Suolaista ja makeaa raparperista: Raparperi-lohipizza ja kirpeä juustokakku

Nyt tuli vihdoinkin käytettyä yhtä kesän parhaista raaka-aineista, raparperia. Jaossa on -yllättäen taas- pizzaresepti. Pizza on turvallinen tapa kokeilla uusia makuyhdistelmiä, ja mättöherkkua on kiva piristää raikkailla ja yllättävillä täytteillä. Tällä kerralla liiton solmivat lohi, raparperi ja viherpippuri.

Jauhan tuttuun tapaani sitä, että en osaa antaa kovin yksityiskohtaista pizzapohjan reseptiä. Meillä sekoitellaan aika perstuntumalla vettä tai vesi-maitoseosta, vehnäjauhoja, öljyä, suolaa ja hiivaa. Voit kokeilla lempeää maitopohjaa tai perinteistä vesipohjaa. Tai sitten vain kaadat isoon kulhoon sen verran hailakkaa vettä, maitoa tai niiden seosta, että pohja peittyy muutaman sentin, kaadat joukkoon 0,5-1 pussillista kuivahiivaa, pari rouhausta suolaa ja niin paljon jauhoja, että taikinasta tulee kiinteää, lopuksi vielä loraus oliiviöljyä.

En henkilökohtaisesti usko paasaukseen siitä, että täydellisessä pizzataikinassa pitäisi olla juuri tietty määrä tietynlaisia jauhoja, ja hiiva pitäisi liuottaa juuri tiettyyn lämpötilaan. Olen syönyt todella monenlaisilla metodeilla tehtyjä, omalla tavallaan hyviä pizzapohjia. Äärimmäinen hifistely menee vihaamani ruokaänkyröinnin puolelle, enkä halua harrastaa sellaista tässä blogissa. Sen verran voin vinkata tähän pizzaan liittyen, että jos kaapista löytyy ruisjauhoja, niitä voi heittää ripsauksen taikinaan. Komppaa hyvin kalan kanssa.

Kastikkeen suhteen tunnustan olevani vähän änkyrä. Mitä hennompia makuja, sitä pehmeämpi kastikkeesta kannattaa tehdä. Lohen kanssa sopii hyvin itse tehty tomaattikastike, jota käytimme myös kermaisessa sienipizzassa.

Lempeä tomaattikastike:

noin puoli kiloa kotimaisia, erittäin kypsiä tomaatteja
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
sokeria
mustapippuria
kuullottamiseen öljyä

Täytteet:

200 grammaa raakaa lohta
100 grammaa raparperia
2 salottisipulia
pari kourallista voimakasta juustoraastetta, esim. emmentalia
öljyä kuullottamiseen

Tarjoiluun:

jauhettua viherpippuria
ranskankermaa
avokadoa

Poista tomaateista kannat ja paloittele tomaatit pieneksi hakkelukseksi. Murskaa valkosipuli ja kuumenna kattilassa hieman öljyä. Kuullota valkosipulia hetki ja lisää joukkoon tomaattikuutiot. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes tomaatit ovat hajonneet ja saostuneet paksuksi kastikkeeksi. Mausta kastike suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kastikkeen ei ole tarkoitus olla kovin terävää, joten ole varovainen pippurin kanssa. Sokeria voi käyttää yhtä paljon kuin suolaa. Anna kastikkeen vetäytyä hetki.

Kuori ja paloittele salottisipulit ja raparperi. Riittää, kun vuolet raparperista paksuimmat kuoret pienellä veitsellä. Kuorimaveitsen tai juustohöylän kanssa nyhvääminen vie turhaa aikaa, sillä raparperi pehmentyy todella paljon kypsyessään. Kuumenna pannulla öljyä ja kuullota salottisipuli ja raparperilohkot pehmeiksi.

Poista lohesta ruodot ja paloittele se isohkoiksi suupaloiksi. Levitä pizzataikina tasaiseksi levyksi pellille. Sivele päälle tomaattikastike ja raparperi-sipulisilppu. Ripottele päälle voimakasta juustoraastetta. Suosittelen lisäämään lohen pizzan päälle vasta paiston puolivälissä, koska pidän siitä mediumina. Mutta jos haluat täysin kypsää kalaa, lisää lohi pizzaan muiden täytteiden kanssa.

Paista pizzaa uunin alatasolla 175-200 asteessa (kiertoilmalla alhaisempi lämpötila), kunnes juusto sulaa, ja pizzan reunat ovat kullankeltaiset. Levitä valmiin pizzan päälle reilusti rouhittua viherpippuria. Tarjoile ranskankerman ja avokadon kanssa.

Hieman makeahko venhäolut korostaa lohen ja salottisipulin pehmeyttä. Inasen hapokkaampi, mutta raikas lager taas tukee raparperin kirpeyttä, mutta ei peitä miedompia raaka-aineita alleen.

Raparperin jämista pyöräytin juustokakun (no helvetti pyöräytin ja pyöräytin, TAISTELIN sen saatanan kakun vauvanhoidon lomassa 😀 ). Kakusta tuli mukavan raikas, vaikka raparperi loppuikin kesken, ja paikkasin vajeen sitruunamehulla. Mutta kokeilukappaleeksi tämä oli varsin mainio. Etenkin pohjaan olin todella tyytyväinen. Suolaisenmakea sopii loistavasti kirpeisiin kakkuihin.

Seuraavaksi aion ”pyöräyttää” (hikisenä ja naama rutussa TAISTELLA) kakun kokonaan raparperista. Aion myös lisätä jugurtin määrää ja korostaa kakun jäädykemäisyyttä.

