Vuoden 2012 ruokamuistot ja vuoden 2013 haaveet

Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ei ole liian myöhäistä tehdä uudenvuoden lupauksia. Tai oikeastaan vihaan lupauksia. Mietin vuoden alussa mieluummin puolitosissani, mitä uutta haluaisin kokea seuraavan vuoden aikana. En ole kuitenkaan koskaan päättänyt aloittaa vuotta laihduttamalla, lopettamalla tupakoinnin tms. Viime tammikuussa halusin pitkän flunssakierteen päätteeksi ottaa terveydestäni kaiken irti ja liikkua mahdollisimman paljon ja aiempaa rankemmin. Se tuli tehtyä, mutta ihan vain oman hyvinvoinnin ja innostuksen, ei orjuuttavan lupauksen vuoksi.

Nyt kun aloitin bloggaamisen, ajattelin listata ruokaan liittyviä haaveitani ja tavoitteitani. Ainakin osa niistä olisi kiva toteuttaa tänä vuonna. En siis lupaa, mutta yritän seuraavia asioita:

1. Opettelen valmistamaan kunnolla itse lihaa ja kalaa. Olen jo oppinut tässä suhteessa aika laatutietoiseksi, mutta taidoissa on petrattavaa. En halua olla uusavuton tumpelo. Haluan oppia perkaamaan pikkukalat nopeasti ja näppärästi ja fileeraamaan lohen ilman sörsselöintiä. Lisäksi haluan käyttää lihasta entistä monipuolisemmin eri osia. Pelkän fileen syöminen on karseaa tuhlausta. Jos aion syödä lihaa, minun on syötävä sitä taloudellisemmin.

2. Teen vielä monipuolisemmin ja kekseliäämmin kasvisruokia. Haluaisin käyttää entistä enemmän linssejä, eri salaattilajeja ja yrttejä. Kokeilen vegaanisia leivonnaisia. Säästyn munien, sokerin ja voin vaahdottamisen vaivalta. Vegaaniset leivonnaiset ovat käteviä etenkin silloin, kun ei ole varma ihmisten allergioista ja ruokavalioista. Kun leivonnaisissa ei ole munia ja maitoa, ne sopivat myös monille allergikoille.

3. Syön enemmän kauraa. Se tekee hyvää vatsalle, sydämelle ja verisuonille. En ole koskaan oikein oppinut syömään puuroa. Yritän opetella erilaisia puuroreseptejä ja syön useammin smoothieita, joissa on joukossa kauraleseitä.

4. Teen uudenlaisia smoothieita. Ihastuin pirtelöihin muutama vuosi sitten tajutessani, että se on loistava keino ”huijata” itseni syömään suositeltu päiväannos marjoja ja hedelmiä. Nyt voisin uskaltautua kokeilemaan myös viherpirtelöitä.

5. Tutustun Tampereen lounaspaikkoihin. Töissä syön usein kiireen vuoksi eväät. Kotipäivinä olen käynyt syömässä halvan lounaan yliopistolla. Opiskelijaelämä loppuu kuitenkin viimeinen päivä tätä kuuta, kun opiskelijakorttini lukuvuositarra umpeutuu. Ei enää kahden euron lämpimiä aterioita. Opin arvostamaan niitä kunnolla aivan liian myöhään. Nyt voisin kartoittaa enemmän Tampereen kahviloita ja lounaspaikkoja. Tämä voisi olla hyödyllistä siksikin, että kaikki eivät ole kiinnostuneita hienojen ravintoloiden arvosteluista, mutta ruokatauolta tuttu soppapaikka on sydäntä lähellä. Ja minä haluan kirjoittaa arvosteluita, joista on hyötyä erilaisille ihmisille.

6. Jatkan viineihin perehtymistä. Tämä on niin oma ja laaja maailmansa, että viinituntijaksi pitää kasvaa monta vuotta. Tänä vuonna olen menossa elämäni ensimmäiselle kunnon viininmaistelukurssille.

7. Leivon enemmän. Olen huomannut, että kirjoitusrupeaman aiheuttamaa stressiä purkavat vain liikunta, lepo ja leipominen. Liikunta alkaa olla hallussa, lepokin jo paremmin kuin ennen. Nyt haluan luoda elämääni lisää harhaista turvallisuuden ja idyllin tuntua upottamalla käteni taikinaan.

8. Leivon hyviä ja kauniita pullia. Tähän asti olen onnistunut leipomaan vain hyviä mutta helvetin rumia pullia. Yritän oppia.

9. Perehdyn raakasuklaaseen. Jouluna lahjaksi saatu raakasuklaasetti odottaa kaapissa. Suhtaudun raakasuklaaseen ristiriitaisesti. Olen maistanut sitä kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran, kun olin töissä radiossa, ja meillä kävi haastattelussa joku ravintovalmentaja. Hän oli tehnyt todella hyvää, suolaisenmakeaa raakasuklaata ja antoi maistiaiset. Toisen kerran maistoin raakasuklaata syksyllä. Ostin Runsaudensarvesta raakasuklaapatukan. Maistui paskalle. Ihan kuin takataskussa sulanutta suklaata. Olen vielä kahden vaiheilla, onko tämä hippien jorinaa vai oikeasti hyvä juttu.

