munakoisohampurilainen ohje

Voisimmeko jo lopettaa lihasta puhumisen äijäruokana?

Kun kuuntelee ihmisten juttuja, joka toinen on omien sanojensa mukaan vähentänyt lihansyöntiä ja joka kolmas osallistuu vegaanihaasteeseen. Kyse on kuitenkin samanlaisesta ajatusharhasta kuin autoillessamme. Suurin osa meistä arvioi itsensä kyselyissä ”keskimääräistä paremmaksi kuskiksi”. Siitä huolimatta me hyvät kuskit törmäämme toistemme perään, luikkaamme stop-merkin takaa kylkeen ja ajamme lasten päälle.

Kasvissyöntiin liittyvä ajatusharha paljastui, kun THL julkaisi tuoreen tutkimuksensa aikuisten ruokavaliosta. Etenkin miehet syövät aivan liikaa punaista lihaa. Se on kestämätöntä paitsi ympäristön ja eläinten, myös miesten terveyden kannalta. Punainen, etenkin punainen prosessoitu liha näyttäisi olevan yhteydessä suolisto- ja eturauhassyöpiin. Nämä syövät ovat yleisiä juuri miehillä.

Tosimies syö lihaa…

Uutista kommentoitiin monissa keskusteluketjuissa tähän tapaan: ”Minä päätän itse mitä syön, ei THL”, ”Vegaanihömpötys menee ohi”, ”En ala syödä ämmien ja hippien rehuja”, ”Mulla on sellainen diili pupujen kanssa, että ne eivät syö mun ruokaa enkä mä niiden”.

Öhöhöö. Pari pierua ja röyhtäisyä päälle.

Näissä kommenteissa ei ole mitään uutta. Liha on onnistuttu yhdistämään mainonnassa niin tehokkaasti maskuliinisuuteen, konstailemattomuuteen ja voimaan, että myytti lihasta äijäruokana toistuu arkipuheessamme. Ilmiö on myös kiinnostava. Se osoittaa, että ruoassa on kyse monesta muustakin asiasta kuin ravitsemuksesta ja nautiskelusta.

Rakennamme ruoan avulla identiteettiämme, vedämme rajat meihin ja muihin.

…ja sorja neitonen salaattia

Ruoka on myös sukupuolittunut ilmiö, sekä konkreettisen syömisen että mielikuvien ja tunteiden tasolla. Mielikuvia äijä- ja neitiruoasta ylläpidetään kulttuurissa ja taiteessa, varmasti osin tiedostamatta. Luen juuri Don DeLillon kirjaa Cosmopolis. Päähenkilö on varakas, valtaa ja maskuliinisuutta uhkuva mies. Hän tilaa aamiaiseksi keon makkaroita ja pannukakkuja.

Miehen eteerinen runoilijavaimo tilaa vain paahtoleipää ja teetä. Hän vain närppii ruokaansa, ja lopulta mies syö vaimonsa annoksen. Näinhän se menee televisiossa ja mainoksissa. Naiset nuuhkivat tomaattikeittokulhoa ja siirtelevät salaatinlehtiä haarukalla, mutta eivät syö kunnolla. Poikkeuksen tekevät sydänsurut. Kun mies jättää ja maailma murjoo, nainen ahmii sokeria ja syö kotisohvalla ämpärillisen jäätelöä.

Sen sijaan miehet grillaavat, metsästävät ja kalastavat. He tilaavat pihvejä ja juovat litrakaupalla olutta kaljahatusta. Miehet perkaavat ja fileoivat, sytyttävät nuotion, paistavat ja käyttävät isoja veitsiä. Tatuoitu, parrakas äijäkokki alkaa pian olla yhtä tuttu osa populaarikulttuurin kuvastoa kuin hymynaama.

Vähemmän lihaa, enemmän Ramboa

Kerron nyt mullistavan salaisuuden.

Jos haluat olla äijä, voit olla sitä, vaikka söisit vähemmän lihaa tai lopettaisit sen syömisen. Se on hyvin helppoa.

Pohdi, mitä äijyys tarkoittaa. Voisiko rentoutta, rehtiyttä, henkistä ja fyysistä vahvuutta, huumorintajua ja erätaitoja ilmaista muillakin tavoilla kuin ostamalla paketin jauhelihaa? Olisiko maanläheisempää äijäilyä se, että ymmärrät paremmin ruoantuotantoa, biodiversiteettiä ja ympäristömuutosta – tai osaat käyttää kompassia?

