Arvostelu: Roimasti petrannut Roast

Tammelan Roast on avautumisestaan asti ollut minulle kuin kengässä hiertävä kivi. Marko ”Poppamies” Suksi on onnistunut Roastin markkinoinnissa loistavasti. Jopa niin hyvin, että ravintolan taso ei ensimmäisen vuoden aikana vastannut mielenkiintoista imagoa.

Olen käynyt Roastissa monta kertaa ja tähän asti pettynyt aina enemmän tai vähemmän. Annoksissa on ollut enemmän yritystä kuin keittiössä osaamista. Olen saanut Roastissa viilenneen hampurilaisen, todella tylsän chili sin carnen ja hintaansa nähden erittäin pienen kala-annoksen, jonka lohi oli vanhentunutta. Myös palvelu on jättänyt aina ärtyneeksi. Aikaisemmilla käynneilläni tarjoilija unohti aina jotakin, milloin vesikannun, oluen tai jälkkärilistan. Mutta on se ihminen vain melkoinen apina. Palaan tähän ravintolaan kerta toisensa jälkeen kokeilemaan onneani kuin Pavlovin ehdollistettu koira.

Nyt odotukseni on vihdoin palkittu. Ilmeisesti henkilökunta on vaihtunut ratkaisevasti sekä keittiössä että salissa. Viimeiset kaksi vierailua Roastissa ovat jättäneet erittäin tyytyväisen fiiliksen.

Testasimme Roastin pitkästä aikaa ennen joulua, puolivahingossa. Muut Tammelan ravintolat eivät olleet auki, emmekä jaksaneet laittaa kotona ruokaa. Tilasimme kuuden kappaleen pannun valkosipulilla, chilillä ja tomaatilla höystettyjä etanoita aurajuuston kera (11 e) ja pääruoiksi karitsanpotkaa (21 e) sekä Poppamies-menun tulisen makkarapannun (18 e). Vaikka ruoat eivät olleet fine diningia, niiden hinta-laatusuhde oli erittäin hyvä, ja annoksissa oli kekseliäitä elementtejä. Käynnistä jäi niin hyvä mieli, että kävimme Roastissa jo tänään toistamiseen kaveriporukalla.

Tällä kerralla puolet seurueestamme oli purilaistuulella. Tilasimme auraburgerit (17 e), ja rohkeat kokeilivat Poppamies-listan tulisinta hampparia naga jolokia -kastikkeella (14 e). Pöytäämme tilattiin myös yksi karitsanpotka sekä grillattua sorsanrintaa (25 e).

Auraburgerissa oli mukavan makeaa paholaisen hilloa, joka komppasi loistavasti suolaisen juuston kanssa. Black Angus -pihvi oli tuoretta laatulihaa, joskin mediumina tilatut pihvit olisivat voineet olla hippusen punaisempia. Ranskalaisissa oli punertavaa grillimaustetta, mistä emme oikein innostuneet. Jos ranuihin haluaa persoonallisuutta tyylillä (siis ei ABC-tyylillä), olisivat valkosipuli tai yrtit parempi vaihtoehto. Pöytään tuotiin valikoima Poppamiehen maustekastikkeita, joita oli hauska testailla ranskalaisten kanssa. Miedohko, savuinen kastike sopi annokseen hyvin.

Naga jolokia -hampurilaiset tilannut urhea kolmikko aloitti urakkansa juomalla kannullisen maitoa, jotta vatsaan muodostuisi suojaava kalvo. Tiedä oliko tuosta mitään hyötyä. Toinen maitokannu tilattiin pöytään välittömästi ensimmäisten haukkausten jälkeen. Tämän annoksen naga oli todella ärtsyä. Usein naga potkaisee salakavalasti. Aluksi chili ei polttele kummemmin, mutta voi jeesus maaria ja kaikki maailman pyhimykset ja satuhahmot sitä jälkipolttelua. Ja senhän tuntee koko matkalla suoliston läpi – aina seuraavan aamun katkeraan loppuun asti…. Maistoin vieruskaverin purilaisesta naurettavan pienen murusen, ja kieleni oli välittömästi liekeissä. Kaikki saivat kuitenkin syötyä annoksensa loppuun.

Naga-kastikkeessa ei säästelty. Tulinen hyväily pursuili pihvin päältä.

Myös sorsaan ja karitsaan oltiin tyytyväisiä. Sorsa oli paistettu kauniin roseeksi. Kastike oli maukasta, mutta annoksen tilannut kehui sitä, että linnun luonnollista aromia ei peitetty liian monilla ja hyökkäävillä mauilla.

