Uusia bongauksia Tampereen katukuvasta

Kävellessäni eilen Hämeenkadulla silmiini osui kaksi uutta yritystä. Toinen, Hämeenkatu 23:ssa sijaitseva liiketila on näköjään muuttumassa Lounge 23:ksi. Ehtihän se jo pitkään orpona ollakin. Tässä tai viereisen Pancho Villan paikalla oli muutama vuosi sitten drinkkibaari Las Palmas (tai jotain sen suuntaista). Ja sen jälkeen lyhyt tähdenlento Out Of Juice.

Olin iloinen, kun Juice avattiin, koska vastaavaa paikkaa ei Tampereella ollut. Mistään maailmaa mullistavasta konseptista ei ollut kyse. Juice oli hengailu- ja drinkkibaari niille, jotka halusivat kuluttaa aikaansa muualla kuin perusjamppojen yökerhoissa tai kaljakuppiloissa. Ei suomirokkia, ei elektrohouseksi miksattuja listalollotuksia, ei kymppitiistaita – ainakaan aluksi. Takatukkien, ihan tosissaan kainaloihin hilattujen kivipestyjen farkkujen ja Popedan kaupungissa ei tällaisia paikkoja ole liikaa. Vähänkään vaihtoehtoisempaa meininkiä kaipaava saa tyytyä sahaamaan akselia Doris-Klubi-Yo-talo.

Juicessa tulikin vietettyä paljon aikaa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tuttavapiirissämme on aika paljon dj:tä, ja oli kiva käydä kuuntelemassa kavereiden keikkoja, jutella siedettävässä volyymitasossa ja tilata pöytään pari pulloa skumppaa. Sitten tapahtui jotakin. En tiedä, nousiko omistajalle neste päähän, tuliko ahneus kuvioihin vai mitä tapahtui. Palvelu muuttui käsittämättömän ynseäksi, kun alakertaan tuli yökerho, ja väkeä alkoi käydä enemmän. Mieleen jäi eräs kesäilta, kun olimme istuneet Juicen terassilla pari tuntia ja tilanneet juotavaa mukavaan tahtiin. Ilmeisesti paikan isoihin jehuihin kuulunut mies tuli ilmoittamaan meille ykskantaan, että ”jos meette tonne alakertaan teidänkin pitää sit maksaa se sisäänpääsy. Muuten ei oo sinne tulemista.” Ystävällinen kutsu tehosi, poistuimme paikalta ja kartutimme loppuillan toisen yrittäjän kassaa.

Toinen lämmin kohtaaminen tapahtui Juicen viimeiseksi (muistaakseni myös ainoaksi) jääneenä vappuna. Yritin tilata yläkerrasta mojitoa. Vartin jonottamisen jälkeen sain tilaukseni perille. Limeä tässä ”Tampereen parhaassa drinkkibaarissa” ei tuolloin ollut, ja epätoivoissani tyydyin tarjoukseen mojitosta sitruunalla. Baarimikko ei vain koskaan alkanut tehdä juomaani, vaan palveli minun jälkeeni  jonoon tulleita. Huomautin asiasta, ja tarjoilija alkoi väittää, että en ole tilannut mitään. Luovutin ja koetin onneani alakerrassa. Aiemmin mainittu lämminhenkinen big boss sanoi, että alakerrassa ei ollut raaka-aineita niin vaativien drinkkien tekemiseen. Pyysin, voisinko saada edes kaljan, koska olin seisoskellut jonoissa pian tunnin, enkä enää jaksanut vääntää mistään. Keskustelukumppanini ei laskenut minulle olutta, vaan työnsi eteeni salmarin ja kehotti minua juomaan sen, etten ”olisi naama norsun veellä”. Jouduin toki maksamaan juomasta. Samana kesänä Juicessa alettiin myydä hanajuomia eurolla. Teinien jono oli usein satojen metrien mittainen, ja monipuoliset dj-illat korvattiin keskitien hip hopilla. Juicen hautajaisissa emme enää käyneet.

Nyt parin vuoden hiljaisuus on näköjään päättymässä. Ehdin kuulla jo huhuja, että Ruma olisi jossain vaiheessa muuttamassa tänne, kun Rastin talo puretaan. Huhut eivät näköjään pitäneet paikkaansa, sillä Lounge 23 avaa ovensa lauantaina 1.12. Baarin Facebook-ryhmässä paikkaa kuvaillaan näin:

”Lounge 23 on tyylikäs sekä viihtyisä anniskeluravintola joka kutsuu asiakkaansa viettämään iltaa ystäviensä kanssa ja nauttimaan laadukkaasta valikoimastamme”.

Voiko tuon tulkita niin, että paikka ei olisi teinixeille ja kaljamaakareille? En uskalla toivoa, avajaistähtenä kun on Rufus. Aika haipakkaa saavat pitää, jos paikan halutaan olevan illalla edustuskunnossa. Torstaina sisälle raahattiin vielä mattoja, ja liiketila näytti sotkuiselta.

Uutta liiketilaa kasataan kovalla tohinalla myös Hämeenkadun alkupäässä. Hämeenkadun ja Rautatienkadun kulmassa, Scandic-hotellin alakerrassa ovat majailleet ainakin Varimport ja Sony Center. Nyt tilassa aloittaa hämmentävän tanskalaisketju Tigerin liike. Ai miksi hämmentävän? No siksi, että en oikein hahmota, mikä tämän kaupan konsepti on. Mainosten mukaan Tiger on lifestyle-liike, jossa myydään kaikkea mahdollista merimineraaleja sisältävästä kosmetiikasta silmälaseihin, mausteisiin, kakkuvuokiin ja karkkeihin. Suomeksi sanottuna siis sekatavarakauppa. Aikuisten Tiimari, jossa myydään halvalla ostettuja, isoja eriä ihan mitä tahansa. Onhan se lifestyle-liike toki houkuttelevampi sana kuin krääsäkauppa.

Taitaa olla aika ilmeistä, etten ole kauhean innoissani tällaisesta liikkeestä. Hämeenkadun alkupää on muutenkin aika surullisessa jamassa. Vastapäisen, upean vanhan kivitalon alakerrassa on Ale-Pupi. Olen varma, että tämä räkälä on kuskattu tänne aikakoneella jostain 80-luvun alkuhämäristä. Siltä ainakin asiakkaat näyttävät. Saman talon kakkoskerroksen ikkunoihin oli teipattu alkusyksyllä papereita, joissa luki Täysii.fi. En ymmärrä, mitä tämän taloyhtiön osakkaiden päässä liikkuu. No mikäs siinä, jos haluaa vahvistaa kuvaa Tampereesta takahikiänä vuokraamalla arvokiinteistönsä liiketiloja tällaisille putiikeille. Ehkä tämä kaupunki ansaitsee sen.

 

12 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.