Jos ympäristöasiat eivät kiinnosta, mieti, vaatiiko äijäily terveytesi vaarantamista. Jos vähennät lihansyöntiä, voit saada lisää elinaikaa. Ehdit siis katsoa koko Rambo-sarjan useammin. Pidempi ikä merkitsee myös enemmän saunailtoja, jallua ja painia lumihangessa.

Kuvituskuvaksi valitsin kesällä kokkaamani munakoiso-savujuustoburgerin. Kun julkaisin reseptin, sain kiitosta vanhalta ystävältäni. Isolta, tatuoidulta ja matalaääniseltä mieheltä.

”Mahtava kuva, kun tuo puukko on purilaisessa pystyssä. 2000-luvun häjy vetää ison vegeburgerin ja bisseä päälle.”

Suurin piirtein näin annosta kehui ystäväni. Äijä, jolle ei takuulla tulla napisemaan grillijonossa, kun hän tilaa makkaraperunat soijanakeilla.

Lue myös:

Seitania tamperelaisessa siipiravintolassa – voiko se toimia?

Herneistä, kukkakaalista, tisseistä ja tulevaisuudesta

Sinun ei tarvitse olla Jeesus, oli ruokavaliosi mikä tahansa

 

4 kommenttia

  1. Sari – Campasimpukka

    Voimme joo, mutta haluaako joku mies erityisesti olla just äijä?

    • Eivät tietenkään kaikki, en missään nimessä väitä niin. Sellainen äijäkuvasto, johon liittyvät makkarat, saunassa ähiseminen ja vastaava, on kuitenkin olemassa. Sitä luodaan mainoksilla, mutta myös osa miehistä haluaa identifikoitua tähän kuvastoon ja ylläpitää sitä. Ei mene kuin muutama kuukausi, kun grillikausi alkaa. Harvoin niillä mainosten ritilöillä seitanit tirisevät, ja kuvastossa lihan grillaamisen hoitaa yleensä mies. Samaa kuvastoa ylläpidetään myös lukuisissa nettikeskusteluissa ihan miesten itsensä toimesta. Niissä toistuvat miljoonaan kertaan kalutut vitsit pupunruoasta ja vastaavasta.

      Se, että kuvasto on olemassa, sitä tuotetaan ja osa miehistä identifikoituu siihen, ei kuitenkaan tarkoita, että äijäily, varsinkaan perinteinen makkaraäijäily, kiinnostaisi kaikkia miehiä. Juuri siksi ruokaan liitettyjä ja ruoalla tuotettuja identiteettejä tulisi ravistella. Jokainen meistä voi tehdä sitä vaikka tarkkailemalla arkista kielenkäyttöään. Olen kutsunut itsekin tietynlaista ruokaa äijämäiseksi, ja kaikki ovat heti ymmärtäneet, mitä olen ajanut sillä takaa. Voisinko kuvailla ruokaa mulla tavalla? Tai alkaa kuvailla muitakin ruokia äijämäisiksi kuin isoa, rasvaista lihakasaa?

      Oikein rohkea mainostaja voisi laittaa ensi kesän mainoksiin miehen grillaamaan soijanakkeja, kalaa, vihanneksia tai tofua. Äijäkuvastolla voi myös leikitellä ja tuoda sitä tälle vuosikymmenelle. Mitä äijyys merkitsee? Voisiko se olla myös jotain ihan uudenlaista, voisiko koko sanan merkitys alkaa kuvata entistä useammanlaisia miehiä ja persoonia. Ihmisiä, joista jokainen on uniikki.

  2. Kieltämättä sanasta ”äijäruoka” tulee heti mieleen ne raksalla kesätöissä ollessa äijien kanssa Ullan Grillillä vedetyt lihapiirakat joihin tungettiin paketti makkaraa sisään.

    Omassa tuttavapiirissä kyllä useimmat äijät syö aika monipuolisesti ja runsaasti myös kasviksia ja osa jopa ihan täysin kasvispohjaista ruokaa mutta ei voi kieltää että toi stereotypiä kyllä elää edelleen vahvasti.

    • Äijäkuvaston rikastamisen lisäksi kaipaisin realismia ja monipuolisuutta mainoksiin, leffoihin ja muihin kulttuurituotteisiin, joissa naiset syövät – tai ovat syömättä. Ärsyttää todella paljon joka kerta, kun nainen tilaa leffassa vain salaattia ja mies ottaa kunnon lämpimän ruoan. Ja sitten se nainen vain pyörittelee salaatinlehteä lautasellaan eikä syö sitä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*