Syödessäni taannoin karitsaa olin samoilla linjoilla kuin tämänkertainen testaaja. Mustikkakastike oli kekseliäs ja sopivan voimakas  maustaja suht rasvaiselle, mutta lempeälle lihalle. Muusissa oli makua, mutta se ei ollut liian suolaista ja rasvaista. Annos on niin iso, että liika rasva ja voimakkaat maut alkaisivat äklöttää nopeasti. Karitsaa maistellut kehui annoksen hinta-laatusuhdetta, lisukesieniä ja paahdettua valkosipulia. 21 euron hintaan nähden annos on mielestäni kaikin puolin hyvä; täyttävä ja tavanomaista kekseliäämpi.

Komeassa potkassa riittää niin paljon syömistä isollekin miehelle, että alkuruoan voi skipata.

Mieleni teki vielä pientä makeaa päätöstä, joten tilasimme kahteen pekkaan jaettavaksi Creme bruleen. Butterscotchilla ja jaloviinalla maustettu Jalonmiehen Brulee (10 e) oli hyvin mieto ja kermainen. En maistanut jallua ollenkaan, vaikka juuri se houkutteli tässä annoksessa. Bruleen koostumus oli kuitenkin oivallinen: lohkeava, mutta ei liian kova ja tiivis. Suklaahipuilla koristeltu karamellikastike maistui hauskasti pähkinältä. Vademasorbetti jakoi mielipiteet. Minä olisin kaivannut selvästi marjaisampaa ja happamampaa sorbettia pehmeyden ja makeuden vastapainoksi. Toinen maistelija ihastui pehmeään, aika jäätelömäiseen sorbettiin.

Uneliaasta palvelusta ei näillä kahdella käyntikerralla ole ollut jälkeäkään. Meitä molemmilla kerroilla palvellut nuori nainen oli oikein mukava ja rento. Hänen otteessaan oli ”sitä jotakin”, joka erottaa perushymyilyn ja mieleen jäävän asiakaspalvelun. Erityistä plussaa siitä, että tarjoilija jakoi kärsivällisesti seurueemme monimutkaisen laskun. Maitokannut jaettiin juojien kesken jopa laseittain, ja viinipullon hinnan sai ongelmitta jaettua kolmeen osaan. Laskuttamisessa ei kuitenkaan kestänyt kauan.

Roastin sali on säilynyt koko ajan samanlaisena, tummana, tunnelmallisena ja simppelinä. Vain musiikkivalinnat hämäävät. 70-luvun disko on aika erikoinen valinta tällaiselle astetta rouheammalle paikalle.

Salin perällä on avokeittiö, josta ei kuulunut ruokahalua latistavia mikron kilahduksia. Emme joutuneet odottamaan kohtuuttoman kauan, vaikka seurueemme oli iso, ja ruoat tuotiin pöytään samaan aikaan.

Ihan täydellinen Roast ei vieläkään ole. Miksi oi miksi viinilistalla on 71 euron hintaisen Louis Constantin ja 250 euron Dom Perignonin lisäksi edullisena kuoharivaihtoehtona Freixenetin puolimakea Carta Nevada? 31 euroa on kova hinta tästä. Freixenetin cavat ovat teollisia, jenkkimakuun tehtyjä lipitysviinejä. Esimerkiksi Codorniun klassinen Anna olisi paljon parempi, matalan kynnyksen kuohari.

Tuomio: Roast lunasti vihdoinkin markkinoinnin luomat odotukset. Ei fine diningia, mutta pieniä persoonallisia yllätyksiä ja selvästi tavallista purilaispaikkaa parempi. 4 tähteä.

 

2 kommenttia

  1. Maj Leminen

    Kävimme tutustumassa ravintolaan,suuret odotukset mutta pettymys oli suuri. Annokset
    todella pieniä.uudet perunat kovia,vihannekset raakoja,annoksiin sisältyvät kastikkeet puuttuivat,huomasimme vasta jälkeenpäin,lohi vetelää,mautonta.On kyllä tällähetkellä
    pohjanoteeraus hintoihin nähden.Nim.ensimmäinen ja viimeinen kerta 2016

    • Taso tuntuu vaihdelleen rajusti viimeisen parin vuoden sisään. Kävin Roastissa viimeksi reilu vuosi sitten. Sain tuolloin häkellyttävän hyvää ankkaa. Tuota siivekästä tulee tilattua harvoin, koska olen syönyt liian monta kertaa kenhänpohjaa, mutta nyt toimi. Jälkiruokana tarjottu valkosuklaa-creme brulee oli karamellisoitunut niin voimakkaasti, että eipä sitä hentoa valkosuklaata juuri maistanut, ja annos oli niin älyttömän makea, etten voinut syödä loppuun.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*