Arvostelu: La Fondassa räiskyvät mausteet, värit ja iloinen musiikki

Huomasin Tammikuun ensimmäisessä Valo-liitteessä äärimmäisen kiinnostavan pikku-uutisen. Puutarhakadulle, entisen Fuudiksen tiloihin on avattu uusi lounasravintola. Eikä ihan mikä tahansa kuppila, vaan aito latinopaikka La Fonda. Tamperelainen tiesi kertoa, että ravintolaa pyörittävät meksikolainen Sol Medina-Sivenius ja chileläinen Carla Oyarzun De La Fuente. Lounaan lisäksi La Fondasta saa kahveja, pikkusuolaisia ja -makeita ja naiset pyörittävät myös catering-palvelua. Paikan lounastietoja ja uutisia päivitetään Facebook-sivulle.

Olen kaivannut oikeaa latinoruokaa Tampereelle. Texmexiähän täältä löytyy pilvin pimein, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Väli- ja Etelä-Amerikan herkkujen kanssa. Sain tuhdin tietopaketin etenkin meksikolaisesta ruoasta, kun kävin viime kevään Ravintolapäivänä juttukeikalla Nokialla suomalais-meksikolaisen perheen kotona. Keikalla tuli selväksi, että Texas Pete -kastikkeesta puhuminen on suorastaan kunnianloukkaus meksikolaista ruokaa kohtaan. Väli- ja Etelä-Amerikassa ruokaan haetaan potkua chilistä, korianterista ja tummasta kaakaosta, ei väriaineilla kyllästetystä etikasta.

Odotukseni olivat korkealla, kun kävin tänään ensimmäistä kertaa La Fondassa. En heti tahtonut löytää paikkaa, sillä se jää kamppailuseura Chitalada Finlandin ja viereisen pizzerian kaoottisen ja räikeän ulkoasun varjoon.

Tunnelma nousi heti, kun avasin oven. Pieni, mutta siisti ravintola oli täynnä värejä; keltaista, oranssia, turkoosia ja punaista. Taustalla soi musiikki, joka muistutti vanhaa latinoiskelmää. Siis ei mitään rasittavaa bileretkutusta tyyliin Ricky Martin ja kumppanit. Ravintolassa kävi koko ajan kuhina. Kaikille asiakkaille oli tilaa, mutta sali ei ollut missään vaiheessa tyhjä. Uteliaita näkyi olevan laidasta laitaan, nuorempaa ja vanhempaa väkeä. Pöytäkeskusteluista päätellen aika moni oli tainnut lukea Tamperelaisen jutun ja oli tullut varta vasten testaamaan paikkaa.

La Fondan hinnat ovat Tampereen perustason yläpäässä: päivän lämmin ruoka 10,50 e, salaatti 9,50 e, keitto 8,50 e. Lounaisiin sisältyy leipäpöytä, alkusalaatti ja kahvi tai tee. Tiistain keittovaihtoehto oli kirkaslieminen linssikeitto. Salaattina oli vuohenjuusto-aurinkokuivattu tomaatti, mikä ei mielestäni ole kovin latinalaisamerikkalaista. Tuhdimpia lounasvaihtoehtoja oli useita. Mieleeni jäivät ainakin enchiladasit, täytetyt paprikat ja tulisen kermainen kanakastike. Ravintoloitsijat esittelivät ruoat ja niiden raaka-aineet jokaiselle asiakkaalle. He seurasivat koko ajan, mitä salissa tapahtui, täydensivät leipäkoria ja kahvipannua ja hyvästelivät asiakkaat iloisesti.

Valitsin keittolounaan, koska en ollut kovin nälkäinen. Tuhdimmissa lounaissa oli käytetty reilusti juustoa ja ne tarjoillaan ranskankerman ja salsan kanssa. Vaihtoehtoja löytyy siis niillekin, jotka eivät voi kuvitellakaan tyydyttävänsä nälkäänsä sopalla tai rehuilla. Vink vink, raksamiehet ja -naiset.

Leipäpöydässä oli paljon vaihtoehtoja, esimerkiksi itse tehtyjä sämpylöitä ja tummempaa sekaleipää. Voin lisäksi tarjolla oli ranskankermaan tehtyä maustelevitettä ja pestoa. Ripottelin leipieni päälle myös pöydässä olleita siemeniä. Levitteet olivat herkullisia, etenkin ranskankermaan tehty, ja leipä oli pehmeää.

