Rumpujen pärinää, torvien törähtelyä, skumppaa, kynttilöitä, kakkua, konfetteja, hajusuolaa, sirkusapinoita, ilotulitusta, nitroja, se on täällä! Nimittäin tämä, blogini uusi ulkoasu. Sitä on hinkattu, tunkattu, koodattu ja veivattu vielä eilen pikkutunneilla. Lopulta kaikki tuntuisi pelittävän niin pöytäkoneen näkymässä kuin mobiilissakin, Androidilla ja Applen vehkeillä. Ette esimerkiksi usko, miten helvetillisen säädön takana yläpalkin oikeassa reunassa olevan hakutoiminnon, siis tuon suurennuslasi-kuvakkeen asentaminen oli.
Totesin jo pari vuotta sitten, että Savusuolan ulkoasu kaipaa freesausta ja blogi reilusti lisää toiminnallisuutta. Vanhaan ulkoasuun ei esimerkiksi saanut kunnon juttuarkistoa, josta näkee helposti eri vuosien ja kuukausien jutut. Ennen mobiilinäkymässä ei ollut edes sitä kökköä arkistoa, joka toimi joten kuten koneella.
Lisäksi vanhassa ulkoasussa oli pieniä, mutta sitäkin olennaisempia heikkouksia. Tekstiä ei nimittäin voinut kursivoida tai lihavoida. Jos siis halusin painottaa jonkin asian tärkeyttä, jouduin HUUTAMAAN.
Parhaita visuaalisia uudistuksia on reseptipohja. Resepti erottuu postauksen muusta höpinästä paremmin, kun ainekset ja tekovaiheet on eroteltu selkeästi omiksi osioikseen. Kas näin.
Onnistunut blogiuudistus
Lopputuloksen kesto: Toivottavasti viisi vuotta
- 1 visuaalinen suunnittelija
- 1 insin- anteeksi diplomi-insinööri
- 1 blinipannukakku
- runsaasti rasvaisia ja etikkaisia täytteitä edelliseen
- olutta
- olutta
- olutta
- olutta
- viskiä
- saatanaperkelehelvetti
- hyvät hermot
- Ahdistu syvästi, kun visuaalinen suunnittelija lätkäisee eteesi kasan paperia, kyniä ja kaavioita ja pyytää sinua ideoimaan blogisi ulkoasua, sisältöä ja toiminnallisuutta.
- Rutise kaiket illat, kuinka stressaantunut olet ulkoasu-uudistuksesta. Käy vanhoja juttujasi läpi ja häpeä valokuvia, joiden valkotasapaino on vituroillaan.
- Marinoi itsesi huolellisesti oluella ja viskillä aina, kun säädät vanhojen juttujen kuvakokoa uuteen ulkoasuun sopivaksi.
- Intoile pienessä sievässä, miten shatanan hyviä ideoita shinulla on uuteen blogiin. Kadu puheitasi seuraavana aamuna.
Tuossa reseptipohjassa on toinenkin hyvä toiminto. Viepä sormesi tai hiiresi jonkin raaka-aineluettelossa olevan aineksen kohdalle ja klikkaa. Tadaa! Voit yliviivata aineksia sitä mukaan, kun lisäät niitä kattilaan tai kauppakoriin.
Ainakin minua tämä helpottaa kovasti, sillä joskus nettireseptejä lukiessani rivit hyppivät silmissäni. Joudun tarkistamaan kerta toisensa jälkeen, mitä sen leivinjauheen jälkeen nyt tulikaan – ja laitoinkos jo leivinjauheen taikinaan?
Vaikka avainsanapilvi ei enää roikukaan sivupalkissa, reseptejä on mielestäni helpompi selata kuin ennen. Kun klikkaat yläpalkista kohtaa Reseptivihko, pääset näkymään, jossa ruoat on jaettu alkuruokiin, pääruokiin ja makeisiin herkkuihin.
Jos kuitenkin kaipaat vielä tarkempaa hakua, tämäkin onnistuu. Sitä yläpalkin oikeassa laidassa olevaa suurennuslasia klikkaamalla pääset hakutoimintoon. Voit syöttää hakukenttään vaikka tietyn raaka-aineen, kuten ”kala” tai hakea ”kasvisruokaa”. Kannattaa kokeilla myös hakua sanalla ”Matlock”.
Reseptin lopussa on myös mahdollisuus arvostella reseptini kliksuttamalla sille tähtiä. Äänestä rohkeasti! Kaikki alle kolme tähteä antaneet äänestäjät tosin bannataan, mutta hei, mielipiteesi on mulle tosi tärkeä.
