Parasta pintxoa äänestämään!

Ehdin kuin ehdinkin käväistä eilen Tamperradassa, ja tänä iltana on viimeiset hetket maistella tamperelaisravintoloiden loihtimia suolapaloja. Tietämättömille tiedoksi: pintxot ovat siis tapaksia. Ihan pirun vaikea tuo Espanjasta napattu kieliasu. Lausun ja kirjoitan sen aina miten sattuu, vaikka olen olevinani kielinillittäjä.

Idea on siis yksinkertaisuudessaan se, että joukko keskustan huippuravintoloita on viritellyt kilpailuun oman edustajansa. Asiakkaat voivat kiertää läpi vaikka kaikki ravintolat, valita suosikkiannoksensa ja äänestää sitä. Monilla ravintoloilla on kilpailuannoksen lisäksi listallaan enemmänkin pintxoja. Esimerkiksi Huberissa oli tarjolla kolme erilaista suolapalaa ja Saludissa peräti 14. Jälkimmäisessä jono on yltänyt kuulemma ulos asti.

Teimme kaverini kanssa tehoiskun kolmeen paikkaan: ensin pieni lasi viiniä ja kolme suolapalaa Huberissa. Sitten Masuuniin pikkukebabille ja toiselle lasilliselle. Lopuksi hieman enemmän pintxoja Inezissä, ja vielä churrot ja sherryt päälle. Oma suosikkini taisi olla Inezin tulinen lohipala, vaikka ulkomuoto oli friteerauskuorineen hieman vaatimaton. Maku kuitenkin potki mukavasti. Kyytipojaksi talo suositteli pientä lasillista kuivaa, suodattamatonta siideriä.

Huberin possunposki herneen ja paahdetun valkosipulin kera kiri hienosti rinnalle. Annos oli sen verran iso, että kaksi euroa tällaisesta suupalasta oli mieltä lämmittävä hinta. Liha oli mureaa ja soijakastike toimi, mutta hernelisuke oli mielestäni hiukan liian mieto makupari mausteiselle lihalle. Sen sijaan perinteisempi chorizopallero paprikamajoneesin kera toimi hyvin.

Masuunissa listalla oli vain kilpailuannos eli lammaskebab. Annos ei ollut huono, mutta hävisi Huberin ja Inezin luomuksille selvästi. Ciabattan välissä tarjottu lammaskebab oli todella mieto. Lisäksi liha oli kylmää, vaikka leipä oli lämmitetty. Olisin kaivannut lihaan enemmän ytyä. Kebab oli kuitenkin parin euron annokseksi mukavan kokoinen. Pari kolme tällaista menisi jo ateriasta.

Kiitokset vielä Helille kuvien näpsimisestä! Suosittelen Tamperrada-kierrosta todella lämpimästi. Masentunut syysfiilis koheni heti, kun huomasin, miten paljon ihmisiä oli ruokakierroksella. Keskellä viikkoa, sateisena iltana, Tampereella herrajjumala. Tällaiset matalan kynnyksen tempaukset ovat kaupungin ravintoloilta todella hieno kädenojennus niiden kuluttajien suuntaan, jotka eivät yleensä pahemmin ravintoloissa käy. Söimme ja joimme todella hyvin reilulla neljälläkympillä per nokka.

 

2 kommenttia

  1. Ossi Ojutkangas

    Minustakin tuntuu mukavalta olla kielinillittäjä, joten siksi en voinut vastustaa kiusausta ja oli pakko kommentoida tuota pintxoa. Se on baskikielen ilmaisu (ja ehkä juuri siksi vaikea) kun taas castellanoksi se on pincho. Tätä samaa eroa esiintyy muissakin sanoissa, esimerkiksi kalimotxo esiintyy joskus muodossa ”espanjalaistetussa” muodossa calimocho. Tuota kalimotxoa käytetään kyseisestä juomasta (sekoitus halpaa punkkua ja kolaa fifty sixty) erityisesti silloin kun halutaan korostaa sitä, että se on keksitty Baskimaassa. Esimerkiksi täällä Galiciassa en ole varmaan koskaan nähnyt tuota espanjalaisittain kirjoitettuna, luultavasti siksi että galicialaiset ovat usein ”separatisteja” ja haluavat siten korostaa Espanjan eri alueiden paikallisia eroja.

    • Savusuolaa

      Tämän kielellis-kulttuurisen härdellin ja kankean härmäläisen kieleni vuoksi minä haluaisinkin puhua vain tapaksista 😀

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*