Ruissalon kylpylä: luontoa, historiaa ja rauhaa

Mikä olisi kohtuuhintainen perhehotelli, jossa olisi hyvää ruokaa? Luonto lähellä sekä mieluusti sauna ja uima-allas, joissa esikoinen voisi treenata uimataitojaan? Yllätyksekseni valintani oli lopulta Ruissalon kylpylä.

Luksushotellien K-16 kylpyläosastot

Helsingin luksushotellit karsiutuivat listaltani nopeasti pois. Esimerkiksi Kämpin ja St. Georgen spa-osastot eivät toivota lapsia tervetulleeksi. Toisaalta ymmärrän linjan, mutta nyt, kun asiakkaita on muutenkin vähän, ihmettelen hieman. Jos perhe kaipaa sähäkän äksönin lomakohdetta, luksushotelli tuskin on ykkösvaihtoehto. Myös hintataso rajaa monet lapsiperheet pois.

Esikoisemme on oppinut lukemaan, ja hän olisi hoksannut Kämpissä ja St. Georgessa nopeasti, että hotellissa on uima-allas. Voin vain kuvitella sen porun määrän, kun hän ei olisi päässyt altaalle, eikä minulla ja Villellä olisi ollut sydäntä mennä uimaan ja syventää lapsen mielipahaa.

Vaihtoehdoksi jäi siis jokin perheelle sopiva kylpylähotelli. En ollut innostunut. Kävin aikoinaan monta kertaa Vuokatin Katinkullan kylpylässä. Joka kerta ajattelin, että ehkä osuin viimeksi ruuhkapiikkiin, ehkä nyt on rauhallisempaa. Kokemus oli silti joka kerta meluisa ja ahdas, enkä rentoutunut pätkääkään.

Ruissalo Spa on rauhallinen kylpylä luonnon helmassa

Pitkän googlailun jälkeen valintani oli Ruissalon kylpylä. Sain tosin varoitteluja siitä, että kylpylä on ysärihenkinen ja enemmän mummojen kuntoutuskylpylä kuin lapsiperheiden elämyskylpylä.

Kuulostaa minun paratiisiltani! Rakastan mm. ruotsinlaivoja ja ysärinostalgiaa, ja parantolameininki sopii kaltaiselleni ääniherkälle erakolle paremmin kuin hulabaloo.

Ennen kaikkea Ruissalossa kiinnosti luonto, vaikka tästäkin varoiteltiin, koska ”siellä ei ole mitään”. Mutta juuri sitä minä halusin. Pari päivää hiljaisuutta, reippailua, saunomista ja aivojen nollausta. Lisäksi Ruissalon kylpylän ravintolan ruoka näytti kuvissa hyvältä, ja lähellä sijaitseva Turun kasvitieteellinen puutarha ja Ruissalon lukuisat huvilat kiinnostivat.

Tammimetsä kuin suoraan Englannista

Oma auto taitaa olla kätevin tapa matkustaa Ruissaloon, ainakin perheen kanssa. Jos matkatavaraa on vähemmän, kylpylään pääsee bussillakin.

Jo auton käännyttyä Ruissalon tielle tiesin tehneeni oikean valinnan. Rakastan lehtimetsiä, ja Ruissalossa on runsaasti tammia ja vaahteroita. Ruissalon luonto on ainutlaatuista, ja alueella on paljon luontopolkuja. Voit kävellä metsässä, merenrannalla tai sekä että.

Ruissalon kylpylä on esimerkiksi Naantalin kylpylään verrattuna pieni, ja onhan se ysäri, vaikka pihapiirissä onkin vanhoja puurakennuksia. Sisätilat olivat kuitenkin siistit, ja jokin näissä marmoripinnoissa ja kirsikanpunaisissa puupinnoissa vetoaa meikäläiseen. Varasimme huoneen kylpylän uudemmasta siivestä, sillä, yllätys yllätys: sinne saa ottaa koiran! Mäyräkoiramme lähti reissuun mukaan, ja isossa huoneessa häntä odotti vesikuppi ja pussi koiranherkkuja.

Nautimme huoneen tilavuudesta, ja vaunut mahtuivat huoneeseen hyvin. Meillä oli myös parveke ja näkymä venesatamaan. Uudissiiven sivuoven kautta pääsi helposti pissattamaan koiraa, eikä huoneeseen päästäkseen tarvinnut aina kulkea aulan läpi.

Pieni allasosasto ja mahdollisuus pulahtaa mereen

Ruissalon kylpylän allasosasto on pieni. Naisten puolella on yksi nätti sauna ja pienehköt pukeutumistilat. Korona-aikaan suosittelen hoitamaan suihkuttelut ja uikkarinvaihdot jo hotellihuoneessa.