Ulkoasu-uudistus sai viimeisen kimmokkeen reilu vuosi sitten. Kärsin tuolloin jumalattomasta blogimasennuksesta, koska blogini näytti omaan silmääni niin kömpelöltä ja kuvat rumilta. Tuossa kriisissä oli tosin hyvätkin puolensa. Sen ansiosta aloin miettiä, millainen bloggaaja olen. Mitä annettavaa minulla on? Entä mitä minä haluan saada tästä irti?
Mietin jo syksyllä, että haluaisin laajentaa aihepiiriä ruoasta muuhun elämään ja huumorijuttuihin. Olen harjoitellut myös valokuvaus- ja stailaustaitojani viimeisen vuoden ajan. Yksi asia on kuitenkin selvä. Savusuolasta ei tule koskaan food art -blogia, jota hehkutettaisiin taiteellisesti aseteltujen kastikehelmien vuoksi.
Valokuvaus on ihan kivaa, ja olen esteetikko. Ensisijaisesti olen kuitenkin kirjoittaja. En ole se tyyppi, joka pöläyttelee jauhoja tikkuiselle puulaudalle, asettelee harsokangasta ja photoshoppaa kuviaan tuntikaupalla. Haluan toki, että blogini on siisti ja kaunis. Mielestäni se on sitä nyt, omilla standardeillani.
Ruokablogiskenen visuaalisuus tuntuu kuitenkin ottaneen parissa vuodessa niin valtavia harppauksia, että tunnen itseni muutoksen edessä joskus avuttomaksi. Minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa, taitoja ja motivaatiota ottaa sellaisia kuvia, jotka keräisivät tuhansia Instagram-tykkäyksiä. Kehityn hitaasti, omaan jukuripäiseen tahtiini.
Minulla on kuitenkin vahvuuksia. Olen saanut kehuja ja kiitosta siitä, että kieleni on elävää ja napakkaa. Kun kerroin synestesiastani ja vähäosaisesta lapsuudestani, sain kannustusta rohkeudestani. Kun kirjoitin oodin Tampereen parhaalle Runebergintortulle ja esittelin 70-luvun, öhm, inhorealistisia ruokalehtiä, sain kuulla olevani ihanan hupsu. Kirjoittaminen on myös se asia, josta nautin eniten.
Nautinto, hauskanpito ja aivojen lepuuttaminen taas ovat syitä, joiden vuoksi bloggaan. Tietenkin olisi kivaa olla huippusuosittu bloggaaja, kaipa aika moni haaveilee siitä edes salaa. En kuitenkaan ole luonteeltani sellainen ihminen, joka osaisi ja haluaisi viihdyttää suuria ihmisjoukkoja. Rakastan itsekseni puuhastelua ja teen blogia mieluummin omaan tahtiini kuin analysoin, mitä kannattaa julkaista ja koska, jotta sisältöni olisi mahdollisimman optimoitua.
Näihin ajatuksiin perustuu myös Savusuolan uusi linjaus ja sisällön jaottelu: se on ruokapainotteinen lifestyle-blogi. Älkää kuitenkaan säikähtäkö sanaa lifestyle; en ala tuutata tänne teepussiaforismeja ja kuvia ikkunalaudalle asetelluista voimakivistä. Kirjoitan edelleenkin reseptejä ja ravintola-arvosteluja, mutta kirjoitan myös elämästä. Asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Joista minulla on mielipide, jotka ihmetyttävät, ärsyttävät ja huvittavat minua.
Savusuolan uudet juttukategoriat ovat siis Ravintolat, Reseptit, Elämä ja Huono huumori. Ne löytyvät yläpalkista. Olen jaotellut vanhaa materiaalia näihin kategorioiden noin syksyyn 2015 asti. Jatkan arkistojen siivoamista vielä omaan tahtiini, mutta eiköhän tällä päästä jo hyvään alkuun.
Lopuksi pieni huono uutinen. Viimeisen kuukauden aikana kirjoittamieni postausten kommentit ovat bittiavaruuden limbossa. En tiedä, saammeko siirettyä niitä tänne. Olen todella pahoillani, koska muutamat keskusteluketjut olivat suorastaan meheviä. Kommentoikaa jatkossakin, olette minulle tärkeitä, ja kommentit tulevat julkisiksi heti. Joskus muinoin käytin esimoderointia, koska spämmirobotit kiusasivat, mutta roskaposti ei ole ollut ongelma enää aikoihin.