La Fondassa homma toimii samalla periaatteella kuin parin korttelin päässä Café La Famillessa. Salaattipöytää ei ole, vaan salaattiannos tuodaan pöytään. Tämä voi olla pettymys sille, joka on tottunut santsaamaan lautaselleen kasan herne-maissi-paprikaa ja kaaliraastetta. Tarjoiltu salaatti on kuitenkin minun kokemuksieni mukaan aina parempaa. Ravintoloitsija voi säädellä annosten kokoa ja hänellä on varaa tarjoilla parempia rehuja. Minä syön mieluummin maltillisen annoksen todella hyvää salaattia kuin vuoren etikassa uivia purkkivihanneksia. Tässä salaatissa ilahduttivat tuoreus, siemenet ja ihana, aika voimakas ja sitrusmainen kastike.

Linssikeitto oli parhaita, joita olen koskaan syönyt. Keitossa oli linssien lisäksi vihreitä papuja. Päälle ripoteltu juusto toi annokseen sopivasti tuhtiutta. Ja ne mausteet, ah ja voih. Tästä olisi suomalaisilla lounasravintoloilla ja huoltoasemilla niin paljon opittavaa. Keitto oli ihanan mausteinen, inasen verran tulinen ja korianterin raikastama. Täydellinen lounas harmaana myrskypäivänä. Tilatessani ruokaa ajattelin, että 8,50 euroa on aika kova hinta keitosta, koska sen saa monessa paikassa 5 – 7 eurolla. Mutta ne keitot ovatkin yleensä liemikuutioilla, suolalla ja tekoaromeilla ryyditettyjä.

Tässä keitossa oli todella reilusti sattumia. Ei jäänyt sellainen olo, että olisin maksanut turhasta.
Tässä keitossa oli todella reilusti sattumia. Ei jäänyt sellainen olo, että olisin maksanut turhasta.

Päätin ateriani kupposella tummaa mangoteetä. Täydellistä!

La Fonda saattaa tuntua ABC:n hintoihin tottuneesta hiukan kalliimmalta lounaspaikalta. Mielestäni hintataso on kuitenkin kahdesta syystä erittäin perusteltu. Ensiksikin, ruoka on tämän kokemuksen perusteella pirun hyvää kotiruokaa, jos haluaa syödä jotain eksoottisempaa kuin jauhelihakeittoa ja karrelle käristettyä broitsua.

Toiseksi, salaatti ja pääruoka tarjoillaan pöytään, ja ravintoloitsijat myös korjaavat astiat pois. Suomalaiset alkavat olla niin tottuneita itsepalvelukulttuuriin ja astiakärryihin, että palvelua ei osata enää vaatia. Minäkin olin vielä jonkin aikaa sitten tällainen. En kehdannut jättää kuppia pöytään, vaikka tarjoilija olisi ollut vapaana. Nolotti ja hävetti. Olin suomalainen.

Törmäsin kerran kahvilla toimittajakollegaani, joka penäsi minulta perusteluja itsepalvelulle. No no no kun noilla on kädet täynnä töitä enkä halua vaivata, mutisin. Kanadassa asuva kollegani on tottunut aivan eri tason palvelukulttuuriin ja kertoi tympääntyneensä suomalaiseen kasvottomuuteen, vähäpuheisuuteen ja itsepalveluun. Aloin miettiä asiaa. Totesin maksavani monessa paikassa hävettävän paljon raakapakasteista ja automaattikahvista. Eikä tarjoilijoiden kiire helpota koskaan, jos he eivät voi todistaa pomoilleen, että käsipareja tarvitaan lisää siivoamaan pöytiä. Pelkään, että itsepalveluun tottuminen ja totuttaminen johtaa siihen, että saamme koko ajan vähemmän, vaikka hinnat nousevat. Palvelualan työpaikat katoavat, koska ihmiset eivät uskalla jättää lautasiaan pöytiin ja niitä eivät siivoa pois ne ihmiset, joille on alun perin maksettu tästä työstä.

Noh, nyt tuli eksyttyä hiukan sivuraiteille. Summa summarum: La Fonda on todella tervetullut lisä Tampereen lounaspaikkojen joukkoon. Omassa genressään se on vahva  jo nyt, vain vähän aikaa toimittuaan. Odotan innolla ravintoloitsijoiden uusia kujeita. Ja iloitsen aina, kun keskustan länsipuolelle tulee uusi, kiinnostava yritys. Alue on näivettynyt huolestuttavaa vauhtia Tammelan seudun alettua sulautua osaksi keskustaa.

Tuomio: 4 tähteä.

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*