Allasosastolla on yksi tasasyvä vesijumppa-allas, yksi hieman matalampi ja lämpöisempi, lapsille sopiva allas sekä yksi iso poreallas. Allasosastolta pääsee suoraan takapihan laiturille, josta voi pulahtaa mereen.

Minä kävin molempina aamuina meressä jo ennen aamupalaa, aah mikä raikastus! Päälle pitkä lämmin suihku omassa kylppärissä ja sitten nauttimaan huoneeseen tuodusta aamupalasta.

Mikä niissä turvaväleissä on niin vaikeaa?

Henkilökunnan puolesta turvallisuusasiat sujuivat hotellin kaikilla osastoilla hyvin. Kun viitsi itse noudattaa turvavälejä, hotellissa tai kylpyläosastolla ei tarvinnut joutua lähikontaktiin kenenkään kanssa. Altistumisriski oli samaa tasoa kuin kauppareissulla, sillä varsinkin ravintolan buffet-puolella oli helppo pitää todella pitkää välimatkaa muihin ruokailijoihin. Tietääkseni koronaketjuja ei ole lähtenyt liikkeelle kylpylöistä ja uimahalleista, koska kloori desinfioi pintoja voimakkaasti.

Harmikseni kaikki eivät viitsineet noudattaa ohjeita. Porealtaan vieressä oli lappu, jossa kerrottiin, että altaassa saa olla enintään kahdeksan ihmistä kerrallaan. Uimavalvoja kävi huomauttamassa asiasta useampaan otteeseen, mutta mitäs luulette, uskoivatko aikuiset ihmiset ohjeita?

No eivät helvetissä. Pääsimme lapsen kanssa porealtaaseen vain kerran pieneksi hetkeksi. Loppuajan uimme ja jumppasimme kaksin tyhjillään olevassa kuntoutusaltaassa ja katselimme poreammetta, jossa toistakymmentä ihmistä istui kylki kyljessä ohjeista huolimatta. Ei näin.

Mutta kuten sanottu: vika ei ollut hotellin henkilökunnassa tai käytännöissä.

Ruissalon kylpylän ruoka on erinomaista!

Ruoka tietenkin kiinnostaa teitä – ja varsinkin minua. Yksi tuttavani varoitteli, että kylpylän safka ei ollut hänen mielestään kummoista, mutta meidän kokemuksemme oli täysin päinvastainen.

Odotukseni hotellien ruoasta ei ole Suomessa kummoinen. Odotin iänikuisia pippuripihvejä, kermaperunoita ja pakastepizzoja ylihintaan, mutta sain jotain aivan muuta.

Ruissalon kylpylän ravintola Loistossa on loistava hinta-laatusuhde. Testasimme illallisaikaan sekä à la carten että kotiruokabuffetin. À la carten alkupala rantakalalajitelma (12,90 e) oli loistava.

Pitkällä lankulla oli graavattua siikaa, haukiterriiniä, kylmäsavustettua silakkaa, savusärkeä, pikkelöityjä metsäsieniä, merileväkaviaaria, juuressipsiä ja luomumallaslimppua. Ei norjalaista lohta, jeeee! Raaka-aineita oli jaksettu työstää, ja laudalla oli sekä suolaisia, etikkaisia että täyteläisiä makuja. Oli pehmeyttä, rapeutta ja suutuntumaa.

Lapsen Pikkukalastajan siika (9,90 e) sisälsi rapeaksi paistettua siikaa ja juureksia. Ihan oikeaa, ravinteikasta ruokaa, vain kympillä! Lapsi rakasti annosta ja olisi syönyt sen seuraavanakin iltana, mutta halusimme testata muutakin.

Me aikuiset söimme pääruoaksi taimenta ja siikaa (26,90 e). Mahtavaa, kun Norjan lohta ei tyrkytetty missään muodossa. Loistavasti paistettu kala tämäkin, ja valkoviini-omenakastike oli mielettömän hyvää.

Testaa myös pizzat ja kakut

Testasimme myös Loiston pizzaa, jonka tilasimme huoneeseen. Mahtava pohja ja täytteet, ehta artesaanipizza! Myös Loiston illallisbuffa (aikuiset 16 e) oli hyvä. Salaattipöydässä oli monenlaisia marinoituja kasviksia ja siemeniä. Lämpiminä ruokina oli silakkapihvejä, kasvispihvejä ja kasviswokkia. Freesiä, ravinteikasta ja värikästä.

Myös Ruissalon kylpylän aamupala oli hyvä. Tilasimme sen huoneeseen, ja tästä tuli lisämaksua vain 12 e per aamupala. Ruokaa tuli kolme valtavaa tarjottimellista, ja koko perhe söi kahdesta aamiaisesta, mäyräkoira mukaan lukien. Saimme aamupaloista myös retkieväät.

Suosittelen myös aulan kahvilaa, jonka suklaakakku oli yksi parhaista maistamistani

Kuuvannokka, Turun kaunein retkipaikka?