10. Syön aidon nokialaisen kuumankoiran. Olen niin monta kertaa uhonnut, mutta aina se vain on jäänyt. Kuuma koira on siis nokialainen pervoherkku. Sokerimunkin (!) väliin tulee nakki tai makkara ja hodarimausteet. Sanovat, että on oikeasti hyvää.

Pelkkä edellisen vuoden nollaaminen ja kaiken toivon lataaminen seuraavaan vuoteen ei ole kunnon elämää. Minulla oli monessa mielessä kiva vuosi kaikesta ihmiselämään kuuluvasta harmista huolimatta. Vuoden 2012 ruoka-aiheiset kohokohdat:

1. Vatsalaukun syöminen Roomassa. Kävimme vanhassa, homeiselta viinikellarilta tuoksuvassa perheravintolassa, Papa Giovannissa. Paikassa oli eri ruokalistat miehille ja naisille: samat annokset, mutta miesten listaan oli merkitty annoksen hinta, naisten listaan vain kalorit 🙂 Pyysin omistajaa suosittelemaan minulle jotain perinteistä. Hän suositteli alkuajoista eli noin 20-luvulta lähtien listalla ollutta vatsalaukkua minttu-tomaattikastikkeessa. Se oli ihan hyvää. Vatsalaukun suutuntuma oli vähän samanlainen kuin al denten pastan tai pehmeiden äyriäisten. Ei nyt mitään jumalaista herkkua, mutta voinpahan sanoa syöneeni.

2. Pettymykset Madeiralla. Olin todella yllättynyt siitä, että jonku eteläeurooppalainen ruokakulttuuri voisi olla aivan hanurista. Tämä oli.

3. Kokkailurogiat ystävien kanssa. Tähän vuoteen on taas mahtunut lukuisia ihania päivällisiä. Ruoan laittaminen ja syöminen yhdessä ystävien kanssa on vain paras tapa viettää aikaa ja nauttia elämästä.

4. Pääsiäinen Englannissa. Ks. edellinen kohta. Olimme viikon kavereidemme luona Manchesterissa, ja ruoan laittaminen, siitä puhuminen ja syöminen täyttivät päivämme. Mieleen jäivät itse friteeratut siivet, grillikauden avaaminen, lammaspaisti ja sitruuna-marenkipiirakka. Ja tietenkin sticky toffee pudding. Olen alkanut perverssillä tavalla pitää englantilaisesta safkasta.

5. Iloinen yllätys ruotsinlaivalla. Kävimme ystäväni kanssa päivä Tukholmassa -risteilyllä. En odottanut Vikingin paatilta yhtään mitään. Rutkasti parantunut buffet ja Codorniun cava-baari yllättivät positiivisesti.

6. Tampereen parantunut ruoka- ja ravintolakulttuuri. Bertha, C, Food Is Art, Ravintolapäivät, eurooppalaiset ruokatorit. Paljon on vielä parannettavaa, mutta muutos kymmenen vuoden takaiseen on huikea.

7. Kunnon keittiö. Uuden kotimme keittiössä on tilaa useammalle ihmiselle kokkailla yhdessä. Entisessä koppikeittiössämme moisesta ei voinut edes haaveilla. Jos keittiössä oli kaksi ihmistä, sai koko ajan pelätä, että toinen vetäisee vahingossa fileerausveitsellä kylkeen. Onnistuin jopa polttamaan kainaloni keittäessäni pastaa. Älkää kysykö miten.

8. Jack The Roosterin Hell´s Night. Kattauksen menussa on vain tulisia ruokia. Yybertulisen hampparin syöjän pitää kirjoittaa lappu, jossa ravintola irtisanoutuu kaikista seuraamuksista. Syöjä saa kunniakirjan. Kukaan ei meidän kattauksessamme oksentanut, mutta hullunrohkeat juoksivat urakkansa päätteeksi nopeasti vessaan ja pysyivät siellä.

9. Kahviloiden parantunut tarjonta. Vitriineistä alkaa löytyä pullien ja leipien lisäksi erikoisempia leivonnaisia, wrappeja, vihannes- ja hedelmäsalaatteja, smoothieita ja jogurtteja. Siis terveellisiä ja fiksuja välipaloja ja enemmän yritystä.

10. Flow´n ruoat. Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin festarisafkasta. Olihan se monessa kojussa helvetin kallista, mutta selvästi parempaa kuin koko päivän pannulla pyörinyt wokki. Ja tästä tulikin heti mieleeni Tampereen Love-festari, joka vähän niin kuin yritti olla Flow. Ruoka oli scheissea ja haistan vieläkin sen valkosipulilla maustettujen ruissipsien käryn nenässäni. Mutta Groove Armada oli jumalattoman kova. Ja Regina luokattoman pliisu.

Vuosi 2012 oli täynnä mahtavia hetkiä läheisten ihmisten, hyvän ruoan ja viinin parissa. Kiitos siitä!
Vuosi 2012 oli täynnä mahtavia hetkiä läheisten ihmisten, hyvän ruoan ja viinin parissa. Kiitos siitä!
 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*