimisen. Että kivoja joulunaluspäiviä kaikille!
Olin menossa itsenäisyyspäivän aamuna joulutorille lasten kanssa lounastamaan mutta väliinhän se jäi nuoremman nukkuessa lastenvaunuissa. Kieltokyltti oli sen verran suuri ja keskeisesti sijoitettu että en käynyt tiedustelemassa mahdollisuutta sallia pääsyä vaikka vaunuissa nukkuva lapsi tuskin olisi niitä kahta asiakasta hirveästi häirinnyt. Kävimme sen sijaan ostamassa kastanjoita koska ne ovat mukavaa naposteltavaa kylmässä, ja lounaalla McDonaldsissa jossa lastenvaunuja ei katsottu pahalla.
Mulle nuo kastanjat olivat pettymys liian suurten odotusten vuoksi. Muistan lapsena aina haaveilleeni niistä, kun Aku Ankassa syötiin jouluna kastanjoita. Kuvittelin, että ne maistuvat pähkinältä. Ehkä tuo perunan maku oli siksi täydellinen antikliimaksi. Mutta toisaalta kastanja voisi muhevoittaa perunasosekeiton makua aika kivasti. Hmmm. Pitää kehitellä.
Hei tiedän kuppikakkusaippuat, oon itse ostanut niitä Lappeenrannastajostain käsityöpuodista, ovat ihania! 🙂 Tiedätkö tekijän/merkin nimen?
Sain kun sainkin näitä saippuoita sieltä joulutorilta, valmistaja oli palannut parin päivän tauon jälkeen. Mutta yrittäjän/valmistajan nimi ei valitettavasti jäänyt mieleeni. Annoin saippuat lahjaksi, joten en voi tarkistaa sitä enää jälkikäteenkään.