Lähdimme Ruissaloon luonnon vuoksi, emmekä pettyneet. Teimme pienempiä koira- ja juoksulenkkejä ja pitkän kilometrin päiväretken Kuuvannokan näköalapaikalle.

Kuuvannokkaa sanotaan yhdeksi Turun kauniimmista paikoista, eikä suotta. Oli mukavaa katsella tyyntä merta, joka kimalsi syysauringossa, mutustella eväitä ja ihmetellä rannan levää ja kiviä.

Ruissalon metsissä on patikointipolkuja, mutta vaunujen vuoksi pysyttelimme kävelyteillä. Ne olivat hyväkuntoisia, ja kävelyteitäkin pitkin pääsi mielenkiintoisiin paikkoihin. Ruissalon alkupäässä sijaitseva pitsihuvilareitti tosin jäi väliin, mutta jääpä katseltavaa ensi kerrallekin. Muutamia huviloita onneksi löytyi lenkkimme varrelta, vaikka niissä toimivat kesäkahvilat oli suljettu.

Jopa Ruissalon golfkenttä on kaunis, kuin englantilainen nummi. Ja minähän siis vihaan golfia, mutta rakastan englantilaisia maisemia.

Kasvitieteellisessä puutarhassa pääsee viidakkoon ja aavikolle

Lähtöpäivänä kävimme Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Sisäpuutarhassa on yli 5000 kasvilajia eri ilmastovyöhykkeiltä; tropiikista aavikolle asti. Kasvishuoneessa on todella lämmin, joten takki kannattaa jättää naulakkoon.

Näin ensimmäistä kertaa jättilumpeita. Lumoava näky! Etenkin trooppisten ja subtrooppisten alueiden orkideat ja aavikon kaktuskokoelma jäivät mieleen. Toisin kuin joissakin kasvitieteellisissä puutarhoissa maailmalla, Turun kasvitieteellisessä ei ole eläimiä, lintuja tai perhosia. Se on kiva juttu. Mieleeni on jäänyt stressaantunut kilpikonna, joka yritti möngertää valokuvaajia pakoon Espanjan Aurinkorannikon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Sisäpuutarhassa on kahvila, jossa myydään samoja maukkaita leivonnaisia kuin Ruissalon kylpylässä. Myymälästä voi ostaa myös taimia, ja esikoisemme sai mehikasvin matkamuistoksi.

Ulkopuutarhassakin on peräti 3000 kasvilajia ja viehättäviä lummelampia. Lokakuussa puutarha alkoi kuitenkin olla sen verran nuupahtanut, että päätimme säästää sen ensi kesään ja suuntasimme eteenpäin.

Honkapirtin kuuluisa hernerokka

Kolmen kilometrin päässä kasvitieteellisestä sijaitsee yksi Ruissalon suosituimmista paikoista, kahvila-ravintola Honkapirtti. Komea honkahuvila on rakennettu vuonna 1944.

Pirtin rakensivat jalkaväkirykmentti JR-14:sta sotilaat. Pirtin virkistystoiminnan avulla kerättiin varoja veteraaneille ja sotaleskille. Honkapirtti oli myös veteraanien kokoontumispaikka, jossa yhteisiä kokemuksia pystyttiin puimaan.

Nykyään Honkapirtti on ulkoilijoiden suosima lounaspaikka. Tarjolla on joka päivä sama lounas: lihapullat ja muusi (11/16 e) tai hernekeitto ja pannari (10,50 e). Typysemme oli innoissaan, sillä hän rakastaa hernekeittoa ja vaati, että lähtöpäivän lounas on syötävä Honkapirtissä.

Soppatykissä muhinut keitto oli erinomaista. Samoin pannari, joka tarjottiin hillon ja kermavaahdon kera. Panin merkille, että Honkapirtissä myydään myös isoja vegaanisia munkkeja.

Haluan jo takaisin Turkuun!

Matka Ruissaloon oli napakymppi. Rentouttava, täynnä tammenlehtien ja historian havinaa. On romanttista ajatella, että täällä se Juhana Herttua metsästi hovinsa kanssa.

Viihdyimme niin hyvin, että tulemme kylpylään viimeistään ensi kesänä uudelleen. Silloin pitää kiertää pitsihuvilareitti ja käydä ruusutarhassa. Turun seutu on muutenkin alkanut houkutella. Se huokuu vanhaa kulttuurihistoriaa, jota Tampereella ei ole. Ilmapiiri on rauhallisempi kuin Helsingissä, liikkuminen helpompaa, eikä mieli yhdistä paikkoja työmatkoihin.

Ehkä jo jouluna taas Turkuun! Suunnitelmia on viritteillä…

Pssst: Täältä voit lukea ensimmäisestä Turun-reissustani Tall Ships Racesissa ja tuoreemmassa jutussa on vinkkejä Mathildedahliin, Turun hotelleihin ja ravintoloihin.