Ruoka-aiheisia kielipulmia

Aloitettuani tämän blogin törmäsin ongelmaan, jota en ole aikaisemmin joutunut pahemmin miettimään, vaikka kirjoitan päivittäin. Ruoka-aiheisten sanojen oikeinkirjoitus. Mikä on oikea muoto? Ruoan vai ruuan? Jogurtti, jugurtti vai jukurtti? Wok, wokki vai vokki? Milloin ruokalaji on erisnimi, milloin taas ison alkukirjaimen ansaitseva yleisnimi?

Olen yrittänyt etsiä apua Suomen kielitoimiston sivuilta. No nyt tuli selväksi se, että kielitoimisto hyväksyy sekä taivutusmuodon ruuan että ruoan, joskin suosittelee jälkimmäistä. Mikä on mielestäni hiukan outoa, koska suomea kuitenkin kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla.

Kilttinä kielipoliisina pyydän nöyrästi anteeksi sitä, että olen tähän asti tietoisesti käyttänyt muotoa ruuan, koska olen kuvitellut sen olevan suomalaisempi kirjoitusasu. Käytän tästä lähtien muotoa ruoan. Korjaan kieliasun avainsanoihin, mutta en taida jaksaa käydä läpi kaikkia postauksiani. Vanhoissa postauksissa siis killuu tuo ihan ok, mutta ei niin hyvä muoto ruuan, uusissa sofistikoituneempi muoto ruoan.

Pyysin äsken Facebookissa ihmisiltä ruoka-aiheisia kielipulmia, joihin he haluaisivat vastauksen. Kokoan listan yleisimmistä pulmista ja yritän saada kysymyksiin vastauksen kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta tai Suomen kielitoimistosta. Voit liittää kysymyksesi myös tämän postauksen kommentteihin. Aikaa on viikko. Kokoan kysymykset listaksi torstaina 17.1. ja yritän metsästää ainakin suurimpaan osaan vastaukset.

Facebookissa aloittamani keskustelu osoitti, että ruoka-aiheiset kielipulmat jakavat mielipiteitä ja nostattavat tunteita. Härdelliä sekoittaa sekin, että esimerkiksi jokaisella lehdellä on omat oikeinkirjoitusohjeensa. Ne perustuvat virallisiin suosituksiin, mutta eivät noudata orjallisesti kielitoimiston linjaa. Olen bongannut entistä useammista julkaisuista suomalaisittain kirjoitettuja muotoja, kuten vokki ja jukurtti. Näiden julkaisujen linja lienee mahdollisimman suomalainen, ääntämistapaa muistuttava kirjoitusasu.

Sataprosenttisen oikeita vastauksia ei siis aina ole. Tottumuksia ja mielipiteitä taas sitäkin enemmän. Eikä kielitoimiston linjakaan aina ole mielestäni kovin looginen. Miksi suositellaan kaikkein epäsuomalaisinta muotoa jogurtti tai äärisuomalaista muotoa jukurtti, ei välimuotoa jugurtti?

Minulle hankalimpia ovat erisnimet, sanaliitot ja yhdyssanat. Kirjoittaessani eilistä juttua currysta olin tuskissani. Miksi kikherneen yleisin kirjoitusmuoto näyttäisi olevan ilman väliviivaa, mutta cashew-pähkinät taas kirjoitetaan väliviivalla? Drinkkien nimet ovat minulle ja Facebook-kyselyn perusteella monelle muullekin vaikeita. Kielikorva sanoisi, että kossuvissy kirjoitetaan pienellä, mutta Irish coffee isolla. Miksi?

Toivottavasti kieliänkyröintini ei säikäyttänyt. Tarkoitukseni on kirjoittaa ennen kaikkea ruoasta (!), ei pilkkusäännöistä. Mutta hyvällä suomella kirjoitettua blogia on mielestäni mukavampi lukea kuin kirjoitusvirheitä vilisevää tekstipötköä.

Facebookissa kaveri vinkkasikin jo hyvästä sanakirjasta. Tutkailenpa, olisiko tästä apua. Ensisilmäyksellä vaikuttaa ihan hyvältä, mutta olen vieläkin ihan pihalla: millä logiikalla kikherne kirjoitetaan yhteen, mutta cashew-pähkinä erikseen.

Ja perustamissanoissa minä vielä uhosin, että tämä blogi ei käsittele kirjoittamista tai journalismia…

P.S. Vannoin juuri, että annan muodon ”ruuasta” killua vanhoissa jutuissa. Sitten alkoi kauhea henkinen kutina. Oli pakko korjata muoto jokaiseen tähänastiseen postaukseen. Ai miten niin hanki elämä?

 

2 kommenttia

  1. Persokerttu

    Näin just pesco-vegetaarista asun, peskovegetaari. Jäi askarruttamaan, kun se oli yhden oppilaitoksen papereissa, että onko tuo muka nykyisin hyväksytty kieliasu…?
    Mutta aivan loistava aihe! 🙂 En vaan voi sille mitään että itse vierastan jukurttia, sen näkeminen saa välillä raivon partaalle.

    • Jukurtti saa minullakin karvat pystyyn. En pysty ymmärtämään, miten kielitoimisto voi pitää jugurttia huonompana kirjoitusasuna kuin täysin idioottimaista jukurttia. En myöskään tykkää siitä, että curry väännetään muotoon karri (Karri on mun korvassani vain miehen nimi) ja wokki vokiksi.

      Panen ehdottomasti tuon vegekysymyksen listalle. Nimenomaan panen 🙂 Sain viimeksi noottia pomoltani, erään lehden päätoimittajalta siitä, että mehiläiset pistävät, mutta ihmiset panevat asioita listalle, muistiin ja ylös. Niin pervoa kuin se onkin…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*