Ja hei, pahoittelut tästä sivupoluille eksymisestä! Tämä ei ole perheblogi, enkä aio huudella täällä erityisemmin yksityisasioistani, mutta en halua antaa sellaista kuvaa, että meikäläinen vain pyöräyttelee täällä kevyesti sitä ja tätä. En halua kirjoittaa edustusblogia, joka luo perheellisille/stressaantuneille/epävarmoille kokeille/kenelle tahansa sellaisen kuvan, että ruoanlaitto on meillä aina nopeaa ja helppoa.

Toisaalta ajanpuute opettaa väkisinkin tehokkaaksi tässäkin asiassa. Ja ruoanlaitosta nauttii nyt vielä enemmän kuin aikaisemmin. Ne ovat niitä ihania, omia hetkiä, kun saa intoilla mauista ja tuoksuista. Mutta, asiaan. Här är kakku:

Pohja:

200 grammaa kaurakeksejä
75 grammaa pehmeää voita
2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa

Täyte:

200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
2 desiä kermaa
1 desi luonnonjugurttia
400 grammaa raparperia
2 ruokalusikallista sitruunamehua
1,5 desiä sokeria
10 liivatelehteä (täytteeseen tulee tavallista enemmän juoksevia raaka-aineita, joten liivatetta tarvitaan puolet enemmän kuin tavallisiin juustokakkuihin)
vettä

Tarjoiluun:

balsamicosiirappia
tuoreita kirsikoita tai mansikoita

Murskaa keksit. Nopeimmin ja siisteimmin tämä sujuu, kun käytät suurta kulhoa ja morttelia. Sekoita voi, suola ja hunaja nyppimällä keksinmurujen joukkoon. Peitä suurehkon irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja levitä keksitaikina vuokaan.

Pane liivatelehdet pehmentymään viileään veteen ja tee sillä välin täyte.

Kuori raparpereista paksuimmat kohdat pois ja paloittele varret mahdollisimman pieniksi paloiksi, jotta raparperi soseutuisi nopeasti. Pane raparperit kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että raparperit peittyvät. Lisää sokeri, kun vesi alkaa kiehua. Sekoita seosta koko ajan korkealla lämmöllä. Hilloke on valmista, kun keitinvesi on haihtunut, ja raparperi on hajonnut paksuksi seokseksi. Anna hillokkeen jäähtyä.

Vaahdota kerma, sekoita joukkoon tuorejuusto ja jugurtti ja sekoita seos tasaiseksi. Sekoita joukkoon raparperihilloke ja sitruunamehu. Kiehauta noin puoli desiä vettä ja liuota liivatelehdet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana kakun täytteen joukkoon ja sekoita täytettä koko ajan.

Kaada täyte vuokaan ja pane kakku pakastimeen pariksi tunniksi. Kakku on valmis, kun myös sisusta on kiinteä. Älä kuitenkaan jäädytä kakkua. Voit myös hyydyttää kakkua yön yli jääkaapissa ja viilentää pakastimessa vasta hetki ennen tarjoilua. Suosittelen pakastimessa käyttämistä, koska se tekee jugurttia sisältävästä kakusta erityisen samettisen.

Raparperit ennen keittämistä...
Raparperit ennen keittämistä…
...ja vähemmän esteettisenä soseena hartaan hauduttamisen jälkeen.
…ja vähemmän esteettisenä soseena hartaan hauduttamisen jälkeen.

 

Todellisuudessa kaadoin kakun päälle heti kuvaamisen jälkeen helvetillisen epäesteettisen lätäkön balsamicoa. Mutta hei, eikö elämässä ole tärkeintä se, että kaikki näyttää blogissa hyvältä!
Todellisuudessa kaadoin kakun päälle heti kuvaamisen jälkeen helvetillisen epäesteettisen lätäkön balsamicoa. Mutta hei, eikö elämässä ole tärkeintä se, että kaikki näyttää blogissa hyvältä!

Edellä esitellyt raparperiherkut sopivat loistavasti yhteen kuplivan kanssa. Ystävämme piipahti Espanjassa ja toi meille pyynnöstä (käskystä) laatikollisen cavaa. Pyysimme hänet tuomaan Sant Sadurnín alueen cavaa. Kyseinen alue on Espanjan cava-tuotannon keskus, ja siellä tuotetut cavat ovat yleensä vähintäänkin mukiinmeneviä merkistä riippumatta.

Espanjan tuliaisissa on cavaa joka lähtöön; kuivaa, makeaa, roseeta, you name it.
Espanjan tuliaisissa on cavaa joka lähtöön; kuivaa, makeaa, roseeta, you name it.

 

Pizza- ja kakkuilta sujui mukavasti hyvien ystävien ja Tacticin Viinipelin parissa. Vinkkinä holittomille, että Viinipeliä voi pelata myös skippaamalla peliin kuuluvat viininmaisteluosiot. Viinipeli on hauska ja yleissivistävä peli, josta kaltaiseni rasittava tiedolla brassailija saa lisää irrelevanttia nippeliviisautta. Ai ai miten ihanaa besserwisseröintiä ja snobbailua onkaan taas luvassa tältä suunnalta!

Cavan, pizzan ja kakun kanssa nautiskeltiin myös juustoa ja hedelmiä. Mitäs kesä nyt olisi ilman kauheaa porua vyötärölle kerääntyneestä keissistä, jota sulatellessa talvi sujuukin oikein kivasti seuraavan kesän (jo menetettyä, ikuisesti) rantakuntoa metsästäessä.
Cavan, pizzan ja kakun kanssa nautiskeltiin myös juustoa ja hedelmiä. Mitäs kesä nyt olisi ilman kauheaa porua vyötärölle kerääntyneestä keissistä, jota sulatellessa talvi sujuukin oikein kivasti seuraavan kesän (jo menetettyä, ikuisesti) rantakuntoa metsästäessä.
 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*