Tampereelle lisää eettisempää sushia ja pubiruokaa

Aivan ensiksi haluaisin kiittää Heaven Queenia, joka on vinkkaillut ahkerasti uusista ravintoloista ja kahviloista. Hän oli huomannut, että Keskustorille on tulossa uusi sushipaikka, Itamae Sushi. Oletan, että tämä tulee entisen Wrong Noodle Barin tiloihin. Wrong ei koskaan tuntunut saavan tuulta siipiensä alle; paikka oli aina tyhjä, vaikka konsepti oli simppeliydessään ihan toimiva. (EDIT: Heaven Queen ehti korjata nopeasti, että ravintola ei ole tulossa Wrongin tilalle, vaan liiketilaan, jossa oli ennen Soneran liike. Ihan off topicina: yritykset vaihtuvat torilla todella tiheään tahtiin, eikö se olekaan hyvä liikepaikka?)

Itamae erottuu monista sushipaikoista, koska se ei käytä ruoissaan lainkaan tonnikalaa. Sen sijaan listalta löytyy esimerkiksi siikaa. En ole koskaan testannut Helsingin Itamae-rafloja. Kertokaa kokemuksianne, jos olette käyneet.

Huomasin tänään, että Hämeenpuiston Esplanadi on lopettanut toimintansa. Ravintolatoiminta on siirtynyt Euroresta Oy:lle, ja paikan nimi muuttunut Ukko Metsoksi. En löytänyt Ukko Metson kotisivuja, mutta markkinointihenkiseltä Kohokohdat.fi-sivustolta löytyy ravintolasta useampikin artikkeli. Näiden perusteella Ukko Metso vaikuttaa samantyyppiseltä paikalta kuin Tampereen lukuisat gastropubit. On laaja olutvalikoima ja tuhtia baariruokaa hampurilaisista retroherkkuihin, kuten maksaan ja munuaisiin.

Toisaalta peukutan lihan ja sisäelinten monipuolisen, kekseliään ja taloudellisen käytön puolesta. Siis sen, että ei tarjota pelkkää filettä ja heivata loppuruhoa tunkiolle. Toisaalta kaipaisin jotain vaihtelua olutravintoloiden oheen. Näitä hyvää olutta ja tuhteja, itse tehtyjä pubiruokia tarjoilevia paikkoja on jo niin paljon. Tapaksia taas saa täällä syntisen harvasta paikasta.

Tampere on runsas, mutta liian arka ruokakaupunki. Aina, kun joku keksii täällä toimivan idean, vähintään kymmenen yrittäjää tekee saman perässä. Pikaruokapuolelta löytyy kyllästymiseen asti kebabia, pizzaa ja siipiä, pubeista olutlautasia ja iltaravintoloista hampurilaisia ja pihvejä. Ruokakulttuurin ratas siirtyy rasittavan hitaasti, ja harva uskaltaa kokeilla mitään uutta. Ravintola-alan valitetaan olevan vaikea etenkin Tampereen kaltaisessa junttilassa. Tämä ajatus on mielestäni osittain harhakuva, jolla ravintoloitsijat perustelevat omaa tylsyyttään ja riskittömyyttään. Jaksan aina jankuttaa Berthasta, Food is Artista ja Armas-Pikaruokaloista, mutta nämä konseptit todistavat, että täällä on kysyntää muullekin kuin perusmätölle. Eri asia tietenkin on, jos kaupungista ei löydy tarpeeksi ravintoloitsijoita, jotka sukkuloisivat menestyksekkäästi tuottoisan bisneksen ja ruokataiteen välillä. Se on harvinaista lahjakkuutta.