Kuten huomaat, minä tykkään kirjoittaa. Kirjoitan ihmisille, jotka rakastavat lukemista, puhumista, nauramista, debatteja ja ajattelua. Haistatan pitkät ohjeille, joiden mukaan verkkoon ei saa kirjoittaa pitkiä tekstejä. Jos minulla on asiaa, kirjoitan. Joskus ynähdän lyhyemmin, joskus avaudun tai saarnaan.
Mutta. Tässä sitä nyt ollaan. Toivottavasti tykkäät. On jännittänyt ihan kamalasti.
Minä tykkään ja kohotan sen kunniaksi maljan, tosin nyt vain virtuaalisen. On nääs tullut kitattua tota kaljaa viime aikoina.
Jee, paljon onnea blogiuudistuksesta, hyvältä näyttää! Samaistun sekä bloggaamissyihin (nautinto, hauskanpito ja aivojen lepuuttaminen) että kuvaustuskailuihin. En ole erityisen hyvä kuvaaja, mutta näillä mennään. PS. Olet ilmeisen taitava SEO-optimoija – kun viimeksi kävin Tampereella ja etsin ruokapaikkoja googlailemalla, päädyin kerran jos toisenkin blogiisi 🙂
Jes, sun kommentti tuli läpi. Juuri kun tekstissä elvistelin, että kommentointi on avoin…. no ei näköjään sitten ollutkaan. Ja Campasimpukka-Sarin kommentti ei tullut läpi lainkaan. Homma työn alla, haluan, että blogissani on avoin ja helppo kommentointisysteemi.
Hah, hauska kuulla! Mä teen SEO:a tasan sen alkeistason verran kuin neuvotaan: muista nimetä kuvasi ja laittaa niihin kuvausteksti jne. Mutta enpä ole tiennyt, että jutut nousevat noin hyvin Googlessa esille, kiva kuulla!
On muuten hassua, että aina, kun joku toinen tuskailee, että kuvat eivät muka ole tarpeeksi hyviä, mietin, että mistä toi puhuu, hienojahan ne ovat. Mutta omien kuvieni kohdalla rima on järkyttävän korkea. Pitäisi olla tässäkin armollisempi itselleen. Mutta hitsit, että minusta tuntuu hyvältä nyt, kun määrittelin blogini linjan uudelleen. En tunne olevani enää ruokablogiskenen kahleissa, vaan vapaa olemaan täysillä minä!
Terveiset olohuoneesta!
Voi rakas Paavo testaaja, kiitos! Nyt kommentointi on avoin eikä ole mitään varmistuskoodihässäköitä!
Kokeillaanpa uudelleen. Piti siis sanomani, että uusi ulkoasu on raikas, mutta mikä tärkeintä, kirjoittamisen tapasi lupaat olevan ennallaan, se saa minut palaamaan Savusuolaan! Onnea uudelle Savusuolalle!
Kirjoittaminen on toinen ihoni, enkä varmaan edes osaisi muuttaa tyyliäni. Blogi kävi vähän niin kuin kampaajalla -tai oikeastaan kirurgilla- mutta ydin ja sielu ovat edelleen samat.
Jee, onnea uudistuneelle blogille! Raikas ilme ja hienoja toiminnallisuuksia, kyllä kannatti kirota ja kitata kaljaa. Tykkään!
Voi kiitos Maija! Mä en olisi ikinä uskonut, kuinka raskasta ja ärsyttävää ulkoasun muokkailu on. Ihan kuin synnyttäisi virtuaalisesti, huh huh.
Onnittelut! Kauniin näköistä: raikasta ja selkeää. En uskalla edes ajatella, mitä tämä kaikki on vaatinut enkä ryhtyä samanlaiseen operaatioon itse, vaikka blogiparka sitä kovasti tarvitsisikin. Kielenkäyttösi on minullekin se juttu, miksi tänne aina palaan, joten keep going 🙂
Urakka oli tosiaan aivan hirmuinen. En todellakaan lähtisi omin päin siirtämään vanhaa blogia uuteen alustaan, koska se tuntui olevan melkoinen operaatio jopa kahdelle ihmiselle, jotka tekevät tämän tyylisiä juttuja päivätyökseen. Nyt vain toivon, että saisin olla edes muutaman vuoden rauhassa tämän leiskan kanssa ennen kuin somessa tapahtuu taas jotain niin järisyttävää, että matsku pitää siirtää uuteen muottiin.